Maahanmuuttajataustaisten asunnottomuus

Maahanmuuttajataustaisten asunnottomuus on lapsiperheiden asunnottomuuden ohella ilmiö, josta ei paljoa julkisuudessa puhuta. Maahanmuuttajien asunnottomuus aiheena on hyvin moniulotteinen ja sen taustalla vaikuttavat monet tekijät. Maahanmuuttajataustaiset ovat monessa suhteessa marginaaliasemassa, sillä kielellisten tekijöiden lisäksi haasteita saattaa aiheuttaa jo se, ettei tunneta palvelujärjestelmää saatikka sitä, miten se toimii.

Tilapäisen asumisen työryhmä on kiinnittänyt huomiota siihen, että akuutisti asunnottomaksi jääneiden joukossa on suuri osa maahanmuuttajataustaisia. ARA:n (2024) tilastojen perusteella maahanmuuttajataustaisia asunnottomia on ollut ARA:n kyselyyn vastanneissa kunnissa vuonna 2023 yhteensä 831, joka on 210 asunnotonta enemmän kuin vuonna 2022. Helsingissä tilapäisen asumisen tilastoja on kerätty aikavälillä lokakuu 2023–helmikuu 2024. Hakemuksia on tullut yhteensä 165. Näistä 108 on ollut maahanmuuttajataustaisia asiakkaita, joille on haettu tilapäistä asumista. Luku sisältää niin yksinasuvat kuin lapsiperheet. Lapsiperheistä muutama on perheenyhdistämisen kautta Suomeen tulleita.

Vilkama (2021, 14–15) on koonnut yhteistyössä Y-Säätiön kanssa tietoa maahanmuuttajataustaisten asunnottomuudesta ja sen syistä. Yleisimpiä syitä ovat kohtuuhintaisten asuntojen puute, syrjintä vuokra-asuntomarkkinoilla, varhaisen tuen puute ja muuttaminen paikkakunnalle ilman asuntoa. Myös velkaantuminen ja sen myötä luottotietojen menettäminen on ollut asunnottomuuden syynä. On todettu, että ulkomaalaisen nimen omaava saa vähemmän vastauksia tiedusteluihin asunnoista kuin esimerkiksi suomalaiselta tai ruotsalaiselta kuulostavan nimen omaavat. Maahanmuuttajataustaisten kielitaidottomuus, sekä mahdollinen luku- ja kirjoitustaidon puute vaikeuttavat asuntojen hakemista. Tämän vuoksi olisi erityisen tärkeää, että apua olisi tarjolla silloin, kun asunnonhaku on ajankohtaista. Pelkästään ohjaus ja neuvonta ei riitä, vaan tarvitaan rinnalla kulkemista, joka tukee asunnonhakuprosessin aikana muun muassa avustamalla asuntohakemuksien tekemisessä. Tuen olisi jatkuttava asunnon saamisen jälkeenkin. Tilapäisen asumisen työryhmän havaintoja on myös asunnottomaksi jääneistä henkilöistä, joilla ei ole velkoja ja ovat palkansaajia, mutta ahkerasta asunnonhausta huolimatta asuntoa ei löydy. Tämä väkisinkin aiheuttaa kummastusta ja pohdintoja siitä, voiko pelkästään nimi olla asunnonsaannin esteenä?

Yllä olevat huomiot maahanmuuttajataustaisten asunnottomuudesta ovat myös tilapäisen asumisen työryhmän havaintoja tukevia. Kuten tilastoista nähdään, maahanmuuttajataustaisia asunnottomia on suuri osa kaikista tilapäisen asumisen työryhmän kautta kulkevista hakemuksista. Yksi huomionarvoinen ilmiö on lähisuhdeväkivalta, joka on usein syynä maahanmuuttajataustaisten perheiden ja naisten asunnottomuuteen. On tapauksia, joissa perheenyhdistämisen kautta on tultu Suomeen, ja väkivalta on alkanut hyvin pian maahantulon jälkeen ja puoliso tai perhe on päätynyt turvakotiin. Lähisuhdeväkivalta puhuttaa työryhmän jäseniä paljon ja ilmiön yleisyys on hätkähdyttävä.

Tilapäisesti asutetut maahanmuuttajataustaiset asiakkaat tarvitsevat usein paljon tukea erityisesti asuntohakemuksien täyttämisessä sekä palvelujärjestelmään tutustuttamisessa. Sähköisten järjestelmien käyttö voi myös olla haastavaa. Usein tilapäisen asumisen kotikäyntien myötä ihmisten elämäntarinat aukeavat syvemmin. Työskentely vaatii erityisesti luottamuksen rakentamista, sillä monilla ihmisillä voi olla taustalla ikäviä kokemuksia viranomaisista, joiden myötä luottamus palvelujärjestelmään ei välttämättä ole kovin vahva. Usein ihmiset ovat myös hyvin yksinäisiä. Perhe tai läheiset eivät välttämättä asu Suomessa ja ystäviäkään ei aina kovin paljoa ole. 

Työntekijänä joutuu toimimaan monella tapaa tietynlaisella herkkyystaajuudella, jotta yhteys asiakkaaseen muodostuu. Tämä parhaimmillaan mahdollistaa myös työntekijänä uuden oppimisen ja tutustumisen erilaisiin kulttuuritaustoihin. Kohtaamisten tapahtuessa ihmisen omassa elämänpiirissä, tuottaa paljon tietoa ihmisestä. Jo pelkästään ihmisen tapa olla kotona ja omat tavarat kertovat paljon ihmisestä ja hänen elämästään. Väliaikaisen asumisen kesto on todella lyhyt siihen nähden, kuinka paljon apua monet ihmiset tarvitsisivat. Työntekijänä voi kuitenkin tavoitella ensisijaisesti sitä, että pystyy omalta osaltaan lisäämään edes hieman luottamusta palvelujärjestelmään ja tulevaisuuteen. Kiitollisuus on usein vilpitöntä, kun pysyvä koti löytyy ja siitä on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.

Tilapäisen asumisen työryhmä palvelee aikuissosiaalityön kautta ohjautuneita, akuutisti asunnottomaksi jääneitä asiakkaita Helsingissä. Pyrkimyksenä on löytää tuen tarpeen perusteella asunnottomille tilapäinen majoitus joko kaupungin omista hajasijoitetuista vuokrasuhteisista asunnoista tai ostopalvelujen kautta. Tilapäisen asuminen on päihteetöntä, ja sen myöntämisen perusteena akuutisti asunnottomien yksilöiden kohdalla ovat muun muassa terveydelliset haasteet, työ- tai opiskelujen jatkuvuuden turvaaminen sekä vähävaraisuus. Opiskelijat tulee ohjata ensisijaisesti hakemaan asuntoa HOAS:lta. Vähävaraiset lapsiperheet asutetaan yleensä aina. Tilanteita katsotaan kuitenkin aina yksilöllisesti ja päätös tehdään yksilölliseen harkintaan perustuen. Tilapäinen asuminen perustuu sosiaalihuoltolain 21 pykälään, jonka perusteella tilapäistä asumista järjestetään henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee asumisensa järjestämisessä lyhytaikaista, kiireellistä apua.

Teksti:
Sanna Väisänen
Sosiaalityöntekijä, tilapäinen
Tilapäinen asuminen, Lännen aikuissosiaalityö

Kuvat: Unsplash (kuva 1) ja Riku Pihlanto / Helsingin kaupunki (kuva 2)

Lähteet
ARA 2024. Asunnottomat 2023. https://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asunnottomuus/Asunnottomat_2023(66463). Viitattu 4.3.2024.

Vilkama, Veera 2021. Miten maahanmuuttaneiden asunnottomuus poistetaan vuoteen 2027 mennessä pääkaupunkiseudulla? Katto - Moniheli Ry. https://moniheli.fi/wp-content/uploads/2021/09/Miten-maahanmuuttaneiden-asunnottomuus-poistetaan_raportti.pdf. Viitattu 11.3.2024.

SHL Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301