Päihdekuntoutujien tuen on oltava yksilöllistä – koronakokemuksia päihdepalveluista

Palveluiden muutoksista

Kun koronaepidemia rantautui Suomeen maaliskuussa 2020 ja ihmisten toimintaa rajoitettiin ennennäkemättömällä tavalla, heräsi myös yhteiskunnallinen huoli eristäytymisen sosiaalisista seurauksista. Monissa asiantuntijapuheenvuoroissa tilanteen ennakoitiin lisäävän ihmisten päihteiden käyttöä, sillä muuttunut arki, kasvaneet huolet ja epätietoisuus tulevasta voivat madaltaa kynnystä käyttää päihteitä (esim. THL 17.4., HS 27.3., YLE 29.3.). Huolta on kannettu myös jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä kuten päihdekuntoutujista, joista moni kuuluu riskiryhmiin. 

Viruksen leviämisen ehkäisemiseksi jouduttiin tekemään päihdepalveluissa nopealla aikataululla muutoksia. Helsingin kaupungilla päihdehuollon avopalveluissa siirryttiin pääasiassa etätapaamisiin ja monia kuntoutuspalveluita ja –ryhmiä sekä päivätoimintapaikkoja suljettiin. Suunta on ollut sama päihdepalveluissa Euroopan laajuisesti kevään aikana (EMCDDA 5/2020). Kiireelliset palvelut, kuten vastaanotto ilman ajanvarausta sekä korvaushoito kuitenkin turvattiin Helsingissä alusta alkaen ja muun muassa jalkautuvaa työtä sekä vieroitushoidon paikkoja lisättiin kevään aikana. Koko ajan on pidetty tärkeänä sitä, että päihdepalveluiden asiakkaisiin ollaan aktiivisesti yhteydessä ja heitä tuetaan poikkeuksellisessa tilanteessa, jotta elämäntilanteet eivät vaikeutuisi. Edessä oli poikkeukselliset ajat, mutta kukaan ei tiennyt, mitä oli käytännössä edessä.

Päihdehuollon jälkikuntoutuksessa haluttiin tietää tarkemmin, miten päihdepalveluiden asiakkaat kokivat päihdepalveluiden muuttumisen ja korona-ajan vaikutukset heidän elämäänsä. Tietoa kerättiin nimettömällä kyselyllä 11.5.-5.6.2020 päihderiippuvuudesta toipuvilta, pääsääntöisesti jo jonkin aikaa raittiina olleilta ja päihdehoitoon sitoutuneilta asiakkailta. Vastauksia saatiin yhteensä 40 kpl jälkikuntoutuksesta sekä päihdepoliklinikoiden sosiaalityöntekijöiden asiakkailta ja aineistoa on käsitelty työntekijöiden kesken keräten myös heidän huomioitaan korona-ajasta.

Kohtaamisten kaipuusta

Kyselyyn vastaajista suurin osa oli pitänyt korona-aikana yhteyttä päihdetyöntekijänsä kanssa puhelimitse ja vähän yli puolet oli tavannut työntekijänsä kevään aikana myös kasvotusten. Työntekijöiden kokemuksen mukaan kevään edetessä tarve tavata henkilökohtaisesti yksilöajoilla kasvoi pelkkien etäyhteyksien käyttämisen sijasta. Tämä korostaa kasvokkain tapahtuvan päihdetyön merkitystä, sillä se on ytimeltään aikaa ja aitoa kohtaamista vaativaa vuorovaikutustyöskentelyä. 70% vastaajista koki saaneensa tukea riittävästi ja yleisesti ottaen päihdepalveluiden toiminnasta korona-aikana annettiin hyvää palautetta.

"Minulle on ollut todella tärkeää että jälkikuntoutus on ollut toiminnassa koko ajan ja työntekijän saanut tavata säännöllisesti puhelimella."

Päihdepalveluiden asiakkaat kuvasivat hakeneensa korona-aikana tukea suunnilleen samoihin asioihin kuin aiemminkin: päihteettömänä olemiseen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, palveluihin pääsyyn ja asioiden hoitoon sekä tekemisen löytämiseksi arkeen. Kyselyn mukaan epidemia-aika oli vaikuttanut heidän elämäänsä vaihtelevasti tuoden mukanaan sekä positiivisia että negatiivisia muutoksia. Kokemukset olivat yhtä yksilöllisiä kuin ovat toipujatkin. Jotkut olivat saaneet poikkeuksellisen kokemuksen elämän perusasioiden äärelle rauhoittumisesta, pysähtymisestä ja arjen rakentamisesta, kun taas joillain kuntoutusten keskeytyminen ja eristäytyminen olivat ottaneet koville. Kyselyyn vastanneella toipumiseen kiinnittyneellä asiakaskunnalla korona-aika ei suuressa määrin näyttänyt vaikuttaneen päihteiden käyttöön tai muihin riippuvuuksiin.

"Koronan takia kaikki peruttiin, ja se oli tavallaan pelastus, sillä minulla oli terveydentilaani nähden aivan liikaa tekemistä. Olin pitkään ollut ylirasittunut ja huonovointinen. Nyt olen voinut paremmin keskittyä pariin tärkeään elämäni asiaan."

Osan perhe- ja ystävyyssuhteet olivat korona-aikana parantuneet, mutta yksinäisyyttä oli päihdekuntoutujilla lisännyt erityisesti kasvokkaisten vertaistukiryhmien, kuten AA- ja NA-ryhmien puute.

"Kaipaan vertaistukiryhmiä livenä. Olen käynyt onlinekokouksissa, mutta ne toimivat mielestäni väliaikaisena korvikkeena mukiinmenevästi, eivätkä ole verrattavissa Na-ryhmien livenä tarjoamaan yhteenkuulumisen tunteeseen."

Digityön haltuunotosta

Kevään aikana päihdepalveluissa alettiin kehittää nopeasti uusia etäyhteyksin toimivia palvelumuotoja. Puheluiden ja viestien rinnalle otettiin käyttöön tietokoneella toimivia etäohjelmia ja ryhmätoimintoja siirrettiin nettiin. Vertaistuki siirtyi myös hyödyntämään online-ryhmätoimintoja. Osa päihdekuntoutujista näyttää hyötyneen tästä, sillä etätoiminnot mahdollistavat kontaktissa olemisen paikasta ja osittain ajasta riippumatta lisäten palveluiden esteettömyyttä. Digipalveluissa kynnys osallistua voi olla matalampi kuin läsnäoloa vaativissa palveluissa, riippuen teknisten välineiden käytön osaamisesta ja tottumuksesta käyttää älylaitteita.

"Toivon ainakin, että NA-ryhmien onlinekokoukset ovat tulleet jäädäkseen. Kynnys osallistua on matalampi sijainnista ja aikataulusta riippumatta."

Digitaaliset päihdepalvelut näyttävät jakavan kuitenkin asiakkaiden mielipiteitä: osa kokee niiden käytön teknisesti helppona ja omaa toipumista tukevina, kun taas 37,5% vastanneista ei korona-aikanakaan käyttänyt palveluita lainkaan digitaalisesti, vaikka niitä oli tarjolla.

"Vierastan digijuttuja, eli en ole osallistunut yhteenkään etäkokoukseen."

Näyttää siltä, että osa asiakkaista ei osaa, pysty tai halua käyttää päihdepalveluita digitaalisesti. Tätä olisi tärkeää selvittää jatkossa tarkemmin, kun digitaalisia päihdepalveluita kehitetään: mitä syitä ja esteitä löytyy sen taustalta, ettei palveluita haluta käyttää etänä tai miten palveluiden käyttöönottoa ja digitaalisia taitoja voitaisiin tukea niin, että digitaalinen työ valjastettaisiin päihderiippuvuudesta toipumisen tukemiseksi parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Digitaalisia palveluita kehitettäessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että etäyhteyksin annettava tuki kulkisi tarpeen vaatiessa kasvokkaisen työn rinnalla sen sijaan, että se muodostuisi pääasialliseksi työmuodoksi. Koska päihdetyö on kohtaamistyötä, voi vuorovaikutuksesta jotain jäädä vaillinaiseksi, fokus saattaa kohdistua vääriin asioihin tai kaikki tarpeellinen ei tule esille. Digityö antaa uusia mahdollisuuksia, mutta se voi myös potentiaalisesti syrjäyttää niitä ihmisiä palveluiden piiristä, jotka eivät syystä tai toisesta käytä älylaitteita. Etäyhteyksien avulla ei pystytä tavoittamaan etenkään aktiivisesti päihteitä käyttäviä, koska heidän elämänsä on usein kaoottisessa tilassa älylaitteiden ja tunnistautumisvälineiden kuten verkkopankkitunnusten puuttuessa.

"Missään nimessä ei saa käydä niin, että ne korvaavat aiemmin olemassa olleita palvelumuotoja, vaan ovat aidosti uusia, täydentäviä palveluja."

Yksilöllisestä tuesta

Päihdekuntoutujien kokemukset korona-ajasta ovat olleet hyvin vaihtelevia, samoin kuin kokemukset palveluiden muutoksista. Kuntoutujia ei koskaan tulisikaan niputtaa yhteen, vaan palvelut tulee voida räätälöidä yksilöllisesti ihmisten tarpeiden mukaan: toiset hyötyvät myös jatkossa esimerkiksi säännöllisistä lyhyistä etäkontakteista hyödyntäen laajasti erilaisia sosiaalisen median kanavia ja ryhmiä, kun taas toiset tarvitsevat päihteettömyyden tukemiseksi ensisijaisesti läsnä olevaa kohtaamista. Tämä on muistettava, mikäli jatkossa rajoituksia joudutaan ottamaan uudestaan käyttöön. Yksilöllinen päihdehoito- ja kuntoutus edellyttävät yksilöllistä palvelutarpeen arvioita ja sen mukaisia palveluita. Lisäksi tarvitaan toimivia työalustoja ja työvälineitä sekä asiakkaille että työntekijöille.

Tässä vaiheessa voidaan tehdä vasta ensihuomioita korona-ajan vaikutuksista palvelunkäyttäjien elämiin, mutta moni epidemian seuraus on vielä paljastumatta. Muutoksia päihdekuntoutujien ja päihteitä vielä käyttävien sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluiden tarpeeseen on seurattava pitkäkestoisesti. Mahdollisten vaikeutuneiden elämäntilanteiden ratkaisemiseen tulee varata resursseja myös varsinaisen kriisiajan jälkeen ja palvelutarpeiden muutokseen on reagoitava palveluissa nopeasti ja joustavasti.

Teksti ja kuvat: Sini Korhonen, sosiaalityöntekijä päihdehuollon jälkikuntoutuksessa

Lainaukset: Jälkikuntoutuksen ja päihdepoliklinikan sosiaalityöntekijöiden asiakkaiden kommentteja koronakyselystä, josta tehty raportti julkaistaan Helsingin kaupungin sosiaalisen raportoinnin nettisivuilla


Lähteet:

THL 17.4.2020: Poikkeustilanne voi lisätä päihteiden käyttöä ja rahapelien pelaamista

HS 27.3.2020: Suomalaisilla on nyt valtava määrä alkoholia kodeissaan, ja se on tikittävä aikapommi, sanoo A-klinikan Kaarlo Simojoki – ”Kulissit romahtavat monissa perheissä”

YLE 29.3.2020: Asiantuntijat pelkäävät alkoholiongelmien kasvavan etätyössä: työkaverit ja pomot eivät näe, missä kunnossa työntekijä on

EMCDDA May 2020: Impact of COVID-19 on drug services and help-seeking in Europe