Palveluiden saatavuus: Näemmekö puut metsältä?

Sosiaalityö on kiinnostunut yhteiskunnasta, yhteisöistä ja yksilöistä. Yhteiskunta muodostuu yksilöistä samalla tavalla kuin metsä muodostuu puista. Jos kiinnitämme huomiomme yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin, voi olla, että näemme kyllä metsän, mutta emme yksittäisiä puita. Jos taas kiinnitämme huomiomme yksilöön, voi olla, että näemme yksittäiset puut, mutta kokonaisuus, metsä, hämärtyy.

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja on kuvannut sosiaalityötä toteamalla, että siinä työntekijä hyödyntää yhdessä asiakkaan kanssa palvelujärjestelmää asiakkaan auttamiseksi (Ks. Kananojan haastattelu Talentia-lehdessä 18.3.2020). Valitettavan usein tilanne tuntuu kuitenkin olevan päinvastainen: asiakastyössä ei lähdetä siitä, mitä asiakas tarvitsee, vaan lähdetään siitä, mitä palveluita on tarjolla. Toisin sanoen nähdään kyllä metsä, mutta ei sen yksittäisiä puita.  Sosiaalialalla työskentelee monen alan ammattilaisia, mutta monesti arjen työssä työntekijälle tulee tunne, että työyhteisöt ovat pitkälle erikoistuneita, eivätkä eri toimijat ja järjestelmät keskustele keskenään tarpeeksi.

Järjestelmässä eri palvelujen väliset kynnykset ovat monenlaisia ja -tasoisia. Liian kapea erikoistuminen johtaa palveluiden siiloutumiseen eli siihen, että kukin palvelu huolehtii vain omasta kapeasta sektoristaan. Tuloksena on sekä palveluiden päällekkäisyyttä ja aukkoja sekä asiakkaan väliinputoamista erilaisissa siirtymä- ja risteyskohdissa.

Palveluiden saatavuuteen liittyy myös se, kuinka oikea-aikaisesti palveluita pystytään tarjoamaan. Moniin palveluihin on jonoa. Odottaessaan palvelua pitkään asiakas voi kokea, että akuutein tilanne on mennyt ohi, eikä hän enää välttämättä ota palvelua vastaan. Kunnes ongelmat kasautuvat ja kevyempi tai matalan kynnyksen apu/palvelu ei enää riitä. Tämä kuormittaa lopulta paljon enemmän myös palvelujärjestelmää ja tekee siitä entistäkin ruuhkautuneemman. Ennaltaehkäisevän työn kauaskantoiset positiiviset vaikutukset jäävät tällöin saavuttamatta. Työntekijöille käy myös toisinaan niin, että heidän tekemänsä lähetteet toiselle palveluntarjoajalle palautuvat, kun aiottu palvelu onkin jollain tavalla ”väärä”. Palvelujärjestelmä on niin monitasoinen, että työntekijänkin on vaikeaa hahmottaa sitä ja asiakkaalla voi olla tunne pompottelusta eri palveluiden välillä. 

Me Haagan rakenteellisen sosiaalityön ryhmässä haastattelimme neuvolan terveydenhoitajaa ja perhesosiaalityön sosiaalityöntekijää palveluiden saatavuuteen liittyen. Neuvolan terveydenhoitaja on huomannut työssään, että periaate neuvola-palveluiden päällekkäisyyden kieltämisestä voi johtaa asiakkaan kannalta hankalaan tilanteeseen etenkin silloin, kun jonotusajat palveluihin ovat pitkät. Haastattelemamme terveydenhoitaja teki asiakkaalle lähetteen lähetyskriteerien mukaisesti neuvolapsykologille. Koska odotusaika neuvolapsykologille voi olla jopa kaksi kuukautta, ohjattiin asiakas varmuuden vuoksi myös matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita tarjoavaan yksikköön Mieppiin, johon pääsee yleensä nopeastikin. Lähete neuvolapsykologilta palautui, sillä asiakas oli ohjattu myös toiseen palveluun, eikä päällekkäisiä palveluita voi olla. Tämä aiheutti hämmennystä sekä asiakkaassa että terveydenhoitajassa, sillä asiakas oli odottanut nimenomaan neuvolapsykologin aikaa. Terveydenhoitaja pohtii nyt, kannattaako hänen vastaisuudessa kirjoittaa lähetteeseen tietoja muista mahdollisista palveluista, joihin hän on asiakasta ohjannut.

Myös perhesosiaalityön sosiaalityöntekijä on huomannut, että asiakkaille on toisinaan vaikea löytää sopivaa palvelua. Tätä tapahtuu esimerkiksi perhesosiaalityön, aikuissosiaalityön ja psykiatrian rajapinnoilla. Myös palveluiden hakemisen ja saamisen välillä voi kulua aikaa, mikä vaikuttaa asiakkaisiin niin, että asiakkaan tarve on voinut mennä ohi tai se on voinut muuttua entistä ongelmallisemmaksi. Perhesosiaalityössä on mietitty myös sitä, ovatko odotukset sosiaalityötä kohtaan toisinaan epärealistisia. Perhesosiaalityössä ei ole palvelua, joka auttaisi asiakkaita 24/7, vaikka välillä asiakkaat tarvitsisivat juuri tällaista palvelua – tai vähintäänkin yhteistyökumppanit odottavat sosiaalihuollon tällaista tarjoavan.

Ongelmat palveluiden saatavuudessa vaikuttavat asiakkaisiin, mutta ne vaikuttavat myös sote-alan työntekijöihin. Sosiaalialan työntekijöiden vaihtuvuus on ollut tunnetusti suurta. Palveluiden saatavuuteen ja oikea-aikaisuuteen tulisikin kiinnittää huomiota: ei pelkästään asiakkaiden, vaan myös työntekijöiden vuoksi. Jos työntekijät uupuvat ja turhautuvat työhönsä organisaation rakenteista johtuvista syistä, ei auta, vaikka työntekijöitä koulutettaisiin ja rekrytoitaisiin lisää. Sosiaali-ja terveydenhuollon resurssipula näkyy usein perustason palveluiden riittämättömyytenä, mikä taas vaikeuttaa palveluiden oikea-aikaista saantia. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja oppilashuollon vajeet tulevat myöhemmässä vaiheessa näkyviin jonoina nuorisopsykiatriaan. Erilaisia erikoistason ja kolmannen sektorin järjestämiä palveluja voi toisaalta olla runsaastikin, mutta ne ovat hajallaan, työntekijöillä ei ole niistä selvää kokonaiskuvaa ja niiden rahoitus on usein epävarmaa (ns. hankerahoitus). Palvelujen saatavuudessa on lisäksi suuria kuntakohtaisia eroja. (Ks. esim. Metteri 2012; Määttä & Keskitalo 2014; Yliruka & al., 2018). 

Minkälaisia uudistuksia meidän tulisi sitten tehdä palveluiden saatavuuteen, jotta sekä asiakkaat että työntekijät voisivat paremmin? Yksiselitteistä vastausta ei ole, sillä yksilöt ovat erilaisia, ja vastaus kysymykseen piileekin ehkä juuri siinä. Työntekijällä tulisi olla mahdollisuus tehdä työtään niin, että hän pystyy näkemään yksilön ja tukemaan yksilön kasvua. Jotta tämä olisi mahdollista, tulisi asiakkaan asemaan asettua aina organisaation rakenteista päättävien työntekijöiden tasolta alkaen. Se on kannattavaa, sillä hyvinvoivista puista kasvaa hyvinvoiva metsä.

Teksti: Merja Sipola, Tiina Arppe, Miia Tikkanen ja Riina-Maria Vikström. 
Kuvat: Miia Tikkanen

Lähteet
Metteri, Anna (2012) Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö. Tampere: Tampereen yliopisto. 

Määttä, Anne & Keskitalo, Elsa (2014) Ulkoringiltä sisärinkiin. Kumuloituneista ongelmista kärsivät nuoret aikuiset pirstaleisessa palvelujärjestelmässä. Yhteiskuntapolitiikka 79(2), 197–207. 

Yliruka, Laura & Vartio, Riitta & Pasanen, Kaisa & Petrelius, Päivi (2018) Monimutkaiset ja erityistä osaamista edellyttävät asiakastilanteet sosiaalityössä. Valtakunnallisen kyselyn tuloksia. Helsinki: THL.