Elämäkerralliset silmälasit sosiaalityössä

Minkälaista tietoa saisimme, jos laittaisimme elämäkerralliset silmälasit päähämme ja käyttäisimme elämäkerrallisia haastatteluja sosiaalisen raportoinnin tiedonkeruumenetelmänä eri elämäntilanteissa oleville asiakasryhmille? Mitä mielenterveyspalveluita käyttävät asiakkaat kertoisivat elämästään? Entä vammaispalvelun palveluja käyttävät asiakkaat? Mitä jälkihuollon palveluita käyttävät nuoret kertoisivat elämästään? Voisimmeko elämäkerrallisen haastattelun avulla oivaltaa kuntalaisten terveys- ja hyvinvointipolusta tai palvelujärjestelmästämme jotakin oleellista?

The ‘biographical approach’ names what many social workers already see as normal ingredient in their daily practice. By naming the approach, listening to and working with service users’ life stories and life histories becomes a social work ‘method’, which can be studied, systematically developed and critically reflected upon.” (Björkenheim 2018, 277)

Väitöskirjan Towards biographic agency in health social work (Björkenheim, 2018) innoittamana Mathilda Wrede -instituutti järjesti Johanna Björkenheimin johdolla tutkimuspiirin, jossa sosiaalialan ammattilaiset tutustuivat elämäkerrallisen toimijuuden teoreettisiin näkökulmiin ja niiden soveltamiseen omassa työssään. Opintopiiriin osallistui sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia ja sosiaalityön opiskelijoita. Työntekijät edustivat sosiaalityön eri palveluita Helsingin kaupungilta, Espoon kaupungilta ja HUS:sta.

Sosiaalityössä työntekijä kohtaa eri-ikäisiä, eri elämäntilanteissa olevia asiakkaita - ihmisiä, jotka kaikki kantavat erilaisia elämäntarinoita laukussaan. Lastensuojelun asiakkaana olevalla nuorella voi olla repussaan jo monenlaisia tarinoita, kokemuksia elämästä ja ajatuksia omasta itsestään suhteessa muihin ihmisiin ja palvelujärjestelmään.

Sosiaalityössä selvitetään usein erilaisia elämäntilanteita. Asiakkailla on pulmallisia elämäntilanteita, joihin ammattilaiset ja asiakkaat etsivät yhdessä ratkaisuja. Tilanteita selvitetään usein kyselemällä. Mitä tapahtuu jos kysymmekin asiakkaalta: mitä haluaisit kertoa minulle elämästäsi tänään? Jos lisäkysymysten sijaan, vain keskityttäisiin kuulemaan ja kohtaamaan asiakas, tukemaan häntä elämäkerrallisena toimijana. Jos iäkkään asiakkaan elämänhalu on kadoksissa, voimmeko elämäkerrallisen haastattelun avulla ohjata asiakasta oivaltamaan jotakin oleellista, mikä auttaa häntä löytämään valoa nykyhetkessä?

Elämäkerralliset haastattelut vaativat työntekijältä aikaa ja kärsivällisyyttä asettua kuuntelemaan asiakasta hänen omista lähtökohdistaan käsin. Elämäkerrallisissa haastatteluissa työntekijä antaa asiakkaalleen vallan kertoa asioita, jotka sillä hetkellä ovat hänelle merkityksellisiä ja ajankohtaisia. Asiakas saattaa kertoa asioita, jotka voivat herättää työntekijässä erilaisia tunteita, mutta joita asiakas on jo käsitellyt osana elämäntarinaansa.

Elämäkerrallisen haastattelun aika ja paikka valitaan harkiten. Elämäkerrallinen haastattelu ei esimerkiksi sovi kriisissä olevalle henkilölle. Työntekijä ei toimi asiakkaan terapeuttina. Työntekijä on asiakkaalleen läsnä ja kohtaa asiakkaan tarinoineen arvioiden samalla milloin asiakas tarvitsee toisen ammattilaisen apua.

Elämäkerrallinen haastattelu voi olla tutkimusmenetelmä, asiakastyön haastattelumenetelmä tai sosiaalisen raportoinnin aineiston keruumenetelmä. Elämäkerrallisen lähestymistavan voikin ajatella olevan sosiaalityön ydintä asiakaskunnasta riippumatta. Sosiaali – ja terveydenhuollossa kohtaamme päivittäin asiakkaita, elämäkerrallisia toimijoita, jotka tulkitsevat omaa elämäänsä tietyllä tavalla juuri sinä hetkenä. Elämäkerralliset silmälasit voivat olla työntekijällä päällä tiedostettuna tai tiedostamattomana asiakkaita kohdatessamme. Elämäkerrallisen lähestymistavan tiedostaminen ja elämäkerrallisen haastattelun tavoitteellinen käyttäminen asiakastyön haastattelumenetelmänä voivat auttaa ymmärtämään asiakkaan toimintatapoja ja elämäntilanteita uudella tavalla.

Sosiaalityön opintojeni aikana opiskelutoverini käytti opinnäytetyössään elämäkerrallisia haastatteluja aineistonkeruumenetelmänä. Hän kuuli somalialaisten naisten elämäntarinoita ja tutki heidän identiteetin rakentumista suomalaisessa yhteiskunnassa (Smeds 2013). Harjoittelumielessä testasimme viiden hengen ryhmässä elämäkerrallisia haastatteluja kertomalla elämäkerrallisia tarinoitamme toisillemme menetelmän periaatteiden mukaan. Olimme tutustuneet toisiimme hyvin opintojen aikana. Elämäkerrallinen haastattelu loi kuitenkin välillemme uudenlaista ymmärrystä toisiamme kohtaan ja mahdollisti kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi. Uskon, että haastattelu jätti meihin kaikkiin ryhmän jäseniin jäljen, jota kannamme mukanamme pitkään.

Elämäkerrallisesta lähestymistavasta voit kuulla lisää Johanna Björkenheimiltä Det sociala rummet podcastissa

Ilona Fagerström
Kehittämissuunnittelija, VTM
Helsingin sosiaali- ja terveystoimi,
Kehittämispalvelut, Osaamisen kehittäminen ja Mathilda Wrede-institutet

Lähteet: 

Björkenheim, Johanna (2018) Towards biographical agencey in health social work. Ab Det finlandssvenska kompetenscentret inom det sociala området. Helsinki 2018. Mathilda Wrede-institutets forskningsserie 5/2016.

Elämäkerrallinen lähestymistapa opintopiirin keskustelut, syksy 2018. Mathilda Wrede-institutet

Smeds, Charlotta (2013) Vem skall jag vara? Somaliska kvinnor berättar om sina strategier under anpassningen till det finländska samhället