Työkyky – Muuntuva ja muuntautuva tila
Olemme luoneet nykyisen maailman ajattelullamme, joten emme voi muuttaa sitä ilman, että muutamme ajattelutapaamme. —Albert Einstein
Työkyky on käsite, jota käytetään arkikielessä, virallisissa dokumenteissa ja tieteellisessä kirjallisuudessa monin eri tavoin. Yksinkertaisimmillaan työkyky tarkoittaa ihmisen kykyä tehdä työtä tai suoriutua omassa työtehtävässään. (Järvikoski ym. 2018.) Elämä ei ole kuitenkaan ole yksinkertaista, emmekä voi määrittää henkilön työkykyä ilman hänen elämäntilanteensa kokonaisvaltaista tarkastelua. Ihminen on aina kokonaisuus ja niin myös hänen työkykynsä. Elämä tuo muutoksia. Meille voi yllättäen tapahtua asioita, jotka muuttavat työkykyämme joko tilapäisesti tai jopa pysyvästi. Voimme sairastua, joutua onnettomuuteen ja myös työttömyyden pitkittymisellä on vaikutusta työkykyyn. Toisinaan henkilö on voinut koko ikänsä toimia osatyökykyisenä ja selviytyä työtehtävistään loistavasti. Ihmisten työkyky näyttäytyy siis hyvin monimuotoisena, kuten elämäkin!
Työkyvyn ja sen vastaparin työkyvyttömyyden käsitteitä tulkitaan myös monin eri tavoin ja erilaisista viitekehyksistä käsin. Tavallisimmat tavat määritellä työkykyä ja työkyvyttömyyttä ovat perustuneet ihmisen ja työn yhteensopivuuteen tai ihmisen kykyyn vastata toiminnallaan työn tavoitteisiin ja suorittaa niitä työtehtäviä, joita hänen työhönsä kuuluu (Järvikoski ym. 2018). Mielenkiintoista on pohtia, mikä on ihmisen toimintakyky työkykyisyyden ja työkyvyttömyyden välissä? Ja minkälaisia keinoja meidän pitäisi ottaa käyttöön, jotta tuo ns. välitila tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin kuuluvaksi usein yhdeksi osaksi ihmisen elämää.
Työkykyä arvioidaan usein lääketieteellisin perustein ja silloin arvioissa keskitytään usein työkyvyttömyyden arviointiin. Tällöin arvioinnin kontekstissa työkyky tulkitaan ensi sijassa yksilölliseksi, ihmisen terveyteen ja toimintakykyyn liittyväksi ominaisuudeksi, jota voidaan parhaiten arvioida kliinisin keinoin. Suomalaisessa sosiaalivakuutusjärjestelmässä lääketieteellisellä työkyvyn arviolla on keskeinen rooli toimeentuloon liittyvissä asioissa silloin, kun palkkatyö ei ole mahdollista. (Järvikoski ym. 2018.) Työkyvyn arvioinnissa käytetty työkyvyn tulkinta voi myös vaikuttaa siihen, millä keinoin työkykyä edistetään, sillä työkyvyn edistämiseen usein siirrytään arvioinnin kautta (Mäkitalo 2010).
Kun tavoitteena on työelämässä jatkaminen tai työelämään palaaminen, niin merkittävää on, että työkyvyn arvioinnissa painotetaan työllistymiskykyä eli olemassa olevaa työkykyä ja työssä pärjäämistä. (Työterveyslaitos 2021). Tutkijat ovat todenneet, että työllistymiskyvyn tukemisen tarve korostuu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömillä, joiden osalta tavanomaiset työkyvyn tuen toimet eivät ole olleet riittäviä. Tällöin tarvitaan räätälöityjä tukitoimia mahdollistamaan työllistymistä ja työssä pärjäämistä. (Juvonen-Posti ym. 2020.) Työkyvyn edistämisessä painopiste on niissä tekijöissä tai olosuhteissa, joihin vaikuttamalla henkilön työssä selviytymistä voidaan parantaa. Työkyvyn edistämisen ja kuntoutuksen toimintaotteeseen kuuluu, että pyritään samanaikaisesti toisaalta kohentamaan yksilön voimavaroja, toisaalta vaikuttamaan hänen työhönsä sekä toimintamahdollisuuksiinsa työssä ja työ- ja elinympäristössä. (Ilmarinen ym. 2006.)
Näiden näkökulmien valossa ei siis ole yhdentekevää, miten puhumme henkilölle, kun arvioimme hänen työkykyään. Puhummeko tulevaisuudesta positiivisesti mahdollisuuksien näkökulmasta vai ainoastaan menetyksen näkökulmasta? Työkyvyn heikentyminen tuottaa ymmärrettävästi henkilölle surua ja murhetta. Tälle surutyölle on annettava oma aikansa, mutta ihminen pääsee eteenpäin nähdessään edessään uusia alkuja ja mahdollisuuksia joihin tarttua; tulevaisuuden. Kapea käsitys työkyvystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä voi estää asiantuntijoita näkemästä laaja-alaisen kuntoutuksen vaihtoehtoja. Silloin myös päätös luokitella henkilö työkyvyttömäksi tai vailla kuntoutumismahdollisuuksia olevaksi tehdään ilman, että kaikkia potentiaalisia toimintatapoja harkitaan (Järvikoski ym. 2018).
Perinteisen lääketieteellisen ajattelun mukaan ihmisen työkyky palautuu ja kehittyy sitä mukaa kun terveys ja toimintakyky parantuvat hoidon ja harjoitteiden avulla. Sama sairaus tai vamma asettaa kuitenkin eri työtehtävissä ja elämäntilanteissa oleville erilaisia tuen tarpeita työkyvyn kohentamiseen, palautumiseen tai ylläpitämiseen. Suuri osa työikäisille tyypillisistä vaivoista on erilaisten oireiden ja kroonisten tilojen yhdistelmiä, joihin ei löydy parantavaa lääketieteellistä hoitoa. Tutkimuksissa on havaittu, että oireiden pitkittyessä työhön paluun todennäköisyys pienenee ja työkyvyn heikentymiseen vaikuttavat yhä enemmän muut kuin lääketieteelliset syyt. (Järvikoski ym. 2018.)
Työkyvyn haasteiden käsittely on siis usein monimutkaista ja juuri siitä syystä työkyvyn asioiden edistäminen ei etene ilman asiantuntijoiden yhteistyötä. Työkyvyn tuki onnistuu ammattilaisten kesken, kun on sovittu yhteisesti tavoitteet, käytänteet ja yhteistyön mahdollistavat rakenteet. Työkyvyn tukemisen onnistumisen edellytyksiä ovat jaettu käsitys työkyvystä, yhteinen sopiminen omasta ja toisten rooleista sekä selkeät prosessit kohti toimijoiden yhteistä päämäärää. (Juvonen-Posti ym. 2021.)
Ammatillisen kuntoutuksen piirissä toimivia ammattilaisia tulisi ohjata ja kouluttaa laaja-alaiseen viitekehykseen, jossa työ ja ympäristötekijät ovat keskeisessä asemassa, sekä tuntemaan kuntoutuksen käytännön prosessit kokonaisuutena. Työkyvyn tai työllistymisen tukeminen (kuntoutusyhteistyö) voi vaikeutua, mikäli yhteistyökumppanien viitekehykset poikkeavat olennaisesti toisistaan tai jos käsityseroista ei keskustella. (Järvikoski ym. 2018.)
Hankkeessamme toimii kolme työkykykoordinaattoria, jotka antavat konsultaatiota työkyvyn asioissa sote-alan ja työllisyyspalveluiden ammattilaisille sekä ohjaavat ja neuvovat työttömiä tai työelämän ulkopuolella olevia asiakkaita työkyvyn tuen pulmissa. Työkykykoordinaattoreiden työn tavoitteena on asiakkaan terveyden edistäminen, osaamisen vahvistaminen ja omien vahvuuksien löytyminen. Näiden keinojen avulla tuemme asiakkaan työllistymiskykyä, jolloin on mahdollista palata takaisin joko kokoaikaiseen tai osa-aikaiseen työhön.
Asiakkaiden tilanteet ovat usein monimutkaisia. Tästä johtuen teemme moniammatillista ja monialaista yhteistyötä asiakkaan verkoston kanssa. Tarpeen mukaan myös kokoamme asiakkaalle hänen tilannettaan edistävän verkoston. Merkittävä yhteistyökumppanimme on Kelan työkykyohjelman projektityöntekijä, jonka kanssa selvittelemme yhdessä mahdollisia kuntoutustoimenpiteitä. Me työkykykoordinaattorit uskomme, että moniammatillinen ja monialainen työtapa asiakkaan työkyvyn tuen asioissa jatkaa kehittymistään. Työtapa, jossa asiakas on osallinen omien asioidensa hoidossa ja hänen tukenaan on tarvittavat asiantuntijat. Yhdessä olemme enemmän ja myös tuottavia, koska yhteisesti sovitut asiat myös edistyvät sujuvammin. Haluamme luoda tulevaisuuden uskoa työkyvyn tuen asiakkaille. Peppi Pitkätossua lainatakseni: ”sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti”.
Teksti:
Työkyky on käsite, jota käytetään arkikielessä, virallisissa dokumenteissa ja tieteellisessä kirjallisuudessa monin eri tavoin. Yksinkertaisimmillaan työkyky tarkoittaa ihmisen kykyä tehdä työtä tai suoriutua omassa työtehtävässään. (Järvikoski ym. 2018.) Elämä ei ole kuitenkaan ole yksinkertaista, emmekä voi määrittää henkilön työkykyä ilman hänen elämäntilanteensa kokonaisvaltaista tarkastelua. Ihminen on aina kokonaisuus ja niin myös hänen työkykynsä. Elämä tuo muutoksia. Meille voi yllättäen tapahtua asioita, jotka muuttavat työkykyämme joko tilapäisesti tai jopa pysyvästi. Voimme sairastua, joutua onnettomuuteen ja myös työttömyyden pitkittymisellä on vaikutusta työkykyyn. Toisinaan henkilö on voinut koko ikänsä toimia osatyökykyisenä ja selviytyä työtehtävistään loistavasti. Ihmisten työkyky näyttäytyy siis hyvin monimuotoisena, kuten elämäkin!
Työkyvyn ja sen vastaparin työkyvyttömyyden käsitteitä tulkitaan myös monin eri tavoin ja erilaisista viitekehyksistä käsin. Tavallisimmat tavat määritellä työkykyä ja työkyvyttömyyttä ovat perustuneet ihmisen ja työn yhteensopivuuteen tai ihmisen kykyyn vastata toiminnallaan työn tavoitteisiin ja suorittaa niitä työtehtäviä, joita hänen työhönsä kuuluu (Järvikoski ym. 2018). Mielenkiintoista on pohtia, mikä on ihmisen toimintakyky työkykyisyyden ja työkyvyttömyyden välissä? Ja minkälaisia keinoja meidän pitäisi ottaa käyttöön, jotta tuo ns. välitila tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin kuuluvaksi usein yhdeksi osaksi ihmisen elämää.
Työkyvyn arvio ja työkyvyn edistäminen
Olosuhteet eivät tee elämästä sietämätöntä, vaan merkityksen ja tarkoituksen puuttuminen. —Viktor FranklTyökykyä arvioidaan usein lääketieteellisin perustein ja silloin arvioissa keskitytään usein työkyvyttömyyden arviointiin. Tällöin arvioinnin kontekstissa työkyky tulkitaan ensi sijassa yksilölliseksi, ihmisen terveyteen ja toimintakykyyn liittyväksi ominaisuudeksi, jota voidaan parhaiten arvioida kliinisin keinoin. Suomalaisessa sosiaalivakuutusjärjestelmässä lääketieteellisellä työkyvyn arviolla on keskeinen rooli toimeentuloon liittyvissä asioissa silloin, kun palkkatyö ei ole mahdollista. (Järvikoski ym. 2018.) Työkyvyn arvioinnissa käytetty työkyvyn tulkinta voi myös vaikuttaa siihen, millä keinoin työkykyä edistetään, sillä työkyvyn edistämiseen usein siirrytään arvioinnin kautta (Mäkitalo 2010).
Kun tavoitteena on työelämässä jatkaminen tai työelämään palaaminen, niin merkittävää on, että työkyvyn arvioinnissa painotetaan työllistymiskykyä eli olemassa olevaa työkykyä ja työssä pärjäämistä. (Työterveyslaitos 2021). Tutkijat ovat todenneet, että työllistymiskyvyn tukemisen tarve korostuu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömillä, joiden osalta tavanomaiset työkyvyn tuen toimet eivät ole olleet riittäviä. Tällöin tarvitaan räätälöityjä tukitoimia mahdollistamaan työllistymistä ja työssä pärjäämistä. (Juvonen-Posti ym. 2020.) Työkyvyn edistämisessä painopiste on niissä tekijöissä tai olosuhteissa, joihin vaikuttamalla henkilön työssä selviytymistä voidaan parantaa. Työkyvyn edistämisen ja kuntoutuksen toimintaotteeseen kuuluu, että pyritään samanaikaisesti toisaalta kohentamaan yksilön voimavaroja, toisaalta vaikuttamaan hänen työhönsä sekä toimintamahdollisuuksiinsa työssä ja työ- ja elinympäristössä. (Ilmarinen ym. 2006.)
Näiden näkökulmien valossa ei siis ole yhdentekevää, miten puhumme henkilölle, kun arvioimme hänen työkykyään. Puhummeko tulevaisuudesta positiivisesti mahdollisuuksien näkökulmasta vai ainoastaan menetyksen näkökulmasta? Työkyvyn heikentyminen tuottaa ymmärrettävästi henkilölle surua ja murhetta. Tälle surutyölle on annettava oma aikansa, mutta ihminen pääsee eteenpäin nähdessään edessään uusia alkuja ja mahdollisuuksia joihin tarttua; tulevaisuuden. Kapea käsitys työkyvystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä voi estää asiantuntijoita näkemästä laaja-alaisen kuntoutuksen vaihtoehtoja. Silloin myös päätös luokitella henkilö työkyvyttömäksi tai vailla kuntoutumismahdollisuuksia olevaksi tehdään ilman, että kaikkia potentiaalisia toimintatapoja harkitaan (Järvikoski ym. 2018).
Työkyvyn edistäminen on yhteistyötä
Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu. Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa, ettemme huomaa ovea, joka on avautunut. —Helen KellerPerinteisen lääketieteellisen ajattelun mukaan ihmisen työkyky palautuu ja kehittyy sitä mukaa kun terveys ja toimintakyky parantuvat hoidon ja harjoitteiden avulla. Sama sairaus tai vamma asettaa kuitenkin eri työtehtävissä ja elämäntilanteissa oleville erilaisia tuen tarpeita työkyvyn kohentamiseen, palautumiseen tai ylläpitämiseen. Suuri osa työikäisille tyypillisistä vaivoista on erilaisten oireiden ja kroonisten tilojen yhdistelmiä, joihin ei löydy parantavaa lääketieteellistä hoitoa. Tutkimuksissa on havaittu, että oireiden pitkittyessä työhön paluun todennäköisyys pienenee ja työkyvyn heikentymiseen vaikuttavat yhä enemmän muut kuin lääketieteelliset syyt. (Järvikoski ym. 2018.)
Työkyvyn haasteiden käsittely on siis usein monimutkaista ja juuri siitä syystä työkyvyn asioiden edistäminen ei etene ilman asiantuntijoiden yhteistyötä. Työkyvyn tuki onnistuu ammattilaisten kesken, kun on sovittu yhteisesti tavoitteet, käytänteet ja yhteistyön mahdollistavat rakenteet. Työkyvyn tukemisen onnistumisen edellytyksiä ovat jaettu käsitys työkyvystä, yhteinen sopiminen omasta ja toisten rooleista sekä selkeät prosessit kohti toimijoiden yhteistä päämäärää. (Juvonen-Posti ym. 2021.)
Ammatillisen kuntoutuksen piirissä toimivia ammattilaisia tulisi ohjata ja kouluttaa laaja-alaiseen viitekehykseen, jossa työ ja ympäristötekijät ovat keskeisessä asemassa, sekä tuntemaan kuntoutuksen käytännön prosessit kokonaisuutena. Työkyvyn tai työllistymisen tukeminen (kuntoutusyhteistyö) voi vaikeutua, mikäli yhteistyökumppanien viitekehykset poikkeavat olennaisesti toisistaan tai jos käsityseroista ei keskustella. (Järvikoski ym. 2018.)
Työkykykoordinaattori – mukana työkykyä edistämässä
Suomessa on meneillään useita Työkykyohjelman työkykyhankkeita. Työkykyohjelma on osa hallitusohjelmaa, ja sen avulla tavoitellaan työllisyysasteen nostoa. Sosiaali- ja terveysministeriö toteuttaa ohjelman yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa vuosina 2019–2023. Myös Helsingissä olemme mukana Työkykyisempi Stadi -hankkeena kehittämässä työkyvyn tuen mallia terveys- ja hyvinvointikeskuksissa. Hankkeemme tavoite on vahvistaa työkyvyn tuen tarpeen tunnistamista ja osaamista terveys- ja hyvinvointikeskuksissa sekä lisätä moniammatillista yhteistyötä työkyvyn tuen asioissa.Hankkeessamme toimii kolme työkykykoordinaattoria, jotka antavat konsultaatiota työkyvyn asioissa sote-alan ja työllisyyspalveluiden ammattilaisille sekä ohjaavat ja neuvovat työttömiä tai työelämän ulkopuolella olevia asiakkaita työkyvyn tuen pulmissa. Työkykykoordinaattoreiden työn tavoitteena on asiakkaan terveyden edistäminen, osaamisen vahvistaminen ja omien vahvuuksien löytyminen. Näiden keinojen avulla tuemme asiakkaan työllistymiskykyä, jolloin on mahdollista palata takaisin joko kokoaikaiseen tai osa-aikaiseen työhön.
Asiakkaiden tilanteet ovat usein monimutkaisia. Tästä johtuen teemme moniammatillista ja monialaista yhteistyötä asiakkaan verkoston kanssa. Tarpeen mukaan myös kokoamme asiakkaalle hänen tilannettaan edistävän verkoston. Merkittävä yhteistyökumppanimme on Kelan työkykyohjelman projektityöntekijä, jonka kanssa selvittelemme yhdessä mahdollisia kuntoutustoimenpiteitä. Me työkykykoordinaattorit uskomme, että moniammatillinen ja monialainen työtapa asiakkaan työkyvyn tuen asioissa jatkaa kehittymistään. Työtapa, jossa asiakas on osallinen omien asioidensa hoidossa ja hänen tukenaan on tarvittavat asiantuntijat. Yhdessä olemme enemmän ja myös tuottavia, koska yhteisesti sovitut asiat myös edistyvät sujuvammin. Haluamme luoda tulevaisuuden uskoa työkyvyn tuen asiakkaille. Peppi Pitkätossua lainatakseni: ”sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti”.
Marita Pöllänen
työkykykoordinaattori, sosionomi YAMK
Työkykyisempi Stadi -hanke
Kuvat:
Jussi Hellsten / Helsinki Marketing (1. kuva) ja Marita Pöllänen (2. kuva)
Lähteet:
Ilmarinen J. Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan Unionissa. Helsinki: Työterveyslaitos, 2006.
Juvonen-Posti P., Tarvainen K., Helin-Salmivaara A., Räsänen K. ja Liira J. Lääkäri työkykyä tukemassa. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 2021;137(3):293–300.
Juvonen-Posti P., Saikku P. ja Turunen J. (toim.) Elinikäistä osallistumista vai elämää työ edellä? Työikäisten monialaisten palveluiden yhteensovittaminen ja vaikuttavuuden arviointi -loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:40.
Järvikoski A., Takala E-P., Juvonen-Posti P. ja Härkäpää K. Työkyvyn käsite ja työkykymallit kuntoutuksen tutkimuksessa ja käytännöissä. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 13, 2018.
Mäkitalo J. ja Palonen J. Mitä on työkyky? Lääketieteellinen, tasapainomallin mukainen ja integroitu käsitystyyppi. Työ ja ihminen 1994; 8 (3): 155–162.
Mäkitalo J. Työkyvyn ulottuvuudet. Julkaisussa: Martimo K-P., Antti-Poika M., Uitti J., toim. Työstä terveyttä. Helsinki: Duodecim 2010.
Työterveyslaitos: Työkyvyn tuen koulutusmateriaali 2021
World health statistics 2016: monitoring health for the SDGs, sustainable development goals.
Juvonen-Posti P., Tarvainen K., Helin-Salmivaara A., Räsänen K. ja Liira J. Lääkäri työkykyä tukemassa. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 2021;137(3):293–300.
Juvonen-Posti P., Saikku P. ja Turunen J. (toim.) Elinikäistä osallistumista vai elämää työ edellä? Työikäisten monialaisten palveluiden yhteensovittaminen ja vaikuttavuuden arviointi -loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:40.
Järvikoski A., Takala E-P., Juvonen-Posti P. ja Härkäpää K. Työkyvyn käsite ja työkykymallit kuntoutuksen tutkimuksessa ja käytännöissä. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 13, 2018.
Mäkitalo J. ja Palonen J. Mitä on työkyky? Lääketieteellinen, tasapainomallin mukainen ja integroitu käsitystyyppi. Työ ja ihminen 1994; 8 (3): 155–162.
Mäkitalo J. Työkyvyn ulottuvuudet. Julkaisussa: Martimo K-P., Antti-Poika M., Uitti J., toim. Työstä terveyttä. Helsinki: Duodecim 2010.
Työterveyslaitos: Työkyvyn tuen koulutusmateriaali 2021
World health statistics 2016: monitoring health for the SDGs, sustainable development goals.
Kommentit
Lähetä kommentti