Sosiaalinen raportointi - tiedon välittämisestä tiedolla vaikuttamiseen

Sosiaalityöntekijät pääsevät mielenkiintoisella tavalla näkemään työssään eri ilmiöiden vaikutuksia ihmisten arkeen. Usein kuitenkin sosiaalityöntekijöiden ja kuntalaisten tarinat jäävät muun uutisvirran varjoon. Yksi tapa tuoda esiin ihmisten arkeen vaikuttavia rakenteita ja ilmiöitä on sosiaalinen raportointi, jonka avulla sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvää tietoa välitetään sosiaalityön asiakasrajapinnasta muille toimijoille.

Ehdotuksen sosiaalisesta raportoinnista palvelujen kehittämisen välineenä on tehnyt Helsingin entinen sosiaalijohtaja Aulikki Kananoja sosiaalityön selvityshenkilön raportissa vuonna 1997. Koska sosiaalisen raportoinnin kehittämisen juuret ovat vahvasti Helsingissä, on täältä käsin luontevaa ottaa seuraavat askelet sosiaalisen raportoinnin tuomiseksi osaksi uusia murroksia. Tässä blogitekstissä johdattelemme lukijat blogin aiheeseen kertomalla hieman sosiaalisen raportoinnin taustasta ja kehittämisestä Helsingissä.

Sosiaalisen raportoinnin vahva lakiperusta

Uuden sosiaalihuoltolain voimaan tulon jälkeen kunnilta on edellytetty entistä vahvemmin rakenteellisen sosiaalityön toteuttamista. Sosiaalihuoltolain mukaan rakenteellinen sosiaalityö on osa kunnissa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tehtävää työtä. Laajemmin rakenteellisen sosiaalityön voi nähdä kaikkena yhteiskunnallisena vaikuttamisena, jonka tavoitteena on hyvinvoinnin lisääminen erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kohdalla. Rakenteellisella sosiaalityöllä on läheinen yhteys esimerkiksi kriittiseen ja radikaaliin sosiaalityöhön sekä yhteisösosiaalityöhön.

Sosiaalihuoltolain 7 § mukaan rakenteellisen sosiaalityön tehtävänä on:

• Tuottaa tietoa asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä palvelujen vaikutuksista
• Määritellä tavoitteelliset toimet ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi
• Tuoda sosiaalihuollon asiantuntemus osaksi eri toimialojen suunnittelua sekä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa tehtävää kehittämistä

Helsingissä yhtenä rakenteellisen sosiaalityön menetelmänä on kehitetty sosiaalista raportointia, joka vastaa sosiaalihuoltolain vaatimukseen tiedon tuottamisesta sosiaalihuollon asiakastyöstä ja sen välittämisestä kehittämisen sekä päätöksenteon tueksi. Rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin toteuttaminen on osa sosiaali- ja terveystoimialan sosiaalityöntekijöiden tehtävänkuvausta.

Kehittämishankkeiden kokemuksia ja käytännön haasteita

Sosiaalisen raportoinnin kehittämistyötä on tehty yhteisessä hankkeessa Heikki Waris -instituutin kanssa vuosina 2002–2003 sekä sosiaali- ja terveystoimen omassa hankkeessa vuosina 2015–2016. Viimeisimmässä hankkeessa raportoinnin tueksi kehitettiin yhteinen tiedonkeruun malli, joka perustuu sosiaalityön asiakasdokumenttien tutkimiseen. Lisäksi sosiaalista raportointia on kehitetty aktiivisesti yksittäisissä sosiaali- ja terveystoimialan yksiköissä. Kivikon lastensuojelussa on toteutettu sosiaalista raportointia Kuvastin -työskentelyn pohjalta ja pohjoisen nuorten sosiaalityössä on tutkittu alueellisia ilmiöitä asiakastietojärjestelmän tietoihin perustuen. Uusimpana avauksena tiedon keräämiseen on kaupungin kaduilla tehtävässä etsivässä lähityössä otettu käyttöön sähköinen lomake, jonka avulla tieto asiakastapaamisilla kohdatuista ilmiöistä tallentuu myöhempää koontia ja analysointia varten.

Sosiaalista raportointia on julkaistu vuodesta 2016 alkaen Helsingin kaupungin verkkosivuilla. Raportit on haluttu julkaista sellaisina, kuin käytännön työntekijät ovat ne kirjoittaneet, jolloin vältetään viestin muuttuminen matkalla käyttöön. Raportointia on myös esitelty päättäjille ja sosiaalinen raportointi on päässyt esille mediassakin (esim. HS 7.6.2018 ja HBL 10.6.2018).

Sosiaalisen raportoinnin viimeisimmän kehittämishankkeen jälkeen havaittiin, että raportoinnin toteuttamiseksi osana kiireistä perustyötä tarvitaan erilaisia, työn luonteen ja raportoinnin kohdeilmiön mukaan joustavasti sovellettavia tiedon keruun malleja. Lisäksi tiedon hyödyntäminen oli jäänyt puolitiehen: raporteissa oli nostettu esiin kehittämiskohteita ja konkreettisia ratkaisuehdotuksia, mutta selkeitä malleja sille, miten tietoon tartutaan, ei ollut. Julkaistut raportit olivat sosiaalityön näkökulmasta kiinnostavia, mutta tekstimuotoisten raporttien arveltiin houkuttelevan lukijoiksi lähinnä niitä, jotka olivat jo valmiiksi kiinnostuneita aiheista tai perehtyneitä sosiaaliseen raportointiin.

Sosiaalisen raportoinnin uusi suunta

Keväällä 2018 sosiaalisen raportoinnin kehittämisestä kiinnostuneet työntekijät päätettiin koota yhteen sosiaalisen raportoinnin verkostoksi. Tämän innostuneen työntekijäporukan tehtävänä on kehittää uudenlaisia tiedonkeruun ja -välittämisen malleja, vahvistaa sosiaalista raportointia osana perustyötä ja edistää sosiaalisessa raportoinnissa tuotetun tiedon hyödyntämistä. Verkoston avulla haluamme myös lisätä sosiaalisen raportoinnin moniäänisyyttä. Vaikka rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin toteuttaminen on erityisesti sosiaalityöntekijöiden tehtävä, tulisi myös muut ammattilaiset sekä asiakkaat ottaa mukaan tiedon tuottamiseen. Uutta moninäkökulmaista sosiaalista raportointia on tällä hetkellä valmisteilla muun muassa Itäkadun perhekeskuksessa.

Sosiaalisen raportoinnin verkosto on kokoontunut nyt neljä kertaa ja työn yhtenä konkreettisena tuloksena on perustettu tämä blogi. Blogin avulla sosiaalisessa raportoinnissa tuotettu tieto tuodaan entistä helpommin saataville, minkä lisäksi blogi mahdollistaa moniäänisemmän keskustelun rakenteellisesta sosiaalityöstä ja sosiaalisesta raportoinnista. Olemme jo kutsuneet mukaan yhteiseen kehittämiseen muut pääkaupunkiseudun kunnat, minkä lisäksi blogiin ovat tervetulleita kirjoittamaan kommenttipuheenvuoroja myös muut rakenteellisesta sosiaalityöstä kiinnostuneet.

Seuraaviksi sosiaalisen raportoinnin kehittämiskohteiksi olemme määritelleet moninäkökulmaisen raportoinnin lisäksi vaikuttavamman viestinnän sekä tiedon paremman hyödyntämisen. Helsingissä näemme sosiaalisen raportoinnin yhteisenä työnä. Sen ei pidä olla pelkästään mekaanista tiedon välittämistä alhaalta ylös, vaan tiedon tuottamiseen, välittämiseen ja hyödyntämiseen tulee sitoutua kaikilla organisaation tasoilla, kaupungin yhteisenä työnä asukkaiden hyväksi.

Mitä ajatuksia sinulle herää sosiaalisen raportoinnin toteuttamisesta tai hyödyntämisestä? Seuraavassa blogikirjoituksessa palaamme jälleen asiakastyön äärelle.

Kaisa Pasanen
Johtava erityissuunnittelija

Sanna Salminen
Kehittämissuunnittelija

Helsingin sosiaali- ja terveystoimiala

Lähteet

Kananoja, Aulikki (1997) Murros on mahdollisuus. Sosiaalityön selvityshenkilön raportti. Helsinki: Stakes.
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014

Kuva: Kaisa Pasanen