Sosiaalityötä PopUppina

Toimeentulotuen siirryttyä Kelan hoidettavaksi visiona oli, että aikuissosiaalityö pääsee tekemään sitä, mitä koulutus ehkäpä tukee eniten – kohtaamaan ihmisiä, jalkautumaan pois pölyisistä toimistoista. Realiteetit valkenivat hyvin pian ja edelleen vuonna 2021 olemme siinä tilanteessa, että toimisto kutsuu heti aamusta ja siinä koneen äärellä ja puhelin korvassa teemme työtämme. Satunnaiset kotikäynnit puristetaan muuten niin tiukan aikataulun lomaan. Pääsääntöisesti asiakas kutsutaan toimistolle. Toimistoympäristö luo lähtökohtaisesti puitteet ”viralliselle” tapaamiselle ja monesti asiakkaat ovat oppineet tietynlaisen ”viranomaiskäytöksen” ja sanovat sen, mitä he olettavat, että heiltä halutaan kuulla. Voisiko vaihtoehtona olla jalkautuminen sinne, missä asukkaat kulkevat ja viettävät aikaansa? Olisiko hyödyllistä kohdata ihmisiä heidän oman arjen ympyröissään?

Jalkautumista voidaan toteuttaa monella tavalla. Useimmiten mahdollisuutena on jalkautua esimerkiksi jonkin toisen toimijan toimipisteeseen sovittuna aikana pitämään sosiaalityön neuvontaa. Tapojahan voi olla niin monta kuin on tekijöitä. Vuosaaressa on jalkauduttu aikuissosiaalityöstä PopUp-hengessä alueelle kahvitarjoilun merkeissä kohtaamaan ihmisiä. Jalkautuminen alueelle on syventänyt näkemystä siitä, että kun lähtee pois toimistosta, se todellakin luo positiivista mielikuvaa koko viranomaistoimijuudesta sosiaalityön kentällä. Viranomaisena ja erityisesti omana persoonanaan kun lähtee ostoskeskuksen kulmalle tarjoamaan kahvia ohikulkijoille, se luo hyvää mieltä niin asukkaille kuin työntekijälle.

Olemme käyneet alueen yhdyskuntatyöntekijän kanssa keväällä 2021 pitämässä Popup-kahveja kolmena eri kertana itäisellä alueella kohteissa, joissa ihmiset arjen askareissaan kulkevat. Siinä on ollut hyvä hetki vaihtaa sananen tai pari, ja useasti päässyt kovin syvälliseen keskusteluun ihmistä askarruttavien asioiden äärelle. Monesti ohikulkija on todennut, että olipa piristävä kohtaaminen, ja hän on saanut apua ja neuvoja mieltä askarruttaneisiin tilanteisiin. Erityisesti olemme saaneet kertoa sosiaalityöstä ja sen palveluista neutraalilla maaperällä ihmisille, jotka eivät välttämättä itse ole tarvinneet sosiaalityön apua, mutta useat ovat aina tunteneet jonkun toisen henkilön, joka voisi hyötyä palvelusta. Kahvihetki on antanut ihmisille pienen hetken pysähtyä ja parhaimmillaan pohtia omaa tai läheisen elämää. Erityisesti epidemia-aikana kohtaamiset ovat olleet tärkeitä ohikulkijoille.

Kahvittelujen lomassa on toteutettu pienimuotoista kyselyä, jonka kautta on saatu arvokasta palautetta, jota voidaan hyödyntää sosiaalityön kehittämisessä. Sosiaalityön palveluista tiedottamista toivottiin, sekä enemmän jalkautumista alueelle. Myös työnjaon epäselvyys Kelan ja sosiaalitoimen välillä nousi esille.

”Silloin ku kyselen apuja, tekijän pitäis kertoa muistakin mahdollisuuksista”.

”Raha ei ole ainoa mitä tarvii, vaan pitäisi tuntea ihmisten asioista pidemmältä ajalta, jotta  voitaisiin ohjata oikeaan paikkaan”.

”Selventää missä menee kelan ja sosiaalipalvelujen raja. Aina eri ihminen, vaikea solmia asiakassuhdetta. Jatkuva vastuunsiirto johonkin muualle. Prepaidilla menee puheaikaa ja loppuu ennen kuin ehtii asian ytimeen”.

Huolta kulkijoissa tuntui herättävän kaduilla oleskelevien ihmisten tilanne, tämä tuotiin usein esille keskustelun lomassa.

On ymmärrettävää, että työtahti on kova ja tunne siitä, että aika ei riitä, aiheuttaa stressiä. Kaikki ”ylimääräinen” saatetaan kokea lisätaakkana, ja tätä pyritään välttämään esimerkiksi sillä, että pysytään omalla työpisteellä, jossa pystyy edes jotenkuten säilyttämään hallinnan tunteen työstään. Vapaamuotoinen jalkautuminen ei myöskään välttämättä sovi kaikille, eikä pidäkään sopia. Turuille ja toreille lähtiessä pitää olla valmis yllättäviin kohtaamisiin, eikä ikinä voi tietää mitä kohtaamiset tuovat tullessaan. Ehkäpä tämän vuoksi onkin hyvä jalkautua suhteellisen vapaamuotoisesti, ilman ennakko-oletuksia tai vaatimuksia tapaamisten määrän tai tuloksellisuuden suhteen. Saavutus on oikeastaan juuri se, että voidaan kohdata ihmisiä rennossa ilmapiirissä ja keskustella ja antaa kohtaamisiin juuri se, mitä kukin persoonana kokee pystyvänsä antamaan. Väittäisin, että irtautuminen työpisteen turvasta ulos ihmisten joukkoon antaa enemmän kuin ottaa. Ihmisiltä saa paljon tietoa ja kokemuksia, joista on myös hyötyä arjen työn tekemisessä ja kehittämisessä.

Vuosaaressa Popup-jalkautumiset ovat muotoutumassa pysyväksi käytännöksi ja sitä toteutetaan vaihtelevalla kokoonpanolla. Tärkeintä on se, että lähdetään liikkeelle avoimin mielin ja ollaan läsnä siellä, missä ihmiset ovat omissa askareissaan. Kokemukset ovat tähän mennessä olleet hyvin positiivisia ja tästä on hyvä jatkaa.

Kirjoitus: Sanna Väisänen. Kirjoittaja työskentelee projektisuunnittelijana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeessa. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän on toiminut sosiaaliohjaajana Vuosaaren aikuissosiaalityössä.

Kuvat: Helsingin kaupungin aineistopankki / kuvaaja: Lauri Rotko.