Paremmin saavutettavia palveluita ikääntyneille maahanmuuttajille

Suomen väestön moninaistuessa ja vanhetessa myös ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä lisääntyy. Maahan muuttaneiden siirtyessä vanhuspalvelujen käyttäjiksi ollaan uuden äärellä molemmin puolin. Ikääntyneille suunnatut palvelut ovat monille maahan muuttaneille vieraita ja samalla tämä asiakasryhmä tarpeineen ja toiveineen on palveluntuottajille uusi. Tarvitaan siis molemminpuolista tietojen päivittämistä.

Syitä, miksi maahan muuttaneet ovat vanhusten palveluissa aliedustettuina, on paljon. Palvelujärjestelmä voi olla vieras. Vanhainkoti on usein käsitteenä tuttu, mutta siihen liittyvät mielikuvat kielteisiä. Muista ikääntyneiden palveluista ei välttämättä tiedetä. Kynnys hakeutua palveluihin voi olla korkea, jos palvelu koetaan liian kalliiksi, toimintakulttuuri vieraaksi ja erityisesti muistisairauden edetessä, puutteellinen suomen kielen taito voi olla esteenä. Iso este on kulttuurinen oletus, että maahanmuuttajien kulttuureissa omaiset huolehtivat vanhuksistaan. Monesti siihen onkin halu ja pyrkimys, mutta odotus voi olla kohtuuton odotus ruuhkavuosia eläville keskisukupolven maahanmuuttajille. Ajatus lasten velvollisuudesta huolehtia ikääntyneistä vanhemmista toimii kaksisuuntaisena esteenä palveluihin hakeutumiselle silloin, jos viranomaiset eivät aktiivisesti tarjoa palveluita, koska kulttuurisista syistä niitä ei uskota otettavan vastaan.

Esteettömyysajattelu parantaa palvelujen saavutettavuutta

Kotoutumislain mukaan kunnan velvollisuutena on huolehtia, että sen palvelut soveltuvat myös maahanmuuttajille. Samoin Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomaiset edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista ja tekemään tarvittavia toimenpiteitä. Kansallisuudesta riippumatta iäkkäät maahan muuttaneet ovat kuntalaisia. Perusteet iäkkäiden maahan muuttaneiden tiiviimmälle ohjaamiselle palveluiden pariin ovat siis selkeät, mutta mitä pitäisi tehdä, jotta palvelut tuntuvat mielekkäiltä, saavutettavilta ja ylipäänsä sellaisilta, joihin uskaltaa hakeutua?

Esteettömyyttä lisäämällä voidaan parantaa palvelujen käytännön saavutettavuutta. Perinteisesti esteettömyydellä tarkoitetaan fyysistä esteettömyyttä. Psyykkinen tai sosiaalinen esteettömyys ovat myös kohtalaisen tuttuja käsitteitä. Nostan näiden rinnalle kognitiivisen, kulttuurisen ja hengellisen esteettömyyden. Kognitiivisella esteettömyydellä tarkoitetaan ymmärrettävyyttä, selkeyttä ja johdonmukaisuutta. Jos asiakas ei esimerkiksi ole luku- ja kirjoitustaitoinen, tarvitaan joku henkilö kertomaan palveluista suullisesti, asiakkaan ymmärtämällä kielellä. Kognitiiviseen esteettömyyteen kuuluu niin ikään, että palvelut ja palvelupolut ovat selkeitä ja johdonmukaisia. Tästä toki hyötyvät ikääntyneiden maahanmuuttajien lisäksi kaikki muutkin asiakasryhmät.

Kulttuurista ja hengellistä esteettömyyttä on vaikea ja monesti tarpeetontakin erottaa toisistaan. Käsitys siitä, mikä on eri sukupuolten välillä sopivaa, voi olla sekä kulttuurinen että uskonnollinen. Ihmisen ikääntyessä hengelliset tarpeet voivat lisääntyä tai korostua ja pelko, että joutuu toimimaan oman vakaumuksensa vastaisesti voi estää hakeutumisen palveluihin. Usein asiakkaan hengellisiin tarpeisiin, kuten rukousaikaan ja –tilaan tai ruokavalioon on suhteellisen helppo vastata. Työntekijän on tärkeää osoittaa, että myös asiakkaan hengelliset tarpeet ovat hyväksyttäviä ja ne huomioidaan.

Vanhuus kulttuurisena kysymyksenä

Ylipäänsä se, mitä ajatellaan vanhenemisesta ja vanhustenhuollosta, liittyy kulttuuriimme. Suomalaisessa keskustelussa sana ”vanhus” on saanut negatiivisen sävyn, mutta monessa maassa vanhus on suvun pää ja yhteisön viisauden lähde. Kun suomalaisessa ikääntyneiden hoidossa pyritään toimintakyvyn ylläpitämiseen ja itsenäisen asumisen mahdollistamiseen, monessa kulttuurissa voi olla kunniakysymys ja rakkaudenosoitus palvella vanhusta mahdollisimman kattavasti. Mitä sitten voidaan tehdä, jotta erilaiset kulttuuriset käsitykset ikääntyneen hyvästä hoidosta ja palvelusta kohtaavat? Kysyä, kuunnella ja keskustella. Perustella ja kuunnella toisen perusteluja.

Helsinki on väestöltään Suomen monikulttuurisin kunta ja siksi sen tulee olla edelläkävijänä ikääntyneiden maahanmuuttajien palveluiden kehittämisessä. Jotta sosiaali- ja terveysalan työntekijät osaavat huomioida asiakkaiden tarpeita, heillä tulee olla riittävän osaamisen lisäksi myös mahdollisuus pysähtyä pohtimaan näitä asioita.

Marja Säikkä
Sosiaaliohjaaja
Monikulttuurinen toiminta ja vapaaehtoistyö

Kirjoittaja on työskennellyt vuodesta 2009 alkaen ikääntyneiden maahanmuuttajien kanssa Helsingin kaupungilla Kontulan palvelukeskuksessa. Kehittämishankkeessa Ikääntyvät maahanmuuttajat osallisiksi palvelukeskustoimintaan on tavoitteena, että kaikki palvelukeskukset pystyvät tarjoamaan ikääntyneille maahan muuttaneille soveltuvaa toimintaa. Lisäksi Kontulan Seniorikeskuksessa kokeillaan mallia, jonka avulla saadaan maahanmuuttajataustaisia asiakkaita hakeutumaan päivätoimintaan. Kehittämishanke on osa Helsingin Soten Uramalliohjelmaa 2019-2020


Lähteet:

Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018–2035, Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja –tilastot

Laki kotoutumisen edistämisestä 2018

Säikkä 2018, Iäkkäät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina. YAMK-opinnäytetyö, Laurea Ammattikorkeakoulu

Yhdenvertaisuuslaki 2014

Kuvat: Marja Säikkä