Yksinäisyys - välimatka toiveiden ja todellisuuden välissä

Ihminen voi viihtyä varsin hyvin yksin. Yksinäisyydessä itsessään ei kuitenkaan ole mitään hyvää. "Olen tutkinut yksinäisyyttä 20 vuotta eikä siitä ole löytynyt vielä yhtään positiivista puolta”, sanoo yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Jälkihuoltoistunto-podcastin haastattelussa.

Kielteisiä seurauksia yksinäisyydellä on valtavasti. Yksinäisten immuunipuolustusjärjestelmä heikkenee. Yksinäiset lapset ja nuoret käyttävät ikätovereitaan enemmän lääkkeitä. Riski sairastua masennukseen ja ahdistukseen kasvaa. Yksinäisyys hankaloittaa hakeutumista koulutuksiin ja työelämään. Tunne siitä, että ei kelpaa muille, saa yksinäisen jättäytymään entistä enemmän syrjään. 

Junttilan mukaan yksinäisyyden yhteiskunnalliset seuraukset ovat valtavat eikä niitä kaikkia vielä edes ymmärretä täysin.

Koronapandemia on kasvattanut suomalaisten yksinäisyyttä huolestuttaviin lukemiin. SPR:n tutkimuksen mukaan lähes joka kolmas suomalaisista kokee itsensä yksinäiseksi. Yksinäisyys lasten ja nuorten parissa on ollut kasvussa jo ennen koronaa. Kouluterveyskyselyn tulokset kertovat, että monissa asioissa ollaan menty eteenpäin, mutta yksinäisyyden kokemus on lisääntynyt. 

Erityisen paljon yksinäisyys näkyy sijoitettujen lasten ja nuorten elämässä. THL:n mukaan yläkouluikäisistä sijoitettuna asuvista nuorista noin joka neljännes tuntee itsensä yksinäiseksi. Yleisintä yksinäisyyden kokemukset olivat lastensuojelulaitoksissa asuvilla nuorilla. Yksinäisyys seuraa nuoria täysi-ikäistyessä itsenäiseen elämään ja näkyy myös lastensuojelun jälkihuollon työskentelyssä.

Uskoisin, että kaikilla jotka ovat joutuneet kestämään elämässään paljon, on korkeampi riski yksinäisyyteen, Junttila sanoo.

Toisaalta yksinäisyyden kokemus lapsuudessa ja nuoruudessa voi Junttilan mukaan myös kasvattaa herkkyyttä havaita ja tunnistaa muiden ihmisten yksinäisyyttä sekä taitoa ottaa muita huomioon.

Junttilan mukaan yksinäisyyttä torjutaan parhaiten muuttamalla sekä yksilötason käytöstä että poliittista päätöksentekoa:

Lapsille ja nuorille pitäisi olla enemmän aikaa. Esimerkiksi kuraattori- ja psykologipalvelut sekä koulutus- ja varhaiskasvatusresurssit pitäisi saada kuntoon. Jokaisen pitää myös ottaa vastuu muista, tervehtiä ja kysyä kuulumisia. Meidän pitäisi kohdata toisemme arjessa.

Kasvottomana ja byrokraattisena näyttäytyvä palvelujärjestelmä voi pahentaa yksinäisyyden kokemusta. Junttilan mukaan ihmisiä ei pitäisi pompotella luukulta toisella, vaan kohdata kokonaisena.

Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksin oleminen. Jokainen kaipaa joskus omaa aikaa ja osa ihmisistä viihtyy erittäin hyvin yksin. Toisaalta on tärkeää muistaa, että ihminen, jolla on perhe ja paljon ystäviä, voi tuntea itsensä hyvin yksinäiseksi. Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus siitä, että elämästä puuttuu jotain tärkeää. "Yksinäisyys on välimatka toiveiden ja todellisuuden välissä", Junttila sanoo.

Koska yksinäisyys on jokaisen ihmisen henkilökohtainen kokemus, siihen voi olla myös vaikea puuttua. Toisaalta voi olla helppo ajatella, että yksinäisyyden torjunta on aina jonkun toisen vastuulla.

Ihmiset eivät voi ajatella, että itse kyllä tekisin toisin, mutta kun päättäjät eivät tee mitään. Samoin poliitikot eivät voi ajatella, että yksinäisten auttaminen on vain kansalaisten vastuulla.

Yksinäisyys on yhteiskunnallinen ongelma, jonka torjunnassa tarvitaan jokaista.

Jälkihuolto on palvelu, jossa tuetaan kokonaisvaltaisesti huostaanotettuina tai yli puoli vuotta sijoitettuina olleita nuoria. Helsingin lastensuojelun jälkihuollon omassa Jälkihuoltoistunto-podcastissa kerrotaan jälkihuollon työstä sekä asiakasnuorten elämää koskettavista ilmiöistä.

Kuuntele Niina Junttilan haastattelu ja Jälkihuoltoistunnon muut jaksot täältä: bit.ly/jälkihuoltoistunto

Teksti ja haastattelu: sosiaalityöntekijä Tarja Kovanen.

Kuva: Miia. Kuvaaja on osallistunut vuonna 2019 jälkihuollon nuorten valokuvausryhmään.