Yksikin koditon perhe on liikaa

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (2022) tilastojen mukaan vuonna 2022 Helsingissä oli 46 asunnotonta lapsiperhettä, joissa eli lapsia yhteensä 92. Koko maan tilastoissa lapsiperheitä oli asunnottomana 96, ja lapsia näissä perheissä yhteensä 169. Lapsiperheiden asunnottomuus on yleisempää Helsingissä koko maan tilastoihin nähden. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Espoossa asunnottomia lapsiperheitä oli 19 ja Vantaalla ei yhtään. Luvut kertovat karua tosiasiaa siitä, että vanhempien lisäksi asunnottomuus koskettaa myös suurta määrää lapsia.

Asunnottomuudesta puhuttaessa perheet ja erityisesti lapset jäävät usein varjoon, vaikka tilanteen pitäisi olla juuri päinvastoin. Hyvinvointivaltiossa ei voi olla asunnottomia lapsia ja perheitä, ja heitä ei ole, jos asiasta ei puhuta. Perheitä ei myöskään nähdä kadulla, kuten monessa muussa valtiossa. Keskustelupalstoja selatessani vanhemmat kyselevät anonyymisti neuvoa siihen, mistä saada apua, kun ovat menettämässä asunnon. Vertaisia ja kokemusasiantuntijoita löytyy vastausketjuista. Olen yrittänyt myös etsiä tieteellisiä tutkimuksia liittyen lapsiperheiden asunnottomuuteen, mutta aihetta on tutkittu verrattain vähän. Graduja löysin muutaman, ja joitain artikkeleita, joissa aiheesta on lyhyesti kirjoitettu. Mahtaako tämä johtua siitä, että aihe on jossain suhteessa tabu? Monesti saatetaan ajatella, että asioita ei ole olemassa, jos niistä ei puhuta ääneen, saatikka jos niitä ei näe. Yksikin kotinsa menettänyt lapsiperhe on liikaa, ja aiheesta todellakin pitäisi pitää suurempaa ääntä. Miksi näin ei kuitenkaan ole, sitä voi vaan miettiä. Lapsiperheiden asunnottomuus on kuitenkin todellinen ilmiö, ja sen tietävät lapsiperheitä ja lapsia kohtaavat ammattilaiset varsin hyvin.

Lapsiperheiden asunnottomuuteen on monia syitä. Usein kyse on vuokravelkojen seurauksena tulleesta häädöstä, määräaikainen vuokrasopimus saattaa päättyä ja uutta asuntoa ei löydy ajoissa, tai yksityinen vuokranantaja haluaa myydä asunnon ja perhe joutuu lähtemään. Usein myös lähisuhdeväkivalta johtaa perheen asunnottomuuteen. Joskus syy löytyy vanhempien omista valinnoista, joiden taustalla voi piillä ylisukupolvinen huono-osaisuuden kierre. Rakenteellisten tekijöiden vaikutus on suuri, sillä esimerkiksi kohtuuhintaisia perheasuntoja on vaikea löytää. 

Olipa syy mikä tahansa, niin kodin menettäminen on aina kriisitilanne, niin vanhemmille kuin erityisesti myös lapsille. Koettu häpeä pitkittää avun pyytämistä, ja usein ei edes tiedetä, mistä pyytää apua. Vanhempien ensisijainen tehtävä on suojella lapsiaan, ja kodin menettäminen voi monen vanhemman mielestä olla osoitus siitä, että on epäonnistunut vanhempana. Asian ei kuitenkaan pitäisi olla näin, vaan apua on aina saatavilla, kunhan sitä uskaltaa pyytää ja tiedetään mistä apua voi hakea. Tämä asettaa suuren vastuun kaikille, jotka työskentelevät aikuisten, lapsien ja perheiden kanssa. Asioista on helpompi puhua, jos on tarpeeksi luottamuksellinen ilmapiiri, ja sen aikaansaaminen vaatii läsnäoloa ja kohtaamista aidosti ajan kanssa.

Tilapäisen asumisen tilastojen perusteella asunnottomia ja tilapäiseen asumiseen sijoitettuja lapsiperheitä oli syyskuussa 2023 kaupungin omissa hajasijoitetuissa asunnoissa yhdeksän perhettä. Myös eron myötä, toisen vanhemman jäätyä asunnottomaksi ja lasten tapaamisten turvaamiseksi, väliaikainen asunto voidaan myöntää hajasijoitetusta asunnosta tai ostopalveluna. Vuoden 2023 alusta elokuun loppuun Luonan tilapäisessä asumisessa on ollut asutettuna 82 lapsiperhettä, joissa lapsia on ollut yhteensä 177. Tässä ovat vain tiedossa olevat, aikuissosiaalityön kautta tilapäisen asumisen piiriin tulleet lapsiperheet. Kuinka paljon perheitä asuu itse järjestämissään väliaikaismajoitukseksi hankituissa paikoissa, sukulaisilla, kavereilla..., sitä emme tiedä. Joillain perheillä voi olla resursseja itse järjestellä asumisensa, mutta kaikista haavoittuvammassa asemassa ovat ne perheet, joilla ei näitä resursseja ole, ja he ohjautuvat tilapäiseen asumiseen sosiaalihuollon palvelujen kautta.

Kun pahin on jo tapahtunut, pyrimme tilapäisessä asumisessa korjaamaan tilannetta myöntämällä väliaikaisen asunnon, joko ostopalveluna tai kaupungin omista hajasijoitetuista asunnoista. Tukea annetaan yksilöllisten tarpeiden mukaan kotiin vietävänä palveluna, ja erityisesti lasten asema on aina keskiössä perheitä kohdattaessa. Aikuiset ihmiset usein pystyvät shokkivaiheesta selvittyään käsittelemään uutta tilannetta rationaalisesti, mutta lapsi, ikäryhmästä riippuen, ei vielä pysty ymmärtämään miksi koti ja tuttu asuinalue vaihtuvat. Koulupiiri ei muutu väliaikaisen asumisen myötä, joten koulumatkasta voi muodostua kohtuuttoman pitkä lapselle. Konkreettisten asioiden muuttuessa, myös kodin ilmapiirillä on suuri vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen. Usein kuulee sanottavan, että lapsi on ”onneksi” vielä pieni, mutta vaikka sanoja ei vielä olisi, niin lapsi voi kokea muutoksen ja tunteet hyvinkin voimakkaina, vaikka ei osaa niitä välttämättä sanoittaa, eikä ymmärtää.

Miten tilanteeseen sitten voisi pyrkiä vaikuttamaan? Palvelujärjestelmä koostuu useista lapsiperheille suunnatuista palveluista, aikuissosiaalityö mukaan lukien. Neuvola, päiväkoti ja koululaitos ovat hyvin lähellä lasta ja perheitä. Monella isolla vuokranantajataholla toimii asumisneuvojia, tosin kaikkien rooliin ei sisälly esimerkiksi vuokravalvonta, vaan se on ulkoistettu ostopalveluna. Valitettavan monen perheen tilanne saattaa jäädä huomaamatta liian pitkään, ja näissä tilanteissa tilapäisessä asumisessa sitten pohditaan perheen ja lasten kannalta parasta vaihtoehtoa väliaikaiselle asumisratkaisulle. Miten voisimme luoda ilmapiiriä, jolla välitettäisiin perheille luottamusta siihen, että kaikista tilanteista on mahdollista päästä eteenpäin, ja että näissä tilanteissa autetaan. Tämä kaikki vaatii saumatonta, moniammatillista ja organisaatiotasojen lävistävää yhteistyötä, jotta perheiden tilanteet pystyttäisiin havaitsemaan ja niihin pystyttäisiin puuttumaan ennen kuin ongelmat ovat jo liian syviä. Ennaltaehkäisevän työn kehittäminen on ensisijaisen tärkeää erityisesti lapsiperheitä kohdattaessa.

Tilapäisen asumisen työryhmä antaa konsultaatioapua kaikissa asumiseen liittyvissä tilanteissa ja pulmakohdissa, ja työryhmään voi olla yhteydessä hyvin matalalla kynnyksellä. On kaikkien, ennen kaikkea lasten etu, että ammattilaisina yhdistämme tietotaitomme ja pyrimme kaikin keinoin vastaamaan perheiden ja lasten tarpeisiin ennen kuin edessä on tilanne, jossa perhe menettää kotinsa. Joskus näitä tilanteita ei voida estää, mutta ainakin voimme pyrkiä siihen, että muutosvaiheessa tukea on saatavilla, niin vanhemmille kuin lapsille.

Tilapäinen asuminen perustuu sosiaalihuoltolain 21 §, jonka perusteella tilapäistä asumista järjestetään henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee asumisensa järjestämisessä hyvinvointialueen lyhytaikaista, kiireellistä apua. Tilapäisen asumisen työryhmällä on käytössään Helsingin kaupungin asuntoja, joita vuokrataan perheille määräaikaisella vuokrasopimuksella ja joista maksetaan vuokraa. Perheille annetaan tukea kotikäyntien muodossa yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Ostopalveluina tilapäistä asumista tuottaa Luona, joka asuttaa tilapäisesti sekä yksinasuvia että perheitä.

Teksti: Sanna Väisänen, sosiaalityöntekijä, Tilapäinen asuminen
Kuvat: Unsplash

Lähteet
Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus (2022). Asunnottomat 2022. ARA:n selvitys 2/2023. Viitattu 22.6.2023 https://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asunnottomuus/Asunnottomat_2022(64974)

Sosiaalihuoltolaki (30.12.2014/1301) 

Tilapäisen asumisen tiimi