Vanhus ja pankki
Monen digitaidottoman helsinkiläisen ikäihmisen pankkiasiointi tapahtuu vuonna 2020 perinteiseen tapaan. He saapuvat konttoreiden ulkopuolelle taksilla tai julkisilla liikenneväleillä hyvissä ajoin ennen konttoreiden avautumista. Konttorin ulkopuolella tavallisesti kiemurtelee 20-30 henkilön jono ennen aukioloaikaa. Usealla iäkkäällä on rollaattori tukena. Vesisateessa, tuiskussa ja tuulessa lyhytkin odotteluaika tuntuu luissa ja ytimissä. Kun ovet avataan, on valittava oikea jonotusnumero. Vartijat valvovat, että koronarajoituksia noudatetaan. He päästävät sisälle kerrallaan yhden asiakkaan.
Kun lopulta pankkisalin ovesta astutaan sisälle, on osattava valita oikea jononumero. Niitä on useaan tarkoitukseen, ja asioivan on seurattava tarkasti, että ehtii tiskille oman numeron tultua esille valotaululle. Jos salissa on tuoleja, ne täyttyvät nopeasti. Sitten numerot alkavat vilkkua, ja asiakkaat etsivät oikean tiskin. Jotkut istuvat rollaattorilla asioinnin ajan, useimmat seisovat, sillä istuimia tiskin edessä ei ole.
Matka pankkiin voi olla pitkä, sillä verkostoa on harvennettu ja
aukiolot vaihtelevat. Konttorit voivat muuttaa paikasta toiseen remonttien ym.
takia. Digitaidottomille asiakkaille pankissa käynti on suuri ponnistus, sillä
perinteinen käyntiasiointi, johon totuimme 1980-luvulla, on supistettu
minimiin.
Onpa gerontologisessa sosiaalityössä tavattu joitakin asiakkaita,
joilla on edelleen käytössä ”säästökirja” tai sitä muistuttava vihkonen, johon
pankissa merkitään saldo ja nostot. Heistä kukaan ei ole koskaan käyttänyt
maksukorttia. Heille käyntiasiointi on ainoa tapa nostaa rahaa ja maksaa
laskut. Nostosummat voivat olla suuria, sillä käteistä on varattava seuraavaan eläkepäivään
saakka.
Miten gerontologisen sosiaalityön asiakkaat hoitavat raha-asiansa?
Gerontologisessa sosiaalityössä tuotettiin digitaalisuutta koskeva
sosiaalinen raportti ”Mikä ihmeen netti?
Sosiaalinen raportti digitalisaation haasteista ja mahdollisuuksista
gerontologisen sosiaalityön iäkkäiden asiakkaiden arjessa.” Tiedonkeruuseen
sisältyi sähköinen Questback-kysely, jossa kysyttiin tammikuussa 2020 sosiaalityöntekijöiltä
ja -ohjaajilta, mitkä ovat asiakkaiden pääasialliset raha-asioiden hoitotavat. Kyselyn
tiedot kerättiin palvelutarpeen arvioinneista talous-osiosta. Kyselyyn vastasi
32 työntekijää (vastausprosentti 76). Vastanneiden työntekijöiden asiakasmäärä
oli 1391 henkeä.
Yleinen edunvalvoja oli 12 %:lla kaikista asiakkaista. Omainen tai
läheinen toimi virallisena edunvalvojana 46 asiakkaalle. Yhteensä 536 (38 %) asiakasta
sai säännöllisesti apua läheiseltä tai omaiselta talousasioissa.
Välitystiliasiakkaita oli 22. Kaikkien asiakkaiden raha-asioiden hoitotavoista
ei saatu tietoa.
Sellaisia asiakkaita, jotka kyselyn mukaan hoitivat raha-asiansa
itse, oli yhteensä 595 eli 43 % asiakasmäärästä. Kun kysyttiin, mikä oli
pääasiallinen raha-asioiden hoitotapa, niin yleisin tapa oli käyttää
maksupalvelua ja suoramaksua. Tätä tapaa käytti yhteensä 38 % asiakkaista. Läheiseltä
sai tarvittaessa apua 90 (15 %) henkilöä. Verkkopankkitunnuksia käytti
kaikkiaan 13 % asiakkaista. Myös R-kioskin palveluja käytettiin laskujen
maksamisessa. Laskujen lähettämisessä pankkiin auttoivat myös kotihoito ja
sosiaaliohjaus.
Käyntiasiointia ja paperihakemuksia tarvitaan edelleen
Jotta ikääntyvä ihminen rohkaistuisi ja pystyisi käyttämään
digipalveluja, hän tarvitsee hänelle räätälöityä digineuvontaa, sovelluksia,
käytettävyyden parantamista ja mahdollisesti taloudellista tukea digilaitteiden
hankintaan. Panostaminen tähän ehkäisee syrjäytymistä ja tukee
itsemääräämisoikeutta. Omatoiminen asiointi vahvistaa myös osallisuutta ja
toimijuutta. Digitaalisten palveluiden laajentuessa käyntiasioinnin tarve ja
hakemusten laatiminen paperilomakkeella ei ole poistunut, vaan niitä tarvitaan,
jotta kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet hoitaa päivittäisasioita.
Digitalisaatio vaikuttaa myös sosiaalityön käytäntöihin.
Etävastaanottojen ja videovälitteisen työskentelyn kokeileminen myös
gerontologisessa sosiaalityössä on tarpeellista. Syitä ei tarvitse hakea vain
pandemiasta vaan myös asiakasmäärän kasvusta. Jotta asiakkaat saavat
tarvitsemansa tuen, uusien työtapojen kehittäminen on tarpeellista ja voi
tarjota uudenlaisia asiakastyön mahdollisuuksia.
Digitalisaatio on ollut esillä myös Helsingin yliopiston
uutisissa. Myös tutkijoiden mukaan digitaidottomien oikeusturva on
vaarantumassa.
Kirjoitus:
Gerontologisen sosiaalityön erityissosiaalityöntekijät Elina Jokimäki, Eija
Kaskiharju, Sisko Vierimaa ja Johanna Vuorinen
Kuva: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto, ELKA
Sosiaalinen raportti: https://www.hel.fi/sote/fi/palaute/sosiaalinen-raportointi/raportit/#geso