Kuulumisia Tampereen gerontologian päiviltä

Tampereen yliopisto, Kasvun ja vanhenemisen tutkijat ry, Gerontologian tutkimuskeskus, Societas Gerontologica Fennica ja Suomen Geriatrit ry järjestivät monitieteisen, perinteisen mutta ajassa mukana olevan gerontologian päivien tapahtuman Tampereella 8.–10.2.2023. Tapahtuman yhteydessä pidettiin myös Geriatripäivien sessiot. Osallistujien määrä saavutti tapahtuman historian ennätyksen eli 750 osallistujaa läsnä tai etäyhteyden päässä.

Gerontologian päivien 2023 osallistujia kahvitauolla

Gerontologian päivien tapahtuma kokoaa yhteen monitieteisen yhteisön, johon kuuluu tutkijoita, vanhustyön kehittäjiä, sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä sekä alan opiskelijoita. Tunnelma oli hyvä. Kohtaamiset pandemian laannuttua vahvistivat sitä, miten merkityksellistä on nähdä ja kuulla kollegoita ja asiantuntijoita kasvotusten. Verkostoja vahvistettiin, uusia muodostettiin – paluu kohti normaalia vuorovaikutusta tuntui entistä merkityksellisemmältä.

Pääpuhujia oli kahdeksan usealta tieteenalalta. Nostamme esille muutamia ajatuksia heidän esityksistään. Professori Tom Kirkwood tiivisti monitieteiselle kuulijakunnalle ymmärrettävästi tutkimuksiaan biologisesta vanhenemisesta, joka on seurausta useista solutason mekanismeista. Biologinen ikääntyminen on jossain määrin plastista, mukautuvaa ympäristön olosuhteisiin ja elintapoihin. Kirkwood varoitti siitä, että pyrkimykset vaikuttaa elämän pidentämiseen senolyyttisin eli vanhenemisen soluihin vaikuttamisen menetelmin tai lääkkein ovat epävarmoja ja voivat johtaa vakaviin sivuvaikutuksiin.

Professori Amanda Grenier Toronton yliopistosta edusti gerontologista sosiaalityötä ja toi esille työssämme esille tulevan ilmiön eli eriarvoisuuden. Hän on havainnut yhteiskunnallisia muutoksia ja tekijöitä, jotka asettavat ikääntyneitä eriarvoiseen asemaan. Muun muassa palveluiden rahoitusleikkaukset, markkinaperustainen hoiva, pandemia ja taloudellinen epätasa-arvo pudottavat ikääntyneet yhteiskunnan ulkopuolelle ja yhä enenevästi jopa asunnottomiksi. Grenier sovelsi prekariaatin eli uhanalaisuuden ja epävarmuuden käsitettä kuvaamaan kehityskulkuja kohti osattomuutta. Hän toi havaintoja tukemaan prekariaatin käsitettä hankkeesta, jossa näitä riskejä kartoitettiin. Erityisesti hoivan tai huolenpidon tarvitsevuus tuottaa osattomuutta. Grenierin lisäksi muutamassa posteriesityksessä tuotiin esille hoivaköyhyyttä. Englanniksi käytetään myös käsitettä unmet needs. Hyvinvointi-yhteiskunnan palveluiden ja tuen riittämättömyys aiheuttaa asunnottomuutta ja hoivaköyhyyttä esiintyy meilläkin. On tarpeita, joihin ei kyetä vastaamaan nykyisten resurssien avulla. Täyttymättömät tarpeet kasautuvat ja syventävät osattomuutta. Grenier summasi, että prekariaatilla on sosiaalinen alkuperä ja seuraukset, ja se pohjautuu poliittisiin päätöksiin.

Hoivaköyhyyden ilmiötä tutkineen professori Teppo Krögerin (Jyväskylän yliopisto) esitys sisälsi uusia näkökulmia ja faktoja rahoitukseen ja ikääntymisen lähitulevaisuuteen. Suomi rahoittaa hoivapalveluja kitsaasti verrattuna muihin Pohjoismaihin. Rahoitusvaje on peräti 1,8 miljardia euroa vuositasolla (ks. kuva alla). Lähetämme henkilökohtaiset moitteet ja paheksunnan eduskuntaan siitä, että vajeelle ei ole tehty mitään. Demografista paniikkia saadaan aikaan esittämällä hoivan tarpeen jyrkästi nousevia käyriä ja tulos näyttää lähes eksponentiaaliselta, jos kuvaajan x-akselia lyhennetään sopivasti. Hoivamenojen kasvu ei kuitenkaan ole ikuista. Seuraavien 10–20 vuoden kuluttua väestön vanheneminen taittuu ja kääntää suuntaansa. Krögerin mielestä hoivakustannukset eivät kaada Suomen kansantaloutta ja aiheuta kestävyysvajetta.

Kuva Teppo Krögerin esityksestä 

Maininnan arvioisia ovat myös Gerit-hankkeen suullinen esitys ja posterit. Vihdoin on saatu rahoitus ja tutkittu erityisesti gerontologista sosiaalityötä. Eeva Rossi Lapin yliopistosta esitteli sosiaalisen syrjäytymisen teemaa sosiaalityöntekijöiden kuvaamana. Ulottuvuuksia on viisi: taloudellinen, palveluista, sosiaalisista suhteista syrjäytyminen ja sivuun jääminen, paikkaan ja yhteisöön sekä kansalaisuuteen liittyvä syrjäytyminen. Ulottuvuudet paljastavat yhtäältä yksilöllisiä, mutta myös yhteiskunnallisia tekijöitä. Suvi Ruotsalaisen posterissa käsiteltiin etsivää vanhustyötä, josta on vielä vähän tutkimusta. Ruotsalaisen osatutkimukseen sisältyy muun muassa käsitteen määrittely. Toinen posteri (Rossi, Soukiala ja Seppälä) kokoaa yhteen kolmannen sektorin, diakoniatyön ja gerontologisen sosiaalityön toimijoiden rationaliteetit vanhuspalveluissa. Kolmas posteri (Soukiala ja Niemi) käsittelee suhdeperustaista käytäntöä gerontologisessa sosiaalityössä. Tulosten perusteella palvelujärjestelmässä on tarvetta suhdeperustaiselle gerontologiselle sosiaalityölle. Tulkitsemme itse tätä niin, että asiakas hyötyy palveluista ja hoivasta, kun häneen on ensin luotu luottamuksellinen suhde.

Luottamuksellisen suhteen rakentamisen merkitys nousi esille myös Itsemääräämisoikeus ja ammattilaisen velvollisuus puuttua -aiheisessa sessiossa. Esimerkiksi Anna Mäki-Petäjä-Leinonen toi esiin muistisairaan ihmisen itsemääräämisoikeuden rajojen määrittelyn vaikeutta oikeudellisesta näkökulmasta. Sessiossa tuotiin esiin, että oikeudellisen ennakoinnin keinojen käyttämiseen kannustaminen on tärkeää, jotta viimesijaisiin suojaamisen keinoihin ei tarvitsisi turvautua. Toisaalta työssämme joudumme eettisesti vaikeisiin käytännön tilanteisiin, joissa itsemääräämisoikeuden kunnioittamista suhteessa jopa heitteillejättöön joutuu punnitsemaan ilman selkeää oikeudellista ohjenuoraa, kun asiakas esimerkiksi vastustaa avun vastaanottamista. Mäki-Petäjä-Leinosen mukaan arjessa päätökset tehdään relaatioissa, suhteessa toisiin. Näin ollen session paneelikeskustelussa päädyttiin siihen, että avainasemassa on luottamuksellisen suhteen rakentaminen, jonka kautta voidaan pyrkiä asiakkaiden itsemääräämisoikeutta kunnioittavien arkisten päätösten ja sitä kautta hyvinvoinnin tukemiseen.

Toisessa sessiossa Luottamus ja osallisuus tuotiin esille myös elämän loppuvaiheen osallisuuden vahvistamisen merkitystä erityisesti Anja Karvonen-Kälkäjän puheenvuorossa. Miten asiakkaan ”terve tahto” voidaan selvittää ja tukea oikeutta omannäköiseen elämään myös silloin? Ammattilaisten on tärkeää pyrkiä selvittämään asiakkaan tahtoa ja tunnistamaan hänen osallisuuden kykynsä ja tarpeensa, ja mitä ne kenellekin voivat tarkoittaa. Tässäkin erilaiset ennakoinnin keinot nousevat merkitykselliseen asemaan. Karvonen-Kälkäjän mukaan aiheesta on valmistumassa työntekijöiden opas, jota jäämme innolla odottamaan.

Lisää kuullaan näistä ja muista teemoista artikkeleiden ym. valmistuttua!

Kolmepäiväinen tapahtuma tarjosi laajan katselmuksen ajankohtaisia aiheita. Symposiumeja oli neljä ja sessioita oli kaiken kaikkiaan 20. Teemoja olivat muun muassa ravitsemus, itsemääräämisoikeus, palveluiden laatu, oikeudet ja yhdenvertaisuus, toimintakyky, mielen hyvinvointi, elintavat, kokemuksellinen vanhuus jne. Tarjonnan runsaus tuotti valinnan vaikeutta.

Seuraavan kerran gerontologian päivät järjestetään Oulussa kolmen vuoden kuluttua vuonna 2026. Tuohon tapahtumaan aloimme innovoida omaa gerontologisen sosiaalityön symposiumia. Kannustamme kaikkia mukaan!

Teksti: Erityissosiaalityöntekijät Eija Kaskiharju (lännen gerontologinen sosiaalityö) ja Johanna Vuorinen (pohjoisen gerontologinen sosiaalityö)
Kuvat: Eija Kaskiharju