Työkyvyn tuen palvelut osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa

Työkyvyn tuen teemat ovat viime vuosien ajan olleet valtakunnallisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiskohteena mm. työkykyohjelman myötä. Työkykyohjelman tarkoituksena on tukea osatyökykyisten työttömien ja pitkäaikaistyöttömien työhön pääsyä ja työssä pysymistä, ehkäistä työttömyyden pitkittymistä ja työkyvyttömyyttä sekä lisätä heikossa työmarkkina-asemassa olevien työelämäosallisuutta. Työkykyohjelman toimenpidekokonaisuuksien tarkoituksena on tuoda työkyvyn tuki osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta ja vahvistaa ammattilaisten ja asiantuntijoiden työkykyosaamista. Helsinki toteutti työkykyohjelmaa Työkykyisempi Stadi -hankkeella kehittäen ja mallintaen sekä työkyvyn tuen että tuetun työllistymisen menetelmiä. Helsingin työkykyohjelman mukainen hanke päättyi vuonna 2022.

Valtakunnallisiin hankkeisiin osallistuminen on palveluiden kehittämisen kannalta tärkeää, sillä hankkeiden kautta saadaan sellaista kehittämisresurssia, jota muuten ei olisi käytettävissä. Hankekehittämisessä on hyvät ja huonot puolensa. Huonoa on usein se, että hankkeet ovat määräaikaisia, ja hankkeen päättyessä myös resurssit lakkaavat olemasta käytettävissä. Hankkeessa kehitettyjen toimintamallien jatkuvuuden turvaaminen on usein hankkeen päättyessä vaarassa jäädä toteutumatta, mikäli resurssit puuttuvat jatkossa. Hankkeissa kehitettävien toimintojen jatkuvuuden suunnittelu pitääkin usein aloittaa jo hankeaikana, vaikka tietoa siitä, miten toiminnot vastaavat tarpeisiin ei vielä ole. Johtamisen näkökulmasta hankkeisiin sidottu kehittämistyö vaatiikin paljon pidempää perspektiiviä kuin itse hankeaika. Toimintaa pitää alusta alkaen suunnitella siten, että sitä on mahdollista jatkaa ilman hankkeen tarjoamia lisäresursseja. Lopetus on siis oltava mielessä jo aloittaessa. Myös mahdollisia tulevia resurssitarpeita ja niihin varautumista tulee arvioida pääosin olemassa olevista rakenteista ja resursseista käsin: mistä toiminnasta voi luopua tai mitä toimintaa voi tehostaa, jotta saadaan tilaa uudenmalliselle toiminnalle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden integroiminen asiakaslähtöisesti on ollut ja on keskeistä paitsi työkykyohjelmassa, myös muuten sote-uudistuksessa ja siirryttäessä hyvinvointialueille.

Työkyvyn tuen tarpeessa olevien asiakkaiden palvelujen tarve usein laaja-alaista – henkilöstön monialainen osaaminen tärkeää ja sosiaalityöllä keskeinen rooli

Työ- ja toimintakyvyn huomioiminen on keskeistä aina, kun asiakkaiden palvelujen tarvetta arvioidaan sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä työllisyyspalveluissa. Työttömien henkilöiden työ- ja toimintakyvyn haasteet ovat samanlaisia kuin työssä käyvilläkin ja ne vaihtelevat laidasta laitaan. Työssä käyvillä on kuitenkin käytössään työterveyshuolto, ja vastaavien palvelujen pitäisi olla myös työttömien käytössä. Työttömyyden pitkittyessä toimintakyky ja osallisuuden kokemus tavallisesti alenevat ja tällä on alentava vaikutus myös työkykyyn.

Sairauspäivärahakauden jälkeen suuri osa työttömistä palaa takaisin työttömän statukselle, kun työsuhteessa olevista suurempi osa jatkaa kuntoutusetuudelle. Kuntoutustuen tarkoituksena on mahdollistaa se, että henkilö saa ja pystyy hyödyntämään kuntoutusta, osallistumaan vaikkapa ammatilliseen kuntoutukseen, ja sitä kautta kuntoutumaan työelämään. Vaikka kuntoutusetuus ei sinänsä takaa sitä, että kuntoutumista tapahtuisi, on se työttömyysetuudella erittäin epätodennäköistä.

Etuusjärjestelmässä on viime vuosina tapahtunut muutoksia erityisesti työkyvyttömyysetuuksien suhteen. Kun kaksikymmentä vuotta sitten työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäysprosentti oli noin 30, on se tänä päivänä noin 60. Vuonna 2008 myönteisten työkyvyttömyyseläkepäätösten osuus kaikista oli yli 60 prosenttia, joten lääkärin työkyvyttömäksi arvioima asiakas todennäköisesti pääsi eläkkeelle. Siitä eteenpäin myönteisten päätösten osuus on vuosi vuodelta laskenut, ja Kelan tielastojen mukaan hylkäävien päätösten osuus on ollut suurempi kuin myönteisten vuodesta 2021 alkaen. Eli vaikka lääkäri on todennut asiakkaan työkyvyttömäksi, ei hän vakuutuslääketieteen näkökulmasta sitä ole. Yhtenä syynä hylkäävien päätösten suureen osuuteen on esimerkiksi se, että suuret ikäluokat ovat jo siirtyneet eläkkeelle, eivätkä enää näy työkyvyttömyyseläkkeiden hakijoina. Toisena syynä on se, että työkyvyttömyyden käsitys on erilainen eri toimijoilla (asiakkaat, lääkärit ja työeläkevakuutuslaitokset). Nykyajatuksen mukaan työkykyä voi olla johonkin muuhun työhön kuin siihen, mitä henkilö on ennen tehnyt, ja myös uudelleenkouluttautumisen ja kuntoutumisen mahdollisuudet ovat aiempaa paremmat.

Hylkäävä eläkepäätös ei välttämättä ole henkilön kannalta ollenkaan huono asia - vakuutuslääketieteen näkökulmasta henkilöllä nähdään mahdollisuuksia kuntoutua takaisin työelämään joko koko- tai osa-aikaisesti. Osa-aikaisen työnkin vaikutukset henkilön sosiaaliselle ja toiminnalliselle hyvinvoinnille ovat merkittävät. Hylkäävien päätösten suuri osuus asettaa kuitenkin entistä suuremman haasteen palvelujärjestelmällemme; työtön asiakas, joka on työkyvyn tuen tarpeessa, mutta ei ole pysyvästi työkyvytön, on usein laaja-alaisten palvelujen tarpeessa. Hän erittäin todennäköisesti tarvitsee sekä kuntoutusta, jota järjestävät eri tahot, että sosiaali- ja terveyspalveluita, joita järjestää Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala.

Palveluita suunniteltaessa ja toteutettaessa on tärkeää hyödyntää monialaista ja -toimijaista osaamista. Työntekijöiden tulee tuntea tarjolla olevat palvelut ja osata ohjata asiakas näiden palvelujen piiriin. Helsingin terveys- ja hyvinvointikeskuksilla on aivan keskeinen rooli asiakkaan työkyvyn vahvistamisessa, jotta asiakas pääsee takaisin työelämään. Tällä hetkellä kuntoutuminen takaisin työelämään on pitkälti riippuvainen työsuhdestatuksesta: työssä olevat ovat siinä huomattavasti paremmassa asemassa. Julkisten palveluiden tehtävänä on huolehtia siitä, että työttömien oikeudet kuntoutumiseen ja työhön palaamiseen tulevat turvatuiksi.

Monialaisessa ja moniammatillisessa asiakastyössä sosiaalityöllä on keskeinen rooli. Sosiaalityö on lähtökohtaisesti kokonaisvaltaista ja siinä huomioidaan niin sosiaaliset, taloudelliset kuin terveydelliset näkökulmat ja niiden vaikutus asiakkaan hyvinvointiin, arjen sujumiseen ja hänen toimintakykyynsä. Sosiaalityössä korostuu verkostojen kokoaminen ja koordinoiminen. Työskenneltäessä asiakkaiden parissa, joilla on monien yhtäaikaisten palveluiden tarvetta, on verkostotyö erityisen tärkeää.

Moniammatillisuuden ja verkostojen johtaminen sekä hallintorajat ylittävä palvelujen kehittäminen

Johtamisen näkökulmasta moniammatillisuuden ja monialaisuuden huomioiminen tarkoittaa, että työntekijöillä tulee olla sellaiset rakenteet työn tekemiselle, joissa varmistetaan, että monialaista osaamista on mahdollista hyödyntää. Tietoa esimerkiksi asiakkaalle tarpeen- ja tarkoituksenmukaisista palveluista ja etuuksista tulee olla saatavilla, ja siihen pitää olla mahdollisuus ja aikaa perehtyä.

Monialaisia ja moniammatillisia toimintoja johdettaessa on tärkeää korostaa, että kaikkien toimijoiden erityisosaamista tarvitaan ja osaaminen on yhtä arvokasta. Työkyvyn tuen monialaisissa palveluissa korostuu, että eri näkökulmat ja erilaiset ammattitaidot ovat ainakin potentiaalisesti tärkeitä. Monialainen työskentely vaatii työntekijältä oman asiantuntijuuden ja substanssin vahvaa tuntemista ja kykyä jakaa omaa osaamistaan. Se vaatii myös avoimuutta ja uteliaisuutta tutustua verkostokumppanin työhön ja rohkeutta hyödyntää yhteistyökumppanin osaamista matalalla kynnyksellä. Johtamiselta se vaatii mahdollistamista osallistua koulutuksiin ja vahvaa tukea työn tekemiselle yhdessä, yhteistä tavoitetta kohti. Verkostotyölle tulee olla rakenteet ja verkostotyö itsessään on tavoite, jonka toteutumista seurataan ja arvioidaan. Johtajalta monialaisen toiminnan yhteisjohtaminen vaatii eri organisaatioiden toimintatapojen ja kulttuurien tuntemista ja vuorovaikutustaitoja, jotta eri organisaatiot saadaan toimimaan yhdessä yhteisen tavoitteen mukaisesti siten, että asiakkaan etu on aina keskiössä.

Case Työkyvyn tuen verkosto
Työkykyisempi Stadi -hankkeessa ammattilaisten osaamisen vahvistaminen oli keskeinen tavoite, jota toteutettiin monin eri keinoin. Uutena rakenteena kehitettiin työkyvyn tuen verkosto. Työkyvyn tuen verkosto on ammattilaisten käytössä oleva konsultaatioväylä, jossa hyödynnetään jo olemassa olevia konsultaatiorakenteita. Verkosto on koottu paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden konsultaatioverkoston yhteyteen ja sitä on vahvistettu työkyvyn tuen ja työllistymisen ammattilaisilla. Verkosto kokoontuu kerran viikossa ja se on avoin kaikille työkyvyn ja työllistymisen tukemisen parissa työskenteleville Helsingin sote-ammattilaisille.

Toiminnan johtaminen vaati linjaamista, että uuden toiminnan suunnittelussa hyödynnetään olemassa olevia rakenteita, eikä luoda uusia.

Työkyvyn tukeminen on tärkeää paitsi yksilön myös yhteiskunnan kannalta

Asiakkaan kannalta on tärkeää se, että hän saa tarvitsemaansa tukea oikeaan aikaan. Osatyökykyisen asiakkaan kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi, että hän pystyy osallistumaan työelämään kykyjään vastaavalla tavalla - hän pystyy käyttämään omia taitojaan, ja työnantaja pystyy hyödyntämään niitä. Hän kykenee tekemään, jos ei omaa tai aikaisempaa työtään, jotain hänen työkyvylleen soveltuvaa täsmätyötä. Jos työttömänä oleminen heikentää terveyttä ja hyvinvointia, parantaa työn tekeminen niitä. Osa-aikaisenkin työn tekeminen lisää henkilön sosiaalista, fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Työllisen asema sekä palvelujen suhteen että yhteiskunnassa muuten on parempi kuin työttömän. Asema vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten itsenäinen vs. riippuvainen ihminen on omien tulojensa ja osallisuuden mahdollisuuksien suhteen.

Kesäkuussa 2023 Helsingissä oli 16 756 pitkäaikaistyötöntä (Helsingin kaupunki, 2023). On todennäköistä, että iso osa pitkäaikaistyöttömistä asiakkaista hyötyisi työkyvyn arviointiin ja tukeen liittyvistä palveluista.

Osatyökykyisten työttömien osallistuminen työelämään nostaa työllisyysastetta ja sitä kautta suoraan verotuloja. Kyse ei ole pienistä summista. Vuonna 2019 arvioitiin, että työttömyyden kustannukset verotulojen ja työttömyysvakuutusmaksujen menetyksien kautta olivat 4,1 miljardia. (Alasalmi et al, 2019) Vaikka kaikki työttömät eivät olekaan osatyökykyisiä, on heidän osuutensa näistä kustannuksista merkittävä. Työelämään osallistuminen on siis tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.

Teksti:
Henna Niiranen, aikuissosiaalityön päällikkö
Auri Lyly-Falk, johtava sosiaalityöntekijä

Kuvat: Henna Niiranen

Lähteet:
Alasalmi, J. et al. (2019): Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle. Valtioneuvoston kanslia. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-645-4

Leinonen, Janne (2023): Työikäisen työkykypolku: Katsaus työkykyyn liittyviin tilastoihin. Luento Kelan verkkoseminaarissa 24.5.2023; https://youtu.be/-1Rm_sLop-k

Työttömien määrä Helsingissä: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/talous/tyomarkkinat/tyottomyys