Euroopan kaupungit lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin tukena

Helsingin kaupunki on mukana 200 muun eurooppalaisen kaupungin Eurocities-verkostossa, jossa jaetaan tietotaitoa ja oppeja sekä pyritään vaikuttamaan Euroopan unionissa tehtäviin päätöksiin. Eurocitiesin sosiaalifoorumin lasten ja nuorten työryhmän tapaaminen pidettiin Ranskan Nantesissa 30.11.2022. Tällä kertaa teemana oli lasten ja nuorten mielenterveys.

Lasten ja nuorten mielenterveys puhututtaa laajasti Euroopassa, ja esimerkiksi vuoden 2022 Health at a Glance -raportin mukaan lähes puolet nuorista eurooppalaisista pitää mielenterveyspalveluja riittämättöminä, ja masennusoireista kärsivien nuorten osuus on useissa EU-maissa yli kaksinkertaistunut pandemian aikana.

Mielenterveysteeman ympärille kokoontuivat työryhmän edustajat Ranskasta, Saksasta, Puolasta, Belgiasta, Italiasta, Hollannista, Ruotsista, Englannista, Espanjasta, Latviasta ja Suomesta.

Työryhmän tapaamiseen sisältyi useita vierailuja Nantesin kaupungin ja järjestöjen palveluissa. Tämän lisäksi kuulimme niin Nantesin kuin usean muun tapaamiseen osallistuneen kaupungin puheenvuoroja ja alustuksia lasten ja nuorten mielenterveyden tukemisesta valitsemastaan näkökulmasta.

Työryhmän tapaamisen aluksi kävimme tutustumassa Nantesin Chataignierin alakouluun. Osana laajempaa kansallista koulujen pihaympäristöjen uudistamiseen Ranskassa tähtäävää hanketta oli myös tämän koulun pihalta poistettu 1000 m2 tyhjyyttään kumisevaa asfalttia. Tilalle oli rakennettu lasten toiveiden mukainen piha. Uudistetulle pihalle on istutettu runsaasti kasveja ja nurmikkoa sekä rakennettu monipuolisia leikkiin ja liikuntaan kannustavia tiloja.

Lapset olivat osallistuneet suunnittelemiseen esimerkiksi kirjoittamalla ja kuvittamalla tarinoita unelmiensa koulun pihasta. Kaupunkisuunnittelun puutarhurit hyödynsivät lasten piirustuksia ja toiveita. Lopputuloksena oli ei ainoastaan nantesilaisille, vaan myös ranskalaisille aivan uudenlainen pihaympäristö, joka kutsuu lapsia leikkimään ja oppimaan.

Opettajat kertoivat jo havainneensa, että uudenlainen pihaympäristö todella on lisännyt lasten mielen hyvinvointia ja oppimista. On esimerkiksi havaittu, että lasten keskinäinen vuorovaikutus on lisääntynyt ja monipuolistunut. Aiemmin tiukat tyttöjen ja poikien tai muulla tavoin klikkiytyneet porukat ovat alkaneet sekoittumaan. Lapsen liikkuvat ja leikkivät enemmän välitunneilla. Tämä näkyy parantuneena työrauhana ja keskittymiskykynä oppitunneilla. Lasten ja luonnon välistä suhdetta on voitu myös edistää esimerkiksi järjestämällä oppitunteja pihalla. Koulua esitelleiden opettajien ja rehtorin innostuneisuudesta voimme päätellä, että uudistus on vaikuttanut myönteisesti myös koulun aikuisten hyvinvointiin.

Toinen vierailukohteemme Nantesissa oli ”la maison des adolescents”. Se on matalan kynnyksen palvelupiste 11–21-vuotiaille nuorille ja heidän perheilleen. Paikka tarjoaa apua ja tukea perheille, joissa on esimerkiksi vanhempien ja nuorten välisiä vuorovaikutusongelmia, masennus- ja ahdistusoireita, haasteita koulunkäynnissä ja kaverisuhteissa, tai nuoren identiteettiin liittyvät kysymykset pohdituttavat. Keskus tarjoaa 1–5 kerran räätälöityä työskentelyä yksilö-, perhe- ja ryhmätapaamisina. Työskentely on anonyymia. Keskuksessa ei seurata työn vaikuttavuutta työskentelyjakson jälkeen tai nuoren ja perheen mahdollisesti valitsemaa palvelun sekä tuen polkua käyntien jälkeen.

Eri kaupunkien alustukset työryhmän tapaamisen teemasta olivat monipuolisia ja niillä oli kytköksiä työryhmän vierailukohteiden teemoihin. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelun ja erilaisten kaupunkitilojen yhteydestä mielen hyvinvointiin kertoi myös Barcelonan Eurocities-edustaja Emma Cortès. Hän esitteli leikkipuistojen suunnittelusta käytettävää ”The Playable City” -näkökulmaa. Kaupungissa oli hankkeita, joilla pyritään muun muassa ehkäisemään yksinäisyyttä sekä tarjoamaan näkörajoitteisille kaupunkilaisille elämyksiä puistoissa.

Göteborgin Inger Jayakoddan esityksessä kuulimme meille Helsingin edustajille tuttuja teemoja perhekeskuksen eri toimijoiden yhteistyön merkityksellisyydestä lasten ja perheiden palveluissa. Erityisen mielenkiintoinen oli Ingerin esittelemä neuvolan toimintamalli, johon sisältyvät muun muassa intensiiviset ja systemaattiset kotikäynnit 0–15 kk vauvojen perheissä. Tämän todettiin parantaneen maahanmuuttajataustaisten perheiden ja sosiaali- ja terveydenhoidon ammattilaisten yhteistyötä. Kaikkia göteborgilaisia lapsiperheitä kehotetaan lukemaan paljon lapsilleen ja perheille lahjoitetaan kirjoja.

Belgian Ghentista Marianne Labre nosti omassa alustuksessaan esiin palvelujen integraation merkitystä ja potentiaalia. Marianne kiteytti omassa työssään tekemien havaintojen perusteella integraation lisäarvon lapsille ja perheille oivaltavasti: ”1 + 1 = 3”! Nuorten parissa tehtävässä työssä jalkautumista kaduille pidettiin merkityksellisenä.

Glasgown esityksessä korostettiin systeemistä, yhteisöllistä lähestymistapaa lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen. Alustusta kuunnellessa tunnistimme ajattelusta esimerkiksi ITLAn hyödyntämän yhteisövaikuttavuus (Collective Impact) -viitekehyksen periaatteita. Hyvänä käytäntönä mainittiin muun muassa koulun arkeen viedyt vertaistukiryhmät. Glasgow’n alustajat korostivat, että yksikin hyvä aikuinen riittää muuttamaan nuoren elämänpolkua hänen vahvuuksiaan tukevaan hyvään suuntaan.

Päivän aikana nähdyissä lasten ja nuorten mielenterveyttä eri tavoin käsittelevissä alustuksissa toistuvia teemoja olivat lisäksi lasten ja nuorten osallisuuden, palveluiden saatavuuden ja osaamisen kehittämisen tärkeys.

Osallistuimme Nantesin matkalla myös 1.–2.12.2022 kansainväliseen konferenssiin ”Colloque International Villes & Santé Mentale”, jossa kuulimme runsaasti puheenvuoroja hyvinvoinnista ja mielenterveydestä monesta eri näkökulmasta.

Puheenvuorot havainnollistavat, kuinka merkittävä vaikutus ja monipuoliset mahdollisuudet kaupunkipolitiikalla on asukkaiden mielen hyvinvoinnin tukemisessa ja pahoinvoinnin ehkäisyssä. Mielenterveys ei siis ole pelkästään sosiaali- ja terveydenhoidon ammattilaisten vastuulla. Sen on oltava kaikkien toimialojen agendalla.

Konferenssin alustuksissa ja paneelikeskusteluissa kuulimme, kuinka esimerkiksi hyvällä kaupunkisuunnittelulla, aluekehittämisellä, yhteistyöllä eri toimijoiden kesken, työn uudelleen organisoinnilla sekä taide- ja kulttuuritoiminnalla voidaan saada aikaan todennettavissa olevia myönteisiä vaikutuksia kaupunkilaisten mielen hyvinvointiin.

Millainen olisi ideaali kaupunki, joka tukisi kaupunkilaisten hyvinvointia? Luonto, puistoalueet kaupungeissa, ihmisten tapaamispaikat, taide ja kulttuuri sekä erilaiset joustavat tavat tehdä työtä eri elämänvaiheissa tukevat hyvinvointia ja terveyttä.

Konferenssin alustuksissa toistui havainto pandemian myötä merkittävästi kasvaneista kaupunkien asukkaiden, ja ehkä aivan erityisesti lasten ja nuorten, mielenterveyden ongelmista. Konferenssissa korostettiinkin lapsuutta ja nuoruusikää merkityksellisenä koko ihmiselämän hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Pandemian myötä yksinäisyyden kokemukset ovat nousseet ehkä vielä aikaisempaakin merkittävämmäksi mielenterveyden ongelmien taustasyyksi riippumatta elämänkaaren vaiheesta.

Meillä ja muissa kaupungeissa sekä väestön palvelutarpeissa että ratkaisuaan odottavissa palvelujärjestelmän ongelmissa on – ikävä kyllä – paljon yhteisiä elementtejä. Kuulimme runsaasti esimerkkejä kasvavasta hoitovelasta: esimerkiksi Nantesissa kunnallisiin mielenterveyspalveluihin on tällä hetkellä 3–4 vuoden jonot. Pitkittyneitä hoitojonoja kerrottiin olevan myös muissa Euroopan kaupungeissa. Myös viestit ammattilaisten kuormittuneisuudesta toistuivat, ja huolen aiheena on jaetusti henkilöstön veto- ja pitovoimaan liittyvät tekijät etenkin julkisissa palveluissa. Ympäri Eurooppaa – tai oikeastaan konferenssissa kuullun perusteella ihan globaalisti – etenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa kamppaillaan merkittävissä rekrytointihaasteissa.

Esille tulleista ongelmista huolimatta saimme kuulla paljon esimerkkejä lupaavista, tietoon perustuvista ja myös luovista ratkaisuista! Taiteella ja kulttuurilla tiedetään olevan mielen hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Taidekokemukset vähentävät negatiivisia tunteita, kuten ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja surullisuutta. Taide tukee mielenterveyden haasteiden kanssa pärjäämistä arjessa sekä lisää itsetuntemusta ja itsetuntoa. Ennen kaikkea taidekokemukset luovat toivoa ja luottamusta, sillä ne vähentävät sosiaalista syrjäytymistä ja tukevat sosiaalista osallistumista ja osallisuutta. Konferenssissa esiteltiin Kanadassa toteutettua museoterapian pilottia, jolla oli tavoiteltu, ja pilotin tulosten mukaan myös saavutettu näitä tutkitusti tiedettyjä myönteisiä hyvinvointivaikutuksia.

Myönteistä oli myös, että alustuksissa ja keskusteluissa korostettiin kaupunkien yhteisöllisyyden parantamisen tärkeyttä. Kaupunkeihin tarvitaan joustavia ja saavutettavia mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Esimerkiksi näin voimme taklata mielenterveysongelmien juurisyynä keskeistä yksinäisyyden kokemusta.

Monessa keskustelussa todettiin, että mielenterveyshaasteita kokevat on otettava kaikin tavoin mukaan yhteiskunnan jäseniksi ja vahvistettava heidän toimijuuttaan. Helsinkiä edustavina ammattilaisina panimme merkille, että kokemusasiantuntijuus sekä asukkaiden, asiakkaiden ja potilaiden kanssa yhteiskehittäminen ei vaikuttanut alustuksista saadun kuvan perusteella olevan vielä valtavirtaa monissa kaupungeissa. Yhtään kokemusasiantuntijaa ei ollut alustajien joukossa! Toki kaupunkilaisia oli haastateltu osallistujakaupungeissa kuvatuissa videotervehdyksissä.

Konferenssissa korostettiin, että vaikka mielenterveysasioista puhumisen tapa muuttuu koko ajan avoimemmaksi, liitetään mielenterveyteen edelleen monissa maissa ja kulttuureissa melko vahvakin stigma. Mielenterveyden haasteet ovat stigmatisoituneet, sillä sairauden ilmentymä ei ole pelkästään fyysinen, vaan monitahoinen ja kompleksinen käyttäytymisen, kokemuksen ja tunne-elämän eri osa-alueilla. Yksilö puolestaan voi kokea oireistaan usein häpeää ja huonommuutta. Tämä voi saada aikaan sekä yhteisöjen että yksilöiden tasolla itseään vahvistavan negatiivisten vaikutusten kehän.

Stigmatisoitumisen vähentämiseksi korostettiin väestötasoisen, tutkittuun tietoon perustuvan psykoedukaation keskeistä merkitystä. Oikeaa tietoa on annettava kullekin kohderyhmälle, kuten esimerkiksi eri ikäisille lapsille ja nuorille sopivaksi tunnistetulla tavalla. Tässä kaupungin organisaatioissa työskentelevät eri toimialojen ammattilaiset ovat avainasemassa. Konferenssin ydinviesti olikin suunnattu meille kaikille: stigmatisoivien asenteiden ja käytänteiden tunnistaminen ja muuttaminen lähtee meistä jokaisesta!

Teksti:
Outi Forsström, erityissuunnittelija, henkilöstö- ja kehittämispalvelut
Marjo Alatalo, projektipäällikkö, lastensuojelu ja perhesosiaalityö
Sari Della Spina, johtava sosiaalityöntekijä, perhesosiaalityö

Kuvat: Sari Della Spina