Sohvalta sorvin ääreen – tapoja tukea pitkäaikaistyöttömien työkykyä

Pitkäaikaistyötön. Sanana tämä herättää ihmisissä monenlaisia tunteita ja näkemyksiä, myös niiden ihmisten keskuudessa, joilla ei ole kokemusta aiheesta. Usein asiakkaissa näkee toimintakyvyn laskun, yksinäisyyden ja muut ongelmat, jotka saattavat seurata siitä, kun ei ole osa yhteisöä eikä säännöllistä toimintaa arjessa. Toiset taas ovat muodostaneet omat selkeät arjen rutiinit ja harrastukset, tai esimerkiksi perheen arjen pyörittäminen täyttää päivät. Osalla ihmisistä kyse on ylisukupolvisesta haasteesta. Kotoa ei välttämättä ole saatu työnteon mallia ja omassa sosiaalisessa piirissä ei juuri työssäkäyviä ole. Osalla päihteet, pitkäaikaissairaus tai asunnottomuus saattaa täyttää arjen ja päivät niin, ettei työllistymisen miettiminen ole käytännössä mahdollista. Esimerkkejä voisi vielä jatkaa. Nämä havainnot kertovat sen, että ihmisten tarvitsema tuki on erilaista, kuten myös kullekin soveltuva ratkaisu. Tämä blogiteksti syntyi halusta jakaa niitä huomioita ja oivalluksia, joita vuosien asiakastyö on tuottanut. Kuinka monialainen ohjaus ja neuvonta tukevat asiakkaiden työkykyä, toimijuutta ja osallisuutta?

Työllisyys ja työkyky ovat viimeisen parin vuoden ajan olleet pinnalla keskusteluissa ja mediassa. Eikä ihme. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen vuonna 2019 suunnittelemassa ohjelmassa hallituskauden tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 %:iin vuoteen 2023 mennessä. Hallituksen suunnittelemat keinot työllisyysasteen kasvattamiseen ovat muun muassa työn tarjontaa ja kysyntää tukevien keinojen lisääminen sekä kohtaanto-ongelmien lievittäminen esimerkiksi ikääntyvien ja vaikeasti työllistyvien työllisyyden lisäämisen keinoin. (Valtioneuvosto 2019.) Keskustelu ja keinot työllisyydestä ovat selvästi auttaneet, sillä kaiken kaikkiaan Suomessa on nyt noin 100 000 työllistä enemmän kuin hallituksen aloittaessa. Työllisyysaste oli helmikuussa 2022 74,0 %. (Tilastokeskus 2022.)

Tuija Oivo ja Raija Kerätär (2018) ovat tehneet selvityksen, jossa he tarttuivat juuri osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työkyvyn tuen tarpeiden tunnistamisen haasteellisuuteen. Työttömät eivät välttämättä itse tunnista omaa tilannettaan ja hakeutuvat palveluiden piiriin usein vasta, kun ongelmat ovat vaikeutuneet ja kasautuneet. Jo aiemmissa tutkimuksissa on todettu työttömyyden heikentävän pitkittyessään terveyttä, ja vastaavasti heikko terveys on yksi työttömyyden riskitekijä. Selvitystä tukee myös Visa Väisäsen ja Leini Sinervon (2021) tutkimus työttömien sote-palveluiden käytöstä. Tulokset kertovat terveyden ja hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta työikäisten ja työttömien välillä. Heidän tutkimuksensa mukaan työttömät ovat keskimäärin sairaampia kuin työssäkäyvät, mutta käyttävät kuitenkin enemmän sote-palveluita verrattuna työllistyneisiin. Heidän mukaansa myös palvelujen käyttö kasaantui pienelle osalle työttömistä, mutta vastaavasti osa työttömistä ei ollut lainkaan palveluiden piirissä. Työkyvyn tuen tarpeen tunnistaminen ja oikea-aikainen palveluiden käyttö ovatkin työttömien työllistämisen keskiössä. Kuinka siis tukea työttömän työkykyä, toimijuutta ja osallisuutta kohti työelämää, kun tuen tarve on tunnistettu?

Havaintoja pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksista

Terveydenhuollon näkökulmasta pitkäaikaistyöttömien työkyvyn tukeminen on haasteellista. Kuten aiemmin on todettu, pitkäaikaistyöttömillä on muuta väestöä enemmän työllistymistä heikentäviä sairauksia, yleisimpiä näistä mielenterveyden häiriöt ja päihderiippuvuudet. Lisäksi on huomattu osan pitkäaikaistyöttömistä käyttävän terveydenhuollon palveluja muuta väestöä vähemmän. Tämä on ollut nähtävissä myös pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksia tehdessä. Asiakkaista monella on paljon, osin jo vuosia jatkuneita hoitamattomia terveysongelmia. 

Syitä terveyspalvelujen käyttämättömyyteen voi olla monia. Yhdeksi syyksi arvellaan sitä, että terveydenhuoltomme perustuu vapaaehtoisuuteen ja oma-aloitteiseen hakeutumiseen sen piiriin, eikä tämä asiakasryhmä useinkaan jaksa tai osaa pyrkiä näiden palveluiden piiriin (Kerätär & Karjalainen 2010). Lisäksi luottamus terveydenhuoltoon saattaa olla huonoa. Mitä voisimme tehdä terveydenhuollossa, että saisimme hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevat pitkäaikaistyöttömät avun piiriin? Tätä olisi hyvä pohtia vakavasti, sillä Kerättären ja Karjalaisen (2010) mukaan osa pitkäaikaistyöttömistä on niin sairaita, että ennen kuin he pystyvät opiskelemaan tai työntekoon, on heidän saatava hoitoa tai kuntoutusta.

Terveydenhuoltolain mukaan kuntien tehtävänä on järjestää työttömien terveyspalvelut. Kuntien järjestämän terveysneuvonnan ja terveystarkastusten on tuettava työttömän työ- ja toimintakykyä, ehkäistävä sairauksia sekä edistettävä mielenterveyttä ja elämänhallintaa. Tarvittaessa henkilöt on ohjattava hoitoon tai kuntoutukseen. (STM, 2013.) Kerättären ja Karjalaisen (2010) tutkimuksessa kahdeksan kymmenestä tutkimukseen osallistuneesta ja lääkärille ohjautuneesta pitkäaikaistyöttömästä ohjattiin hoitoon tai kuntoutukseen. Lukumäärä vastaa hyvin pitkälle myös yhden blogikirjoittajan omia kokemuksia terveydenhoitajan työstä pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksissa. Tähän mennessä suurin osa vastaanotolla olleista pitkäaikaistyöttömistä on ohjautunut lääkärin tai muun erityisalan, esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalvelujen asiantuntijan luokse.

Terveydenhuollon tehtävä on asiakkaiden terveydentilan seuranta sekä toiminta- ja työkyvyn arviointi, myös pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Näihin kuuluvat erilaiset selvitykset, toimenpiteet ja ehdotukset työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja/tai parantamiseksi. Lääkäri on ainoa terveydenhuollon asiantuntija, joka pystyy koulutuksensa perusteella diagnosoimaan sairauksia, hoitamaan niitä sekä arvioimaan niiden vaikutuksia potilaan toimintakykyyn. Lääkärin työkyvyn arviointi merkitsee fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tilanteen arviointia, jolloin tavoitteena on sairastuneen tai vammautuneen kuntoutusedellytysten, -mahdollisuuksien ja -tarpeiden arviointi sekä alustava kuntoutussuunnitelma laadinta. Nämä arviot ovat kiinteä osa potilaan hoitoa, ja niiden tulisi varmistaa, että kuntouttaviin toimenpiteisiin ryhdytään riittävän aikaisessa vaiheessa, jos sairaus muodostaa uhan potilaan työ- tai toimintakyvylle. (TEM 2011.)

Terveydenhuollon henkilöstö pystyy hyvin tunnistamaan sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden tai sen uhan. Heidän tekemien tutkimusten lisäksi työkyvyn arviossa tarvitaan laaja-alaista työkyvyn ja kuntoutuksen osaamista. Erityisesti tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, jotta saisimme pitkäaikaistyöttömät, joilla on työllisyyttä heikentäviä sairauksia, riittävän varhaisessa vaiheessa terveydenhuollon palvelujen piiriin.

Opiskelu voi olla matka oman kyvykkyyden äärelle

Pitkään työttömänä ollut voi päästä monialaiseen sosiaalipalveluun, joka tunnetaan paremmin kuntouttavana työtoimintana. Siihen osallistumisen tavoitteena on parantaa elämänhallintaa ja luoda edellytyksiä työllistymiselle. Helsingin kaupunki järjestää kuntouttavaa työtoimintaa mm. omissa työtoimintapaikoissaan Avotyötoiminnassa, Uusix-verstailla ja Pakilan työkeskuksessa. Näissä paikoissa asiakkaan työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseksi on luotu vahva moniammatillisten palveluiden valikko. Työtoiminnan osastoilla tarjotaan mahdollisuus oppia uuden ammatin perustehtäviä, vahvistaa olemassa olevaa osaamista ja saada itselleen kannatteleva yhteisö – ohjauksen lisäksi vertaistuen merkitystä ei voi koskaan liikaa korostaa. Erilaisten ammattilaisten tarjoamat palvelut tähtäävät apuun ja tukeen sosiaalietuuksien viidakossa tai päihdepulmien kanssa, arkiliikunnan lisäämiseen, IT- tai suomen kielen taitojen oppimiseen, tulevaisuuden suunnitteluun ja kaupungin muiden palveluiden, vaikkapa Asukastalojen monipuolisen toiminnan löytämiseen.

Monella kuntouttavan työtoiminnan asiakkaalla on pitkän työttömyyden taustalla työmarkkinoiden murros ja vanhentunut ammattitaito. Työvalmentajan kanssa voi yhdessä pohtia, miten opiskelu on muuttunut 30 vuodessa, miten aikuinen voi opinnot rahoittaa ja mikä ala on sekä kiinnostava että työllistävä. Omia oppimistaitoja voi ensin pienimuotoisesti testata vaikka IT-koulutuksessa tai suorittamalla työturvakortin.

Rinnallakulkijan kokemus opiskelun merkityksestä näkyy asiakkaan tulevaisuusorientaation vahvistumisena ja toimijuuden laajenemisena – asiakkaalle voi tulla motivaatio hoitaa omia asioitaan selvitäkseen opinnoissa. Vuoden 2005 jälkeen suoritetusta ammatillisesta perustutkinnosta tai alemmasta/ylemmästä korkeakoulututkinnosta kertyy lisää työeläkettä (Ojala & Lipiäinen, 2020), ja aikuisena kouluttautuminen vahvistaa tuloja ja työllisyyttä etenkin niissä tilanteissa, joissa henkilöllä ei ole aiempaa tutkintoa. Pitkän työttömyyden jälkeen opiskelemaan lähtö saattaa tuntua turvalliselta tavalta lähestyä työmarkkinoita, ammatti-identiteetti ja itseluottamus vahvistuvat opiskellessa ja työelämään pääsee osallistumaan ensiksi opiskelijan roolissa.

Kirjoittajat ovat valmistuneet työkykykoordinaattoreiksi Metropolia AMK:sta, kolme heistä työskentelee Helsingin aikuissosiaalityön työhön kuntouttavissa ja työllistymistä edistävissä palveluissa. Kirjoittajat tarkastelevat pitkäaikaistyöttömyyttä ihmisen näkökulmasta. Blogiteksti on kirjoitettu osana työkykykoordinaattorin koulutusta.

Teksti:
Marianne Tuuliainen, työvoimasuunnittelija, Helsingin kaupunki, kuntouttava työtoiminta
Sini Riihimäki, työkykykoordinaattori, Helsingin kaupunki, Työkykyisempi Stadi -hanke
Titta Niemonen, työvalmentaja, Helsingin kaupunki, Pakilan työkeskus
Tiina Nordin, sairaanhoitaja, Perusturvakuntayhtymä Karviainen

Kuvat:
Carita Heikkilä, ohjaaja, Helsingin kaupunki

Lähteet:
Kerätär, R. & Karjalainen, V. 2010. Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä. Lääkärilehti. 12.11.2010. 45/2010 vsk 65. s. 3683 – 3690. Lääkärilehti - Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä (laakarilehti.fi)

Oivo, Tuija & Kerätär, Raija 2018. Osatyökykyisten reitit työllisyyteen - etuudet, palvelut, tukitoimet. Selvityshenkilöiden raportti. Sosiaali- ja terveysministeriö: Helsinki. Osatyökykyisten reitit työllisyyteen - etuudet, palvelut, tukitoimet. Selvityshenkilöiden raportti (stm.fi)

Ojala Satu & Lipiäinen Liudmila (2020) Työssä oppiminen teollisuusaloilla. Erikoisammattitutkintojen vaikutus tuloihin, työllisyyteen ja työttömyyteen. Teoksessa Ojala Satu & Pyöriä Pasi (toim. 2020) Pirstoutuvatko työurat? Teollisuusalat talouden ja teknologian murroksissa. Tampere: TUP.

OKM:n tiivistelmä OECD:n jatkuvan oppimisen raportista, jossa Suomelle suositellaan erityisesti kohdentamaan aikuiskoulutusmahdollisuuksia vähiten koulutusta saaneelle väestönosalle OECD kannustaa Suomea kehittämään jatkuvaa oppimista kokonaisuutena - OKM - Opetus- ja kulttuuriministeriö

Tilastokeskus 2022. Työllisyys kasvoi edelleen helmikuussa. Tilastokeskus - Työvoimatutkimus

Työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalvelut. TEM raportteja 10/2011 TEM raportteja 10/2011. Työttömien työkyvyn arviointi- ja terveyspalvelut - PDF Ilmainen lataus (docplayer.fi)

Työttömien terveydenhuollon järjestäminen. 2013. Sosiaali- ja terveysministeriön kirje. 2013. Työttömien+terveydenhuollon+järjestäminen.pdf (stm.fi)

Valtioneuvosto 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Helsinki. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019 (valtioneuvosto.fi)

Väisänen V & Sinervo L (2021). Työttömien sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö rekisteritietojen valossa. Tutkimuksesta tiiviisti 76/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Työttömien sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö rekisteritietojen valossa (julkari.fi)