Nököhampailla mukava olo on vasta, kun harjattu on jokainen kolo

Lapsilta poistetaan ennätysmäärä huonokuntoisia hampaita, eivätkä yksilölliset ohjauskäynnit pysty muuttamaan surkeaa tilannetta

Suomalaislasten suusta kuuluu hätähuuto: lähes 40 prosentilla 5-vuotiaista lapsista on karieksen vaurioittamia hampaita (Sirviö 2022). Niiden lasten joukko, joiden hampaat ovat erittäin huonossa kunnossa, ja joiden hampaita joudutaan esimerkiksi poistamaan nukutuksessa, on merkittävästi kasvanut (esim. Vanhalakka 2022; Väyrynen 2010). Myös pääkaupunkiseudulla, HUS:n sairaanhoitopiirin alueella nukutushoitoon tulevien lasten määrä on lisääntynyt. Koronavuosien jälkeen uusia lähetteitä lasten hampaiden poistoon on tehty noin 150 kuukaudessa (Garlo-Melkas n.d.). Tämä tarkoittaa helsinkiläisen keskikokokoisen päiväkodillisen tai neljän-viiden peruskoululuokan verran lapsia. Ilmiö näkyy perhekeskuksessa hammashoidosta neuvolaan ja aina lastensuojeluun saakka.

Hampaiden huonolla hoidolla lapsuudessa on kauaskantoiset seuraukset. Ei ole liioiteltua sanoa, että jo vauvana aletaan rakentaa hammas kerrallaan sitä suuta, jota ihminen käyttää ja kantaa koko elinkaarensa ajan. Lapsuuden huonot hampaat altistavat koko elämän mittaisille kivuille ja säryille ja monenlaisille sairauksille, jotka eivät liity yksin suun terveyteen. Heikkokuntoisesta purukalustosta seuraa usein taloudellisia kuluja. Silmin nähden huonot hampaat voivat aiheuttaa kantajalleen myös esimerkiksi häpeää ja vaikuttaa näin laajastikin ihmisen psyykkiseen vointiin. Kun suu ei ole kunnossa, lapsen hätä hammaslääkärin tuolissa on usein suuri, ja kokemukset hoidosta ovatkin usein traumaattisia. Lapsen hampaiden huonon hoidon hinta on iso sekä inhimillisesti yksilötasolla että laajemmin yhteiskunnallisella tasolla.

Lapsen hampaiden kunto on täysin kytköksissä siihen, millaista hoivaa hän on saanut. Ensisijainen lapsen hoivaaja on tietysti hänestä huolta pitävä henkilö, usein vanhempi. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on kuitenkin tavattu ajatella, että lasta ja hänen hyvinvointiaan kantaa harteillaan koko Suomi ja myös muut suomalaiset – joiden huolenpito kanavoituu lainsäädännön, julkisten palvelujen ja viranomaistyön kautta esimerkiksi perhekeskuksissa järjestettävänä apuna. Suomessa lasten hammasterveyteen kannustavia valistuskampanjoita on järjestetty 1960-luvulta saakka. Vuonna 1972 säädetty kansanterveyslaki velvoitti kunnat – sittemmin nykyiset hyvinvointialueet – järjestämään asukkailleen terveyspalvelut, joihin sisältyy myös hammassairauksien ehkäisy ja hoito. Hammashoito kohdistetaan hyvinvointialueilla ensisijaisesti alle 17-vuotiaisiin. (Harkas 2015; Kansanterveyslaki 28.1.1972/66; Terveydenhuoltolaki 1326/2010.)

Paljon lasten hampaiden eteen tehdäänkin: Hyvinvointialueen on järjestettävä ensimmäistä lastaan odottavalle perheelle vähintään yksi suun terveydentilan ja hoidon tarpeen arvio. Helsingissä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että odotusaikana vanhemmille annetaan ohjausta ja neuvontaa suun terveydestä. Lisäksi pyrkimyksenä on esimerkiksi paikata vanhemman suusta mahdolliset reiät, jotka ovat riski karieksen tarttumiseen vauvalle. Alle kouluikäisille lapsille järjestetään suun terveystarkastukset, kun lapsi on 1- tai 2-vuotias, 3- tai 4-vuotias ja 5- tai 6-vuotias. Helsingissä ajalle kutsutaan kirjeitse ja niitä, jotka eivät kutsuun tartu, tavoitellaan. Varsinaisten hammashoidon aikojen lisäksi hampaiden hoidosta puhutaan ja kysellään neuvolassa. Kouluikäisille oppilaille järjestetään suun terveystarkastus ensimmäisellä, viidennellä ja kahdeksannella luokalla. (THL 2023; Terveydenhuoltolaki 1326/2010 § 15 mom. 3.; § 16 mom. 4, § 26.)

Lapsiperhearjessa hampaiden hoito ei ole mikään vähäpätöinen rasti: karieksen Käypä hoito -suositus kehottaa harjaamaan hampaat kahdesti päivässä fluorihammastahnalla ja käyttämään päivittäin ksylitolituotteita ainakin kolmen syömiskerran päätteeksi (Käypä hoito 2023). Vauvan kiemurtelu, itku ja suun sulkeminen, taaperon uhma, leikki-ikäisen vitkuttelu – kaikki todennäköisesti useimmille perheille hyvin tuttuja kokemuksia pikkuisen hammasharjan ääreltä. Usein tai ainakin ajoittain hampaiden harjaaminen herättää lapsessa vastustusta, ja pienen lapsen on vähintäänkin vaikea ymmärtää sen ideaa.

Perhekeskuksen asiakaskohtaamisissa, niin neuvoloissa, hammashoidossa, perhesosiaalityössä kuin lastensuojelussakin, tulee usein esille, että vankka aikuisjohtoisuus ja lapsen napakkakin ohjaaminen mietityttävät vanhempia. Tämä voi johtua kasvatuskulttuurista, jossa lapsen tunteita pyritään ottamaan ehkä aiempaa sensitiivisemmin huomioon. Myös lapsen neuropsykiatriset erityispiirteet tai erityisherkkyys voivat tehdä hampaiden pesusta erityisen vaikeaa, ja vanhemmat ylipäätään voivat tuntea syvää keinottomuutta lapsen edessä. Kun lapsen haastavan toiminnan ja sen aikuisessa herättämien haastavien ajatusten ja tunteiden rumba toistuu jatkuvasti aamuisin ja iltaisin eli ajankohtina, jolloin vireystaso ei useinkaan ole optimaalisin, pinna on kireällä ja on jo valmiiksi kiire, kiusaus jättää hampaat hoitamatta ja hammasharja pölyttymään voi olla suuri.

Vaikka hampaiden hoidolla on selkeät terveydelliset perusteet, arjessa hammasharjaa heiluttanee ennen kaikkea kulttuuri – tietoisuus siitä, että sama hampaiden pesuohjelma pyörii myös lukuisissa muissa kodeissa. Kun tilasto- ja tutkimustietoja suomalaisten hampaitten harjauksesta on verrattu muihin maihin, on todettu, että Suomessa hampaita harjataan luonteviin verrokkimaihin nähden vähemmän. Hampaiden harjauksen vähäisyys on siis eräänlainen kulttuurinen erityispiirre. Suun terveyden hoito on myös sukupuolittunutta: hampaitten huono hoito painottuu isillä ja pojilla. Siksi etenkin pojille isän antamaa esimerkkiä hampaiden pesemisestä on pidetty erityisen tärkeänä. (Mäki, Kuusipalo & Hausen 2020.)

Lapsista huolta pitävien aikuisten lähtökohdat suojata lapsen hampaita vaihtelevat. Jos vanhemman omista hampaista ei ole huolehdittu nykysuositusten mukaisesti, rutiini oman lapsen suun hoitoon ei tule niin sanotusti selkärangasta. Silloin lapsen hampaiden hoito on aikuisellekin jotain, mikä täytyy opetella. Jotta lapsen hampaiden hoidon kokisi tärkeänä, pitää myös luottaa asiantuntijatietoon lapsen suun hoidosta ja nähdä se merkityksellisenä. Tällä hetkellä käytännön asiakastyössä näkyy vahvasti maahanmuuttajataustaisten erilainen kokemuspohja hampaiden hoidosta ja koko viranomaisjärjestelmästä. Esimerkiksi pakolaisleireillä hampaiden hoitoon ei välttämättä ole ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. (Ks. myös esim. Mattila, Ghader, Tervonen ym. 2016.)

Hammaspeikoille otollista ruokaa ovat tietysti sokeripitoiset syötävät. Kansallisten ravitsemussuositusten mukaan lisätyn sokerin saannin ei tulisi ylittää 10 prosenttia päivittäisestä kokonaisenergiansaannista. Yksittäistutkimusten perusteella 2–6-vuotiailla suositeltu yläraja kuitenkin ylittyy selvästi. (Mäki, Kuusipalo & Hausen 2020.) Osa lasten saamasta sokerista on varmasti niin sanottua lisättyä piilosokeria, johon aikuinen ei ole havahtunut. Makea ja sen antaminen kuitenkin myös merkityksellistyvät usein rakkauden teoksi: lapsen helliminen herkuilla on monelle luonteva tapa osoittaa välittämistä. On vaikea vastustaa lapsen kokonaisvaltaista iloa ja hykerrystä, kun sokerinen namipala täyttää suun. Etenkin kaupungissa lasten kanssa myös vietetään paljon aikaa ostoskeskuksissa ja muissa vastaavissa paikoissa, joissa makeiset ovat näkyvästi ja houkuttelevasti esillä. Välipaloina sokeriset herkut saattavat tuntua jopa verraten edullisilta. Makeisten esille pano ja saatavuuden helppous eivät useinkaan tue pyrkimyksiä pitää lapsen suu puhtaana ja peikkovapaana.

Lapsen suun terveyden kannalta olisi kuitenkin tärkeää pitää kiinni suhteellisen tarkasta ateriarytmistä ja välttää välipaloja, jotta päivittäinen happohyökkäysten määrä pysyisi kohtuullisena. Suun terveyden hoito siis yhdistyy vahvasti muihin arjen palikoihin ja niiden järjestykseen. Tarkka arki voi tuntua ajatuksena ilottomalta. Perheiden kanssa työskennellessä voi myös helposti havaita, että lapsen suun terveys jää heikolle huomiolle monesti silloin, kun vanhemman elämäntilanne on hankala, ja psyykkiset, sosiaaliset ja taloudelliset resurssit ovat jostain syystä heikot. Lapsen suun terveyden huomioinen ja siitä huolta pitäminen ylipäätään vaativat vanhemmalta kykyä kuvitella tulevaisuutta, jossa lapsi voi hyvin, ja toimissaan haparoida jatkuvasti myös sitä kohti. Jos vanhemman voimavarat menevät miltei poikkeuksetta juuri tästä hetkestä selviytymiseen, eikä päässä ole tilaa unelmille, voi lapselle annettu sokeri, rusinapaketti tai karkkipussi, asettua vanhemman näkökulmasta nykyhetken vihollisen sijaan vahvasti kallisarvoisen sankarin ja auttajan rooliin. Lapsen suu on peili sille, mitä perheen elämässä on meneillään juuri nyt.

Lastensuojelutyöskentelyssä tunnistetaan nykyään hyvin lapseen kohdistunut välitön kipua ja vammoja aiheuttava väkivalta haitalliseksi. Lastensuojelulle lapsen hampaiden heikko kunto voi kuitenkin tulla totaalisena yllätyksenä: hampaiden poistostakaan ei välttämättä tehdä lastensuojeluilmoitusta, mikä mahdollistaisi perheen tarkemman tilanteen kartoittamisen ja avun tarjoamisen. Lainsäädäntö tukee lastensuojelun ja hammashoidon välistä yhteistyötä, mutta sen puutteeseen voi hyvin ajatella vaikuttavan se, miten kulttuurisesti lapsen hampaiden hoito nähdään. Hampaiden hoito ehkä mielletään edelleen sinällään kannatettavaksi, mutta lopulta keskiluokkaiseksi tavaksi, ei niinkään välttämättömäksi huolenpidoksi, jonka tarkoitus on lapsen terveyden ylläpito ja kivun ehkäisy.

Suun terveydentila voi kertoa paljon lapsen elämästä. Riittämätön hampaiden hoito tai pahoin reikiintyneet hampaat voivat kertoa vanhempien arjenhallintaongelmista tai yleisestä jaksamattomuudesta tai piittaamattomuudesta hoitaa lasta riittävän hyvin. Lapsen hampaiden hoidon laiminlyönti voi kertoa lapsen kaltoinkohtelusta tai siitä, että vanhempi tarvitsee tukea tarjotakseen lapselle turvalliset ja kehitystä tukevat kasvuolosuhteet. Suun tilasta voidaan päätellä paljon; mitä enemmän kaltoinkohtelua tai kiusaamista lapsi on kokenut, sitä huonommassa kunnossa hänen suunsa on. (Sarvela, K. & Tuikka, A. 2018, 40.)

Suun terveydenhuollon ammattilaisella on ilmoitusvelvollisuus, mikäli lapsen suun hoidon laiminlyönti on ilmeinen, esimerkiksi toistuvasti käymättä jättämien hammastarkastusten tai pitkälle edenneen karieksen vuoksi. Sarvela & Tuikka (2018) toteavat, että harva suunterveyden ammattilainen on tietoinen ilmoitusvelvollisuudestaan sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi. Tuomioksi asti lapsen hampaiden laiminlyönti harvemmin päätyy, mutta näistäkin on Suomessa ennakkotapauksia. Tuomioistuin on ollut viimeaikaisissa ratkaisuissaan sitä mieltä, että lapsen hampaiden laiminlyönti pahimmillaan on rikos. Vuonna 2015 Kemi-Tornion käräjäoikeus antoi tuomion lapsen hampaiden hoidon laiminlyönnistä johtuvasta vammantuottamuksesta huoltajalle. Käräjäoikeus katsoi huoltajan huolimattomuudellaan aiheuttaneen lapselleen ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole ollut vähäinen. (Kottonen, A. 2018). Pohjois-Savon käräjäoikeus antoi tuomionsa vanhemmille vammantuottamuksesta, jossa 3-vuotiaan lapsen hammashygienian laiminlyönti johti siihen, että lapsen hampaisiin tuli reikiä, suuhun ientulehdus ja joihinkin hampaisiin hammasytimen tulehduksia ja kuolioita. (Saukkonen, E. 2022). Tuorein tuomio on annettu uusimaalaiselle huoltajalle, joka laiminlöi lapsensa huolenpidon juottamalla lapselleen liikaa mehua, jonka seurauksena lapsen hampaat mätänivät suuhun. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus langetti tuomion, josta valitettiin hovioikeuteen. Hovioikeus tuomitsi huoltajan pahoinpitelystä 80:aan päiväsakkoon. (Kantola, A. 2023).

Moni Suomessa kasvanut nykyvanhempi muistaa lapsuudestaan hampaiden hoitoon kannustavia kampanjoita 1970- ja 1980-luvuilta: nököhampaisen jäniksen ja oravan hammaslääkäristä saadussa tarrassa, ehkä Popsi popsi porkkanaa -rallatuksen. Koulussa ja päiväkodissakin saatettiin kokoontua ryhmänä yhteiseen hampaiden harjaushetkeen. Valkoisten hammasharjojen varteen oli kaiverrettu pienet sydämet. Kuka ei tietäisi, että xylitol on suomalainen keksintö? Nykytilanne osoittaa, että oraville, syöksyhampaille ja hammasräpeille, välkehtivän valkoisille hammasrivistöille ja poksahteleville purkkapalloille on edelleen tilausta. Tarvitaan todennäköisesti iloa, vauhtia ja rallatuksia, jotka tekevät kaikille hampaiden harjauksesta arkista. Niin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kuin Hammaslääkäriliitto ovat haikailleet eritoten nykyaikaisen valistuksen ja kansanterveyskampanjan perään (Mäki, Kuusipalo, Hausen 2020; Hausen, H. 2019). Perhekeskusarjen näkökulmasta toiveeseen on helppo yhtyä: yksilöllisillä ohjauskäynneillä on mahdotonta saada aikaiseksi sitä kulttuurista muutosta, jonka lasten hampaat ilmiselvästi tarvitsisivat. Yksilöllisten ohjauskäyntien lisäksi tarvitaan jälleen vähintäänkin ripaus eetosta ja todellista kansanhurmaa euroviisutyyliin, kansallista havahtumista lasten hampaiden hoitoon. Nököhampailla on mukava olo vasta, kun harjattu on jokainen hampaan kolo!

Lasten suun terveys ja siihen liittyvät huolet ovat nousseet esille Vuosaaren terveys- ja hyvinvointikeskuksen rakenteellisen työn -ryhmän keskusteluissa. Ryhmässä perhekeskuksen ja aikuissosiaalityön työntekijät kokoontuvat juttelemaan ajankohtaisista, asiakastyössä näkyvistä ajan ilmiöistä. Keskusteluiden pohjalta tekstin ovat laatineet perhesosiaalityön sosiaalityöntekijä Kirsi-Marja ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä Maria.

Kuvat: Pexels

Lähteet
Garlo-Melkas, Nina (N.d.) Blogi: Vaikeat lasten hammasongelmat lisääntyneet: suomalaisinnovaatio pitää hammaspeikon loitolla. Lumoral. Mainosjulkaisu. Saatavana sähköisesti: https://www.lumoral.fi/blogs/uutiset/vaikeat-lasten-hammasongelmat-lisaantyneet-suomalaisinnovaatio-pitaa-hammaspeikon-loitolla. Viitattu 13.11.2023

Harkas, Marke (2015): Huono-osaisuus näkyy lapsen suussa – ”Suun terveys kuvastaa sitä, miten lapsi pärjää”. Helsingin Sanomat 21.8.2015. Saatavana sähköisesti: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002846619.html. Viitattu 13.11.2023.

Hausen, Hanna (2019): Terveysneuvonta kunniaan. Hammaslääkärilehti 3.12.2019. Saatavana sähköisesti: https://hammaslaakarilehti.fi/terveysneuvonta-kunniaan/. Viitattu 13.11.2023.

Kansanterveyslaki 28.1.1972/66. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Kumottu lainsäädäntö. Saatavana sähköisesti: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1972/19720066. Viitattu 14.11.2023.

Kantola, Anne (2023): Äiti laiminlöi huolenpidon ja juotti liikaa mehua – lapsen hampaat mätänivät suuhun. Helsingin Sanomat. 17.11.2023. Saatavana sähköisesti: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009998193.html. Viitattu 20.11.2023.

Kottonen, Annariitta (2018): Lapsensa hammashoidon laiminlyönyt äiti syyllistyi vammantuottamukseen. Saatavana sähköisesti: https://hammaslaakarilehti.fi/lapsensa-hammashoidon-laiminlyonyt-aiti-syyllistyi-vammantuottamukseen/. Viitattu 6.9.2023

Käypä hoito (2023): Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus 10.1.2023. Saatavana sähköisesti: https://www.kaypahoito.fi/hoi50127. Viitattu 13.11.2023.

Mattila, A., Ghaderi P. & Tervonen L. yms. (2016): Self-reported oral health and use of dental services among asylum seekers and immigrants in Finland – a pilot study. European Journal of Public Health 26,6. Saatavana sähköisesti: https://academic.oup.com/eurpub/article/26/6/1006/2616430. Viitattu 13.11.2023

Mäki, P., Kuusipalo, H. & Hausen, H. (2020): Lasten ja nuorten hampaiden harjaaminen on huolestuttavan vähäistä – näin muutamme tilanteen. THL Blogi 13.2.2020. Saatavana sähköisesti: https://blogi.thl.fi/lasten-ja-nuorten-hampaiden-harjaaminen-on-huolestuttavan-vahaista-nain-muutamme-tilanteen/. Viitattu 13.11.2023

Sarvela, K. & Tuikka, A. 2018. Suu on hyvinvoinnin peili. Talentia 8/2018, 40.

Saukkonen, Emilia (2022): Vanhemmat tuomittiin sakkoihin lapsen hammashygienian laiminlyönnistä Nilsiässä – harvinainen tuomio, toteaa rikosoikeuden professori. https://yle.fi/a/3-12498875. Viitattu 6.9.2023.

Sirviö, Kaarina (2022): Hampaiden reikiintyminen alle kouluikäisillä lapsilla. Duodecim Terveyskirjasto. Saatavana sähköisesti: https://www.terveyskirjasto.fi/trv00050. Viitattu 13.11.2023

Terveydenhuoltolaki 1326/2010. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Saatavana sähköisesti: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326. Viitattu 14.11.2023

THL (2023): Suun terveystarkastukset. Julkaistu 21.9.2023. Saatavana sähköisesti: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/aitiys-ja-lastenneuvola/suun-terveystarkastukset. Viitattu 13.11.2023

Vanhalakka, Vesa (2022): Taysiin tulee nyt paljon pieniä lapsia, joiden hampaat ovat erittäin huonossa kunnossa: ”On tavallista, että yli puolet maitohampaista on reikiintynyt”. Aamulehti 18.3.2022. Saatavana sähköisesti: https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000008625853.html. Viitattu 13.11.2023

Väyrynen, Heli (2010): Jo parivuotiaillakin rikkinäiset hampaat. Kaleva 18.3.2022. Saatavana sähköisesti: https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000008625853.html. Viitattu 13.11.2023