Havaintoja ja kokemuksia asumisesta ja asunnonhausta Helsingissä

Helsingin sosiaali-, ja terveystoimialan asumisneuvonta ja asunnottomien sosiaalipalvelut käynnistivät maaliskuussa 2020 yhteisen Stadin asunnottomuuden vähentämiseen ja ehkäisemiseen (SAVE) tähtäävän hankkeen. Hanke oli osa Helsingin kaupungin asunnottomuuden toimenpideohjelmaa vuosille 2020–2022. Hankkeen tavoitteena oli vastata hallitusohjelman tavoitteeseen saada asunnottomuus puolittumaan vuoteen 2023 mennessä. Hanketta rahoittivat Helsingin kaupunki ja sosiaali- ja terveysministeriö. Tässä blogikirjoituksessa hankkeen työntekijät tuovat esiin hankkeen aikana tekemiään havaintoja ja kokemuksia asumisesta ja asunnonhausta.

Asumisneuvonnan tavoitteena hankkeessa oli konseptoida kokeilujen avulla asumisen neuvontapistettä sekä käynnistää pilotti uusille asiakkaille Itä-Helsingin alueella. Asumisen neuvontapisteen asiakassegmenteiksi määriteltiin asunnottomat, digi- ja kielitaidottomat sekä muista syistä asumisen ongelmiin tukea tarvitsevat helsinkiläiset. Hankkeen ulkopuolelle jäivät asiakkaat, joilla oli tiivis asiakkuussuhde sosiaalityössä tai joiden asuinalueella oli jo tarjolla asumisneuvontaa. Pilotissa haluttiin yhtäältä kehittää yhteistyötä itäisessä Helsingissä toimivien vapaarahoitteisten vuokranantajien kanssa, ja toisaalta käynnistää ja kehittää vuokravelkaisten asiakkaiden kanssa tehtävää työskentelyä yhdessä Myllypuron aikuissosiaalityön tiimien kanssa. Hankkeessa toimi kuusi kokoaikaista ja kaksi osa-aikaista työntekijää.

Tuloksia

Asiakkaita hankkeessa oli 2347 kpl ja asiakaskontakteja kaikkiaan 4369 kpl. Asiakkaista yli 30- vuotiaita oli 91 % ja perhekooltaan yksinasuvia 41 %. Asiakkaista työttömänä oli 47 % ja yksihuoltajia 34 % kokonaisasiakasmäärästä. Luottotiedottomuus ja pienituloisuus näyttäytyivät haasteina 13 % asiakkaan elämäntilanteessa.

Keskeisimpinä asiakkaaksi tulon syinä olivat edullisemman tai sopivamman asunnon hakeminen (67 %). Asiakkaista 63 % asui pääsääntöisesti vapaarahoitteisten tai yksityisten vuokranantajien asunnoissa. Asunnottomia tai sukulaisten ja tuttujen luona asuvia oli 22 % asiakkaista. Hankkeen aikana asiakkaille onnistuttiin oikea-aikaisella tuella ja avulla löytämään eri vuokranantajilta yhteensä 220 asuntoa, näistä 59 asunnottomille. Hankkeen asiakkaista 49 % sai tarvitsemansa avun hankkeesta, eikä heille syntynyt tarvetta sosiaalityön palveluille.

Havaitut ongelmat

Helsingissä on tarjolla asuntoja vuokramarkkinoilla, mutta puute kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on suuri. Asumisen neuvontapisteen ja pilotin asiakkaat olivat sekä pienituloisia työssäkäyviä että sosiaaliturvan piirissä olevia asiakkaita. 

Kelan perustoimeentulotukea saavat asiakkaat näyttäytyivät isoimpana yksittäisenä asiakasryhmänä. Asiakkaat hakivat hankkeen työntekijöiltä apua tilanteissa, joissa Kela ei suostunut huomioimaan asiakkaiden koko vuokraa menona toimeentulotukihakemuksessa, elleivät asiakkaat hakeneet edullisempaa asuntoa ilman mukavuusrajoituksia. Muissa asumisen tilanteissa asiakkaat hakivat tukea ja apua sopivamman asunnon etsimisessä tilanteissa, joissa uuden asunnon tarve johtui esimerkiksi sairauden aiheuttamasta liikuntakyvyn heikkenemisestä tai perhekokoon muutoksista. 

Asumisen neuvontapisteellä autettiin asunnottomia, joista moni oli työssäkäyviä. Avun tarve johtui esimerkiksi kielitaidottomuudesta ja digitaidottomuudesta, jotka näkyivät osaamattomuutena tehdä asuntohakemuksia eri vuokranantajille. Asiakkaiden odotukset esimerkiksi haettavan asunnon vuokratason tai hakualueiden osalta olivat ajoittain epärealistisia suhteessa Helsingin asuntotilanteeseen. Moni asiakas toivoi ja odotti saavansa asunnon ensisijaisesti Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen hausta, ja osa myös kieltäytyi tarjotusta asunnosta tästä syystä.

Pilotissa kehitettiin yhteistyötä kahden vapaarahoitteisen vuokranantajan kanssa. Yhteistyötä tehtiin vuokravalvonnan ja isännöinnin kanssa vuokravelkatilanteissa, asunnon huonoissa hoidoissa sekä häätötilanteissa. Tämän lisäksi työparimallia kehitettiin Myllypuron aikuissosiaalityön kanssa vuokravelka- ja muissa asumisen ongelmatilanteissa.

Pilotin aikana usean asiakkaan kohdalla nousi ilmiönä esille vanha hoitamaton vuokravelka. Usein vanhoista vuokraveloista, siivoamattomasta asunnosta tai hukatusta avaimesta aiheutuneita maksuhäiriötä selvitellään vasta siinä vaiheessa, kun ne tulevat esteeksi uuden asunnon saamiselle. Asiakkailla saattoi olla asiakkuus sosiaalitoimessa ja vuokravelasta oli aikanaan tehty kielteinen päätös. Asiakkaita oli kielteisen päätöksen yhteydessä neuvottu tekemään maksusopimus vuokravelasta vuokranantajan kanssa. Usein maksusopimus oli kuitenkin jäänyt tekemättä johtuen esimerkiksi digi- ja kielitaidon puutteesta, tai asiakkaan saama neuvonta ei ole ollut riittävää maksusopimuksen tekemiseksi. 

Myös asumisneuvontapalvelun puuttuminen alueelta tai asiakkaan oma välinpitämättömyys olivat johtaneet vuokravelkatilanteeseen. Asiakkaille on saattanut tulla yllätyksenä se, miten hoitamattomat vuokrasaatavat vaikuttavat tulevaisuudessa asunnonsaantiin. Lisäksi ulosottoon menneiden veronpalautuksien huomioiminen tulona toimeentulotukipäätöksissä toistui usean asiakkaan kohdalla. Osa asiakkaista ei osannut hakea tarkistusta perustoimeentulotuen päätöksiin, vaikka veronpalautukset olivat menneet suoraan ulosottoon. Tästä aiheutui vuokravelkoja ja jopa häätöuhkatilanteita.

Johtopäätöksiä

Ennen perustoimeentulotuen siirtoa sosiaalitoimesta Kelaan vastaava työntekijä auttoi asiakasta selvittämään tämän tilannetta ennen vuokran kohtuullistamispäätöstä ja mahdollisesti ulosottoon menneen veronpalautuksen huomioimista tulona. Nykyisin Kela odottaa, että asiakas selvittää itse tilannettaan, tai Kela siirtää selvitysvastuun sosiaalitoimen työntekijöille. 

Asiakkaiden pompottelu Kelan ja sosiaalitoimen välillä näyttäytyy edelleen, vaikka siirrosta on kulunut jo viisi vuotta. Kokemuksemme ja havaintomme perusteella Kelalla pitäisi olla vahvempi rooli heikon toimintakyvyn omaavien, digitaidottomien ja kielitaidottomien asiakkaiden auttamisessa. Asiakkaita ei tarvitsisi ohjata paikasta toiseen, jos he saisivat tarvitsemansa avun liittyen asumisen turvaamiseksi Kelasta. Tietoisuutta maksuhäiriöön johtaneiden vuokravelkojen vaikutuksesta asunnonsaamiseen tulisi lisätä esimerkiksi koulutuksella, jota tarjottaisiin sekä työntekijöille että asiakkaille.

Hankkeen pilotissa toteutettu työparityöskentely Myllypuron aikuissosiaalityön työntekijän ja asumisneuvojan kanssa osoittautui hyväksi malliksi. Asiakkaat saivat kokonaisvaltaisen avun tilanteessaan, kun työnjako oli selkeä ja molempien ammattilaisten taidot olivat käytettävissä. Jalkautuminen Myllypuron terveys- ja hyvinvointikeskuksen tiloihin mahdollisti paremman yhteistyön ja konsultaation. Myös vapaarahoitteisten vuokranantajien kanssa aloitettua toimivaa yhteistyötä tulisi kehittää edelleen. Kumppaneiden kanssa luodut yhteistyökäytänteet olisi hyvä saada pysyviksi toimintamalleiksi ja kattamaan kaikki Helsingin alueet. Tulevaisuudessa asumisneuvontapalvelua tulisi olla saatavilla kaikilla Helsingin alueilla riippumatta siitä, kenen omistamassa asunnossa asiakas asuu.

Hanke nosti esille asiakkaiden epätasa-arvoisen aseman asumisneuvonnan palveluissa. Itä-Helsingissä asumisneuvontaa on ollut tarjolla ainoastaan niille, jotka asuvat Helsingin kaupungin vuokra-asunnoissa. Siksi myös Itä-Helsingin alue korostui hankkeen asiakkuuksissa.

Hankkeen aikana asumisen neuvontapisteessä autettiin useita työssäkäyviä maahanmuuttajataustaisia asiakkaita, jotka olivat sosiaalipalvelujen ulkopuolella. Nämä asiakkaat olivat autettavissa kevyellä tuella ja hyvällä yhteistyöllä eri vuokranantajatahojen kanssa. Tulevaisuudessa tälle asiakasryhmälle tarvitaan matalan kynnyksen palveluja.

Asiakkaita oli ohjattu usein sosiaalitoimesta asunnon hakuun asumisen neuvontapisteelle. Asuminen tulee nähdä ihmisen perusoikeutena ja siksi on tärkeää, että asunnon haun arvostus ja tärkeys vahvistuisi yhtenä palvelumuotona myös sosiaalityössä.

Kirjoitus: Asumisneuvonnan hanketiimi

Kuva 1: Jussi Hellsten / Helsinki Partners
Kuva 2: Carl Bergman / Helsingin kaupunki
Kuva 3: Johannes Romppanen & Risto Musta / Helsingin kaupunki
Kuva 4: Juha Valkeajoki & Sherpa / Helsingin kaupunki