Kuuluuko tupakointikin ottaa puheeksi aikuissosiaalityössä?

Tupakoinnin puheeksiotto mielletään usein terveydenhuollon tehtäväksi, mikä on ymmärrettävää, koska tupakointi aiheuttaa paljon terveyshaittoja. Kuten muidenkin päihteiden käytön, myös tupakoinnin puheeksiotto kuuluu kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Miksi näin on? Miksi juuri aikuissosiaalityössä tulisi ottaa tupakointi puheeksi?

Tupakoinnin puheeksiotto aikuissosiaalityössä
Tupakoinnin arvioidaan aiheuttaneen Suomessa vuonna 2020 noin 1,3 miljardin euron taloudelliset haittakustannukset ja 4600 kuolemaa. Suomen tavoite on olla savuton vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että suomalaista tupakoisi tai käyttäisi muita nikotiinituotteita alle 5 %. Suomalaisista 20–64-vuotiasta tupakoi päivittäin vuonna 2023 11 %. Tupakointi on vähentynyt viime vuosina selvästi, mutta tavoitteeseen on vielä matkaa.

Suomessa eniten tupakoivat ryhmät vastaavat hyvin aikuissosiaalityön asiakasryhmiä. Tutkitusti matalasti koulutetut, huonossa sosioekonomisessa asemassa olevat sekä päihde- ja mielenterveysongelmaiset polttavat muuta väestöä enemmän. Aikuissosiaalityö on siis erinomaisella paikalla tavoittamaan näitä ihmisiä, joita muut peruspalvelut eivät välttämättä tavoita. Aikuissosiaalityössä työskennellään paljon myös asiakkaiden raha-asioiden ympärillä ja tupakointiin kuluu suuria summia rahaa. Jos tupakka-aski maksaa noin 10 euroa ja keskimääräinen tupakoija polttaa askin päivässä kuluu tupakointiin kuukaudessa noin 300 euroa. Tämä on valtava summa ihmisillä, jotka elävät usein työttömyysetuuksien ja perustoimeentulotuen varassa. Monet asiakkaista käärivät itse sätkiä, jolloin rahaa kuluu hieman vähemmän, mutta vuositasolla kyse on tästä huolimatta merkittävistä summista.

Aikuissosiaalityössä työntekijän ei tarvitse olla tupakasta vieroituksen asiantuntija. Sen sijaan päihteiden käytön puheeksiotto on osa palvelutarpeen arviota. Tähän yhteyteen olisi luontevaa lisätä myös tupakointi muiden päihteiden ja rahapelien rinnalle. Tutkimuksissa on todettu, että alle kahdeksan prosenttia asiakkaista tuo itse tapaamisissa esille päihteiden käytön haasteet ja tupakoinnissa tuo luku on todennäköisesti vieläkin alhaisempi. Näin ollen aloitteen puheeksiottoon tulee lähteä työntekijästä. Jos asiakas kertoo tupakoivansa, työntekijä voi kysyä tarkentavia kysymyksiä – kuten muidenkin päihteiden kohdalla – ja tarvittaessa ohjata eteenpäin terveyskeskukseen tai tupakasta vieroituksen asiantuntijalle.

Itse koen tupakoinnin puheeksioton usein muita päihteitä hedelmällisemmäksi, koska asiakkaalla saattaa olla pitkä päihdetausta ja tupakointi voi aiheena olla kevyempi lähteä liikkeelle. Mikäli asiakas ilmaisee, ettei tupakoinnista vieroitus ole hänen kohdallaan ajankohtaista, tätä kunnioitetaan. Samalla muistutetaan, että mikäli asia tuntuu ajankohtaiselta jatkossa, myös sosiaalityössä voi asiaa pohtia.

Tupakasta vieroitusryhmä Vuosaaren aikuissosiaalityössä
Vuosaaren aikuissosiaalityössä järjestettiin syksyn aikana tupakasta vieroitusryhmä toimipisteen asiakkaille. Tapaamisia oli aluksi neljä, mutta niitä lisättiin kaksi osallistujien toiveesta ja sairastapauksista johtuen. Ryhmään sitoutuville asiakkaille luvattiin maksusitoumus lääkärin määräämiin lääkkeisiin tai nikotiininkorvaustuotteisiin. Ryhmän kantavana ajatuksena oli ratkaisukeskeisyys ja vertaistuki. Osallistujat pohtivat omaa tupakointiaan ja tilanteita, joissa tupakoivat. Oman pohdinnan ja yhteisen keskustelun kautta pyrittiin löytämään vaihtoehtoisia toimintatapoja ja uusia ajattelumalleja. Tukena tässä olivat erilaiset konkreettiset materiaalit. Jokainen osallistuja sai edetä omaan tahtiinsa ja prosessissa eri vaiheissa olevien ihmisten kokemukset toivat uusia näkökulmia ja ajatuksia kaikille. Toisten onnistumiset rohkaisivat muitakin osallistujia jatkamaan.

Palaute ryhmästä oli erittäin hyvää. Osallistujat kertoivat, että saivat ryhmän aikana tilaisuuden tarkastella omaa tupakointiaan tavalla, joka ei olisi ilman ryhmää onnistunut. Ryhmästä saatu tieto ja vertaistuki kannustivat eteenpäin. Tärkeäksi koettiin myös se, ettei ryhmässä painostettu lopettamaan, vaan mukaan pääsyyn vaadittiin vain halu tarkastella omaa tupakointiaan. Myös tupakoinnin lopettamis- ja vähentämisrintamalla saatiin aikaan hyviä tuloksia.

Työntekijän näkökulmasta ryhmä oli mielenkiintoinen ja toi vaihtelua työtehtäviin. Ryhmän ohjaajana koin, että asiakkaat näyttäytyivät ryhmässä erilaisessa valossa verrattuna sosiaalityön tapaamisiin, jossa keskustelut painottuvat erilaisten ongelmien ympärille. Ryhmässä osallistujat toivat esiin enemmän positiivisia asioita elämästään, verkostoistaan ja tuesta, jota he sieltä saavat. He saivat oivalluksia ja onnistumisen kokemuksia omasta käyttäytymisestään. Nämä kokemukset voimaannuttivat ja antoivat uskoa siihen, asiat voivat mennä eteenpäin.

Olen ohjannut erityisen tuen tarpeessa oleville asiakkaille suunnattuja tupakasta vieroitusryhmiä myös aikaisemmin ja huomannut, että ryhmillä voi olla yllättäviäkin vaikutuksia, jotka eivät liity tupakointiin. Päihteiden käyttäjälle huomio siitä, että pystyy kontrolloimaan yhtä riippuvuuttaan, on joskus sysäys myös muista aineista luopumiselle. Jollekin taas ryhmään tuleminen saattaa olla viikon ainoa kerta, kun poistuu kotoa ja tapaa muita ihmisiä. Joku on saanut ryhmässä rohkeutta puhua, vaikka aluksi jo ryhmässä läsnä oleminen on tuntunut haasteelliselta. Ryhmän vaikutukset voivat siis näkyä positiivisina asioina ryhmäläisten arjessa, vaikka tupakointi ei loppuisikaan.

Teksti: Tiina Laiho sosiaalityön opiskelija, aikuissosiaalityö
Kuvat: Pexels

Lähteet:
Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen verkkosivut (2023) Tupakka. https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/tupakka

Ruokolainen, Otto. (2021). Socioeconomic differences in the use of tobacco: Finnish population-based studies. Faculty of Medicine. Doctoral Programme in Population Health. University of Helsinki. https://helda.helsinki.fi/items/d16de9d2-2fb6-469a-bcdf-749273c5f6cb