Ehkäisevä toimeentulotuki sosiaalityön työvälineenä
Sosiaalityössä tarvitaan tieto-ohjautuvuutta, taloussosiaalityön orientaation vahvempaa hyödyntämistä, rohkeutta kriittiseen ajatteluun, sekä rakenteellisen sosiaalityön laajempaa hyödyntämistä erilaisten sosiaalisten ilmiöiden esiintuomiseksi. Näin myös ehkäisevä toimeentulotuki muodostuu todelliseksi sosiaalityön työvälineeksi.
Helsingin kaupungin yli 30-vuotiaiden asiakkaiden aikuissosiaalityön tiimeissä on vuonna 2020 annettu sosiaalityöntekijöiden valmistelemana kaikkiaan 4796 ehkäisevän toimeentulotuen päätöstä. Ei ole yhdentekevää, millaiseen harkintavallan käyttöön tai tietoperustaan päätökset perustuvat, tai mihin tarkoitukseen ehkäisevä toimeentulotuki kohdistuu.
Pro gradu-tutkielmaani keräämäni asiakirja-aineiston analyysin perusteella päätöksenteko näyttää perustuneen palvelutarpeen arvioinnin tai asiakassuunnitelman sijaan pääasiassa yksittäiseen tapauskohtaiseen harkintaan, kokemuspohjaiseen tietoon sekä vakiintuneisiin käytöntöihin. Palveluiden henkilökohtaistaminen ja toimeentuloturvan yksilöllistyminen asettavat suuria vaateita sosiaalityöntekijän harkinnan ja harkintavallan käytölle, sillä mitä yksilöllisempiä etuuksia tai palveluita haluamme asiakkaille tarjota, sitä enemmän tarvitaan harkintaa. Harkintavallan käyttö tulee aina olla perusteltua, ja käytetyn harkinnan tulee ilmetä selkeästi asiakkaalle annetussa viranomaispäätöksessä.
Harkinnalla tulee olla vahva tietoperusta. Ilman laaja-alaista tietoa asiakkaan kokonaistilanteesta ja palvelutarpeen arviointia ei ole mahdollista tukea asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ja elämänhallinnan saavuttamista oikea-aikaisesti ja suunnitelmallisesti, vaan tuki jää yksittäisiksi ja pistemäisiksi ratkaisuiksi. Toiseksi asiakasmääriin nähden riittämättömät sosiaalityön resurssit, siitä aiheutuva kiire ja työn suunnitelmallisuuden ja tieto-ohjautuvuuden puute heijastuvat siihen, miten ehkäisevää toimeentulotukea käytetään sosiaalityön työvälineenä.
Tutkimusaineiston perusteella sosiaalityöntekijöiden myöntämä ehkäisevä toimeentulotuki on valtaosaltaan kohdentunut korjaaviin toimenpiteisiin. Lisäksi ehkäisevällä toimeentulotuella on tavoitteellisen ja suunnitelmallisen sosiaalityön toteuttamisen sijaan täydennetty viimesijaista perusturvaa. Jopa 75 prosenttia sosiaalityöntekijöiden myöntämästä ehkäisevästä toimeentulotuesta on kohdistunut suoraan perustoimeentulotuessa huomioitaviin tai perustoimeentulotuen perusosalla katettaviin menoihin ja ainoastaan 15 prosenttia myönnetystä tuesta on kohdistunut asiakkaan erityisistä olosuuteista johtuviin kustannuksiin.
Ehkäisevän toimeentulotuki on paljon muutakin kuin asiakkaan taloudellista tilannetta edistävä taloudellinen tuki. Ilman riittävää taloussosiaalityön orientaation hallintaa ja siihen liittyviä uusia toimintatapoja ei talouteen ja toimeentuloon liittyviä kysymyksiä voida käsitellä riittävän laaja-alaisesti. Ehkäisevä toimeentulotuki on parhaimmillaan taloudellista ja sosiaalista toimintakykyä sekä elämänhallintaa vahvistavan sosiaalityön väline.
Taloussosiaalityön orientaation keinovalikoiman hyödyntäminen jäsentää myös taloudellisen tuen myöntämistä, sillä harkinnanvaraisen taloudellisen tuen myöntämisen tulisi perustua kokonaisvaltaiseen taloudellisen tilanteen ja taloudellisten ongelmien arviointiin.
Ehkäisevän toimeentulotuen kohdistuminen vahvasti viimesijaisen perusturvan paikkaamiseen on signaali siitä, että viimesijaisen perusturvan taso on liian alhainen. Perusturvan varassa elävät ihmiset eivät selviydy viimesijaisen perusturvan varassa, vaan he joutuvat turvautumaan myös kunnan myöntämään harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen selvitäkseen jokapäiväisestä elämästään. Helsingin kaupungin kannalta tarkasteltuna tämä tarkoittaa riittämättömän perusturvan paikkaamiseen kuluvaa menoerää sen sijaan, että varat käytettäisiin suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti asiakkaan elämähallinnan ja sosiaalisen toimintakyvyn edistämiseen.
Aikuissosiaalityössä tarvitaan nykyistä vahvemmin tieto-ohjautuvuutta, tiedolla vaikuttamista ja rakenteellisen sosiaalityön tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Rakenteellisen sosiaalityön keskiössä on ihmisten elinolosuhteisiin sekä erilaisiin hyvinvoinnin vajeisiin ja ongelmien kasautumiseen liittyvän tiedon tuottaminen.
Helsingin kaupungin yli 30-vuotiaiden asiakkaiden aikuissosiaalityön tiimeissä on vuonna 2020 annettu sosiaalityöntekijöiden valmistelemana kaikkiaan 4796 ehkäisevän toimeentulotuen päätöstä. Ei ole yhdentekevää, millaiseen harkintavallan käyttöön tai tietoperustaan päätökset perustuvat, tai mihin tarkoitukseen ehkäisevä toimeentulotuki kohdistuu.
Pro gradu-tutkielmaani keräämäni asiakirja-aineiston analyysin perusteella päätöksenteko näyttää perustuneen palvelutarpeen arvioinnin tai asiakassuunnitelman sijaan pääasiassa yksittäiseen tapauskohtaiseen harkintaan, kokemuspohjaiseen tietoon sekä vakiintuneisiin käytöntöihin. Palveluiden henkilökohtaistaminen ja toimeentuloturvan yksilöllistyminen asettavat suuria vaateita sosiaalityöntekijän harkinnan ja harkintavallan käytölle, sillä mitä yksilöllisempiä etuuksia tai palveluita haluamme asiakkaille tarjota, sitä enemmän tarvitaan harkintaa. Harkintavallan käyttö tulee aina olla perusteltua, ja käytetyn harkinnan tulee ilmetä selkeästi asiakkaalle annetussa viranomaispäätöksessä.
Harkinnalla tulee olla vahva tietoperusta. Ilman laaja-alaista tietoa asiakkaan kokonaistilanteesta ja palvelutarpeen arviointia ei ole mahdollista tukea asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ja elämänhallinnan saavuttamista oikea-aikaisesti ja suunnitelmallisesti, vaan tuki jää yksittäisiksi ja pistemäisiksi ratkaisuiksi. Toiseksi asiakasmääriin nähden riittämättömät sosiaalityön resurssit, siitä aiheutuva kiire ja työn suunnitelmallisuuden ja tieto-ohjautuvuuden puute heijastuvat siihen, miten ehkäisevää toimeentulotukea käytetään sosiaalityön työvälineenä.
Tutkimusaineiston perusteella sosiaalityöntekijöiden myöntämä ehkäisevä toimeentulotuki on valtaosaltaan kohdentunut korjaaviin toimenpiteisiin. Lisäksi ehkäisevällä toimeentulotuella on tavoitteellisen ja suunnitelmallisen sosiaalityön toteuttamisen sijaan täydennetty viimesijaista perusturvaa. Jopa 75 prosenttia sosiaalityöntekijöiden myöntämästä ehkäisevästä toimeentulotuesta on kohdistunut suoraan perustoimeentulotuessa huomioitaviin tai perustoimeentulotuen perusosalla katettaviin menoihin ja ainoastaan 15 prosenttia myönnetystä tuesta on kohdistunut asiakkaan erityisistä olosuuteista johtuviin kustannuksiin.
Ehkäisevän toimeentulotuki on paljon muutakin kuin asiakkaan taloudellista tilannetta edistävä taloudellinen tuki. Ilman riittävää taloussosiaalityön orientaation hallintaa ja siihen liittyviä uusia toimintatapoja ei talouteen ja toimeentuloon liittyviä kysymyksiä voida käsitellä riittävän laaja-alaisesti. Ehkäisevä toimeentulotuki on parhaimmillaan taloudellista ja sosiaalista toimintakykyä sekä elämänhallintaa vahvistavan sosiaalityön väline.
Taloussosiaalityön orientaation keinovalikoiman hyödyntäminen jäsentää myös taloudellisen tuen myöntämistä, sillä harkinnanvaraisen taloudellisen tuen myöntämisen tulisi perustua kokonaisvaltaiseen taloudellisen tilanteen ja taloudellisten ongelmien arviointiin.
Ehkäisevän toimeentulotuen kohdistuminen vahvasti viimesijaisen perusturvan paikkaamiseen on signaali siitä, että viimesijaisen perusturvan taso on liian alhainen. Perusturvan varassa elävät ihmiset eivät selviydy viimesijaisen perusturvan varassa, vaan he joutuvat turvautumaan myös kunnan myöntämään harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen selvitäkseen jokapäiväisestä elämästään. Helsingin kaupungin kannalta tarkasteltuna tämä tarkoittaa riittämättömän perusturvan paikkaamiseen kuluvaa menoerää sen sijaan, että varat käytettäisiin suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti asiakkaan elämähallinnan ja sosiaalisen toimintakyvyn edistämiseen.
Aikuissosiaalityössä tarvitaan nykyistä vahvemmin tieto-ohjautuvuutta, tiedolla vaikuttamista ja rakenteellisen sosiaalityön tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Rakenteellisen sosiaalityön keskiössä on ihmisten elinolosuhteisiin sekä erilaisiin hyvinvoinnin vajeisiin ja ongelmien kasautumiseen liittyvän tiedon tuottaminen.
Blogiteksti perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Ehkäisevä toimeentulotuki sosiaalityön työvälineenä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää ehkäisevän toimeentulotuen käyttöä Helsingin kaupungin yli 30-vuotiaiden asiakkaiden osalta suunnitelmallisen sosiaalityön työvälineenä. Tutkielma on luettavissa osoitteessa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022030822366
Teksti: Minna Karjalainen. Kirjoittaja työskentelee johtavana sosiaalityöntekijänä Lännen aikuissosiaalityössä.
Kuvat: Jussi Hellsten / Helsinki Partners
Kommentit
Lähetä kommentti