Kotoutuminen ja kotouttaminen vaativat aikaa

Itäkadun perhekeskuksessa on havaittu, että osan maahanmuuttajataustaisten vanhempien ohjaaminen heidän tarvettaan vastaaviin palveluihin ei toimi riittävällä tavalla. Maahanmuuttajat, joista tässä kirjoituksessa kerromme tulevat monista taustoista ja ovat moninainen ryhmä. Avun tarve lisääntyy, jos vanhemmilla on vähän koulutusta, verkoston tukea ei ole tarjolla, oleskeluaika Suomessa on lyhyt, luku-ja kirjoitustaito puuttuu tai taustalla on traumaattisia tapahtumia. Avun antamista vaikeuttaa perhekeskustyössä se, että työntekijöiden perustehtävä asettaa monia muitakin vaatimuksia kuin kotouttamisen. Perhekeskuksen työntekijät toivovat voivansa auttaa tasa-arvoisesti kaikkia asiakkaitaan.

Ulkomaalaistaustaisten osuus Helsingissä on suurinta Itäisessä suurpiirissä, jonka alueelta Itäkadun perhekeskuksen asiakkaat pääasiassa tulevat. Ulkomaalaistaustaisten osuus perhekeskuksen asiakkaista on merkittävä, sillä itäisessä suurpiirissä alle 16-vuotiaista 39 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. (1) Yleinen havainto on, että työskentely Itäkadun perhekeskuksessa tulkkauksen kanssa ja kotouttaminen osana muuta perustehtävää vie kaikissa perhekeskuspalveluissa paljon aikaa.

Kotouttaminen asettaa vaatimuksen vanhempien palveluohjaukselle. Tälle ei aina ole työntekijällä riittävästi aikaa, koska hän hoitaa muuta perustehtäväänsä. Asiakkaan asia ei välttämättä hoidu riittävällä tavalla käytettävissä olevassa ajassa. Toisaalta asioiden toimiessa perhekeskuspalveluihin ollaan hyvin tyytyväisiä. Blogia varten haastateltu asiakas kuvasi hyvänä sitä, että on saanut tukea kokonaisvaltaisesti, tukea kasvatusasioissa ja henkistä tukea lapsiperheiden sosiaaliohjauksesta. Äiti kertoi havainneensa, että käytettyjen tulkkien tason vaihtelevan, välillä tulkit ovat olleet todella huonoja ja välillä hyviä. Äiti kertoi kohdanneensa sydämellisiä ja rehellisiä työntekijöitä.

Perhekeskuksen työntekijöiltä vie aikaa edistää kotouttamisen kannalta tärkeää asiakkaan omatoimisuutta ja osallisuutta. Jatkuvasti pohditaan, minkä verran tehdä asiakkaan puolesta ja minkä verran tukea omatoimista pärjäämistä. Asiakkaan näkökulmasta palvelujärjestelmä on monimutkainen ja oikeaan paikkaan avun piiriin on välillä vaikea löytää. Blogia varten haastateltu äiti kertoi, että avun piiriin tullessaan hän ei osannut liikkua lähiympäristössä eikä hakea tarvitsemiaan palveluita. Itsestä ja lapsista huolehtiminen oli vaikeaa, kun ei osannut varata lääkäriaikaa. Äiti kokee kehittyneensä ja oppineensa paljon lapsiperheiden sosiaaliohjauksen tuella ja osaa nyt hoitaa asioita itsenäisesti.

Väestöliiton keräämien kohtaamistarinoiden perusteella on todettu, että suomalainen palvelujärjestelmä perustuu pitkälle keskivertaisuuden periaatteelle, jossa palvelut on suunniteltu suomen kielen taitoisille ja keskimääräiset taidot osaaville ihmisille (2). Merja Anis puolestaan on todennut, että sekä työntekijät että asiakkaat perustelevat näkökantojaan ja toivomiaan elämäntapoja "omalla kulttuurillaan" ja selittävät ongelmia ”erilaisella kulttuurilla”. (3) Tärkeää olisi, että erityispiirteet huomioidaan, yhteisymmärrykseen pyrkivä keskustelu on vallalla ja kohtaamisiin olisi riittävästi aikaa.

Hyvänä esimerkkinä avusta, joka tarjoaa tilaa niille tarpeille, joita ihmisillä on, voidaan käyttää Keinutien ala-asteen perheluokkakokeilua. Siinä käytiin läpi suomalaista koulunkäyntiä lasten ja heidän perheidensä kanssa ja tuettiin perhettä ja vanhempia säännöllisen arjen järjestämisessä. Työskentelystä olivat vastuussa koulun ammattilaiset perhekeskuksen ammattilaisten tuella. Työskentely kohdistui vasta melko lyhyen aikaa Suomessa olleille perheille. Blogia varten haastatellun työntekijän mukaan toiminnassa tarjottiin tila, jossa oli aikaa ja mikään kysymys ei ollut väärä.

Lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin työntekijöiden havaintojen mukaan tietyt maahanmuuttajaperheet tarvitsisivat enemmän yhteen koottuja palveluja ja neuvontaa. Selkeästi näkyy myös, että Itäkadun perhekeskuksessa ammattilaisten tiedoissa järjestöjen palveluista on vaihtelevuutta. Nykyinen järjestökoordinointi ei vastaa työntekijöiden ja asiakkaiden tiedontarpeeseen ajantasaisesti. Järjestöjen kielellisesti tai kulttuurisesti erikoistuneita palveluita käytetään sattumanvaraisesti ja ne yhdistyvät harvoin osaksi perhekeskuksen arkityötä. Järjestöpalveluihin saattamiseen ei ole aikaa.

Perheiden arkisessa ympäristössä lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijät joutuvat taistelemaan saadakseen heikosti suomea osaaville vanhemmille tai heidän lapsilleen palveluita, joihin heillä on oikeus. On tullut esille tilanteita, joissa kotipalvelun perhetyöntekijän on pitänyt suuttua terveyskeskuksessa, että selkeästi sairas lapsi pääsee tutkimuksiin. Kotipalvelun työntekijöitä on myös pyydetty tulkkaamaan selkokielelle lääkärin tai optikon ohjeita, jotta asiakas ymmärtää. Neuvolassa puolestaan on kiinnitetty huomiota yksinäisyyteen ja verkoston vähäisyyteen perheissä. Verkoston ollessa vähissä maahanmuuttajaperheissä neuvolaan tullaan miettimään kuka voisi tulla synnytyksen ajaksi kotiin, että vanhemmat pääsevät synnytykseen.

Lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa ja lastensuojelussa on havaittu, että toimivaa tukea teini-ikäisten nuorten kohdalla on vaikeaa saada akuuteissa tilanteissa monikulttuuristen perheiden vanhemmille ja nuorille. Akuuttia kulttuuriosaavaa ja kielellisen tarpeen huomioivaa sijoituksen estämiseen tähtäävää perhetyötä ei ole riittävästi tarjolla. Erityistä tukea tarvitaan tilanteissa, joissa kulttuurinen tai uskonnollinen perinne törmää Suomessa kasvaneen nuoren ja hänen toisenlaisessa taustassa varttuneiden vanhempiensa välillä.

Ehdotukset:

• Perhekeskuksiin tulisi lisätä vanhemmuuden tukemisen ja tulkkauksen tarpeen huomioivaa, selkokielistä ja kulttuuriosaavaa apua perheiden tilanteissa. Tukea tarvitaan ennaltaehkäisevästi ja erikseen akuuteissa vaativissa tilanteissa.

• Tieto kulttuurisiin erityistarpeisiin soveltuvista järjestöpalveluista tulisi saada kootusti perhekeskuksen työntekijöiden ja asiakkaiden käyttöön. Tämä tieto voitaisiin tuottaa esimerkiksi päivittämällä järjestöjen tuen tiedot säännöllisesti ja ajantasaisesti Helsingin kaupungin perheen tuki-sivustolle.

• Palveluohjaaja/sosiaaliohjaaja palvelemaan perhekeskuksen lasten vanhempia ainakin osittain non-stop periaatteella yhteistyössä järjestöpalveluiden kanssa. Palvelumuotona tulisi olla tuki palveluihin löytämiseen ja asiakirjojen täyttämiseen.

Itäkadun perhekeskuksen viestintäryhmä


Lähteet

(1) Helsingin kaupungin kaupunkitutkimus- ja tilastot yksikkö. Itäisessä suurpiirissä asuu yli neljännes ulkomaalaistaustaisista ja vieraskielisistä. Viitattu 25.3.2020. https://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/alueellinensijoittuminen
(2) Väestöliitto 2016.Kohtaamistarinoita Maahanmuuttaja asiakkaana julkisissa palveluissa. Viitattu 25.3.2020. https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/24209ee0b9f8ec3ca51d798711e7da41/1582276635/application/pdf/5840741/Kohtaamistarinoita.pdf
(3) Merja Anis 2008: SOSIAALITYÖ JA MAAHANMUUTTAJAT Lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus ja tulkinnat. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 47/2008. Viitattu 25.3.2020. https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/c869b8147ab78cfb36103e8d0374d9be/1582277084/application/pdf/8645325/Sosiaality%C3%B6%20ja%20maahanmuuttajat_Anis_2008.pdf

Kuvat: Jukka Piitulainen