IKÄÄNTYNEET OMAISHOITAJAT HOITOVELAN MAKSAJINA

Seniori-infossa on seurattu ikääntyneiden omaishoitajien syvenevää ahdinkoa koko viime vuoden ja kuluneen kevättalven ajan. Pandemian sulkiessa tukipalvelujen ovet, jäi moni perhe vaille korvaamatonta tukea. Iäkkäät omaishoitajat (epäviralliset ja viralliset) ovat tuoneet esiin väsymystään, ahdistustaan ja avuntarpeitaan yhteydenotoissaan Seniori-infoon. Vuoden loppupuolella yhteydenottoihin tuli uusia sävyjä: ahdistukseen, toivottomuuteen ja väsymykseen tulivat osaksi myös sairaalahoitoon johtaneet kriisitilanteet, kaltoinkohtelutapaukset ja alkoholinkäyttö. 

Puhutaan hoitovelasta ja palveluvajeesta, kun merkittävät tukipalvelut kuten päivätoiminnat ovat suljettuna. Tämän pandemian aikana vahinkoa on päässyt tapahtumaan jo niin laajalti, ettei sitä pystytä enää korjaamaan ennalleen.

Omaishoitajien tilanne näkyy hälyttävänä monissa palveluissa

Pääkaupunkiseudun omaiset ja läheiset (POLLI) yhdistyksestä on havaittu omaishoitajissa kuluvan toivottomuutta, näköalattomuutta ja ahdistusta edellisen ja vuoden aikana. Omaistoiminnan kehittäjä Soili Hyvärinen kertoo omaishoitoperheiden toimintakyvyn laskemisesta, turhautuneisuudesta ja kriisipaikkojen kasvaneesta tarpeesta omaishoitajien uupuessa. Myös omaishoidon toimintakeskuksista vahvistetaan samoja havaintoja: pettymys palvelujen saatavuuteen on tullut selkeästi esille. 

YLEN Tiina Merikanto kirjoittaa aiheesta kattavasti artikkelissaan: 

https://yle.fi/uutiset/3-11768207

Palvelusulkujen eettinen näkökulma

”Jotain toivoa olisi voitu antaa”

Omaishoitajana toimiva rouva Pohjois-Helsingistä kuvaa palvelujen päättymistä viime keväänä kovana iskuna: ”Meille sanottiin, että palvelut suljetaan heti ja ilmoitetaan kun taas aukenevat. – Sen jälkeen tuli täysi hiljaisuus.” Omaishoitaja painottaa, että tiedotuksella on tärkeä merkitys. Tieto mahdollisesta korvaavasta palvelusta tai sen kehittelystä olisi auttanut jaksamaan paremmin. Siinä vaiheessa, kun palveluja ryhdyttiin taas antamaan, apu tuli ”ihan liian myöhään”. Asiakkaiden toimintakyvyssä oli tapahtunut jo merkittävä romahdus niin psyykkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.

”Perheen henkinen hyvinvointi on ollut monasti vaarassa”, toteaa omaishoitajana toimiva herra Etelä-Helsingistä. ”Huolen aiheena lehdistössä on ollut senioriväestön se osuus, joka on hoitokodeissa tai vastaavissa. Mutta kukapa meitä omaishoitajia muistaisi.”

Myös moni työntekijä on kokenut radikaalit palvelujen sulut hämmentävinä ja kuormittavina. Helsingin kaupunki ei ole pystynyt tarjoamaan tarpeiden mukaisia palveluja asiakkaille tarpeeksi nopeasti.

Omaishoitajien hätään on vastattu omaishoitajien kotihoidon etäryhmillä ja ottamalla yhteyttä perheisiin puhelimitse. Palveluseteli kotiin tuotavien palvelujen järjestämiseksi on osoittautunut monessa perheessä kultaakin kalliimmaksi. Myös omaishoidon kotiavustajien työpanos epidemian aikana on ollut korvaamattoman tärkeä perheille. Nämä keinot eivät kuitenkaan ole riittäviä vallitsevassa tilanteessa. Tarvitaan läsnä olevia palveluja jotka taipuvat ketterästi omaishoitoperheen tarpeisiin.

”Joskus tuntuu olo varsin yksinäiseltä. Toivoisin kuulevani yhteiskunnalta – kiitos, kun olette omaishoitaja.”

Se, mikä näyttäytyy ammattilaisille omaishoitajuutena, on ihmisille yhteinen pitkä elämäntaival. Ikääntyneiden pariskuntien kodeissa ei pohdita hoitoluokituksia, vaan yhteisen taipaleen jatkumista niin myötä kuin vastamäessä. Hoitajat toimivat arvojensa mukaisesti ja rakkautta osoittaen, jotta yhteistä aikaa saataisiin pidennettyä – usein hoitajan oman terveyden kustannuksella.

Iäkkäiden omaishoitajien hoitaessa kotona monisairaita puolisojaan, yhteiskunnalle syntyy valtavat säästöt. Kun omaishoitajilta lopetetaan kaikki tukitoimet, on seurauksena pahimmillaan kaksi ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevaa vanhusta. Olisiko epidemiatilanteesta huolimatta mahdollista tarjota tukea omaishoitajille tämänhetkistä laajemmalla palvelutarjonnalla ja nopeasti?

Tukipalvelujen oma hybridimalli, tulevaisuuden suunnitelma B

Kuinka voisimme välttää vastaavan kaltaiset tilanteet tulevaisuudessa? Seuraavan kerran, kun yhteiskunnassa joudumme arvioimaan palveluiden sulkemista, tämän kokemuksen myötä meidän tulee olla paremmin varautuneita.

Voisimmeko rakentaa oman SOTE-palveluiden hybridimalliin, jossa palveluiden tuottamiselle olisi erityistilanteissa suunnitelma B? Vararahoitus erilaisten palvelujen valjastamiselle tulisi olla myös osa suunnitelmaa, jottei akuuttitilanteessa jäätäisi epidemian aiheuttamien kustannusten jalkoihin.

Työntekijöillä ei keväällä 2020 jäänyt aikaa lähteä toimimaan luovasti ja kokeillen uuden mallisia ja ketteriä palveluja. Ovet sulkeutuivat ja työntekijät siirtyivät korvaaviin tehtäviin. Voisimmeko tulevaisuudessa olla tämänkaltaisessa tilanteessa aiempaa ketterämpiä ja ratkaisukeskeisempiä?

Luovuudesta on hyviä esimerkkejä jo nyt: etäryhmät, palveluseteli, jumpat ja puhelinsoitot perheisiin. Ehkäpä kotihoidon palveluja voitaisiin lisätä perheiden tarpeen mukaan? Lyhytaikaispaikkojen järjestäminen laajennetuissa tiloissa, päivätoiminnan järjestäminen pienemmissä ryhmissä. Palvelukeskusten kuntosalitoiminta ajanvarauksella pienelle porukalle? Nämä kaikki toimenpiteet voisivat kuulua suunnitelma B:hen.

Myös Eeva Klemolan (2020) käytäntötutkimus etälaitteiden käytöstä omaishoitajien ryhmässä antaa toiveikkaita tuloksia tulevaisuuteen;
http://www.socca.fi/files/8675/Julkaistava_Kaytantotutkimusraportti_Klemola_Eeva.pdf

Kohti parempaa ikääntymistä

ikäihmisten määrä on kasvanut suurten ikäluokkien vanhetessa viime vuosikymmenen aikana. Myös omaishoitajuus ja omaishoitajuuden kaltaiset tilanteet tulevat lisääntymään merkittävästi. Palveluiden tarpeenmukaisuus ja eettinen perusta tulee olla selkeästi mietitty ja järjestetty niin virallisen kuin epävirallisen hoitajan näkökulmasta. Omaishoitajaa sekä hänen läheistään arvostava palvelujärjestelmä tulee olla vahva ja erilaiset muutokset kestävä. Kokonaisvaltainen satsaaminen omaishoidon tukemiseen valtakunnallisesti on investointi tulevaisuuteen ja parempaan ikääntymiseen.


Kirjoitus: Tiina Flink

Kirjoittaja työskentelee palveluneuvojana Seniori-infossa. Tekstin kirjoittamisessa taustatukea ja apua ovat tarjonneet myös Seniori-infon, POLLIn ja Omaishoidon keskuksien väki sekä Muistikoordinaattorit.

Kuvat: Pixabay