Kuuluuko tyttöjen sukuelinten silpomisesta puhuminen sosiaalialan ammattilaiselle?
Silpominen (Female Genital Mutilation) tai tyttöjen ympärileikkaus on globaali ilmiö ja väkivallan teko, jota tapahtuu joka yhdeksäs sekunti jollekin tytölle. Ilmiö on nykyisin läsnä jopa 92 eri maassa. Suomessa ilmiö on läsnä koska tänne on muuttanut muualta ympärileikattuja naisia. Yhteisöissä on uskomuksia, joiden mukaan tapa on terveyden, aseman tai muun syyn vuoksi hyväksi tytöille ja naisille.
Aihetta ei voi sivuuttaa niiden asiakkaiden kanssa, jotka tulevat alueilta, jossa perinnettä harjoitetaan. Ihmisoikeusliiton Johanna Latvala sekä hänen kollegansa Solomie Teshome tekevät sukupuolittuneen väkivallan vastaista työtä Ihmisoikeusliitossa. He muun muassa kouluttavat ammattilaisia ympäri Suomen. Johanna Latvala on tyytyväinen, että ammattilaiset ottavat entistä enemmän heihin aktiivisesti yhteyttä ja kysyvät aiheesta. Kun asia otetaan puheeksi tasapuolisesti eri maista tulevien kanssa, tulee myös asiakkaille tunne, että myös heidän tyttöjään halutaan suojella. Kun ammattilainen tekee aloitteen, se on viesti asiakkaalle, että ammattilainen tietää ilmiön olemassaolosta. Jatkossa aiheeseen voidaan palata. Jotkut maahanmuuttajataustaiset asiakkaat voivat olettaa, että kaikki naiset ovat ympärileikattuja ja tulee uutena tietona, ettei näin ole. Osalle Suomen lainsäädäntö voi olla hyvin tiedossa, toisille teon rangaistavuus voi tulla yllätyksenä. Ei kannata olettaa, vaan kysyä kunnioittavasti, mitkä tiedot ja kokemukset kullakin on aiheesta.
Lasten suojelemiseksi tärkeintä on ennaltaehkäisy. Ei saa unohtaa, että ennaltaehkäisy- ja vaikuttamistyötä tehdään myös maahanmuuttajien kotimaissa. Ammattilaiset voivat olla huolissaan, etteivät osaa vastata esitettyihin kysymyksiin, kun aiheesta keskustellaan, Latvala kertoo. Riittää, että lupaa selvittää asian ja keskustelua jatketaan sitten. On tärkeää muistaa, että keskustelussa ei tuomita kulttuuria tai uskontoa vaan vakava tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivalta. Ihmisoikeusperusta, kuten Istanbulin sopimus, velvoittaa viranomaiset ja ammattilaiset puuttumaan tähän ilmiöön.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vastuu puheeksi ottamisesta on kaikilla lapsiperheiden kanssa työtä tekevillä. THL on laatinut arviointilomakkeen silpomisuhan selvittämiseen, jota voi käyttää apuna keskustelun aloituksessa. Perheen tulee saada tietoa perinteen haittavaikutuksista sekä siitä, että tyttöjen sukuelinten silpominen on Suomessa kielletty. Perheelle tulee myös kertoa, että lastensuojelulaissa on säädetty lastensuojeluilmoituksen tekemisestä ja että lastensuojeluilmoituksen tekeminen voi tulla kyseeseen myös tyttöjen sukuelinten silpomista koskevissa tilanteissa. Lastensuojeluilmoituksen lisäksi on tehtävä ilmoitus poliisiin. Latvala muistuttaa, että poliisin työtä on tehdä tutkinta, onko rikosta tapahtunut. Ilmoittavalla ammattilaisella ei tarvitse olla näyttöä tai todisteita tapahtuneesta.
Suomessa tyttöjen silpomisesta on tehty hyvin vähän rikosilmoituksia, ja näistä vain yksi tapaus on edennyt oikeuteen ja siitä tuli vapauttava tuomio. Ruotsissa on annettu kolme tuomiota ja Tanskassa kaksi. Sukuelinten silpomisesta, avunannosta tai siihen yllyttämisestä voi saada tekotavasta riippuen jopa 10 vuoden vankeusrangaistuksen. Asiaa ei muuta se, jos tyttö on viety toiseen maahan, jossa silpominen on tapahtunut. Teko on rangaistava, kun se kohdistuu Suomen kansalaiseen tai täällä pysyvästi asuvaan henkilöön tai kun tekijänä on Suomen kansalainen. Törkeän pahoinpitelyn syyteoikeus vanhenee 20 vuodessa tekopäivästä.
Matkat kotimaahan lasten kanssa ovat siten erityinen tilanne, jossa asia tulee ottaa puheeksi. Ihmisoikeusliitto on tehnyt esitteitä eri kielillä, joissa kerrotaan ympärileikkauksen riskeistä ja haitoista lapselle sekä siitä, että teko on Suomessa rikoslain nojalla rangaistava. Esite voi toimia tukena tilanteissa, joissa perheen ja suvun paine leikkauksen tekemiseen on kova, mutta Suomeen asettuneet vanhemmat eivät halua sitä lapselleen. Esitteitä voi tilata veloituksetta Ihmisoikeusliitosta. Silpomisen uhka on nykyään myös turvapaikkaperuste. Ihmisoikeusliitto antaa lausuntoja Maahanmuuttovirastolle hakijoiden tilanteesta. Hakijoita, joille lausuntoja on kirjoitettu, on ollut eri maista.
Puheeksi oton paikat
Uusien maahanmuuttajien kohdalla järjestetään ryhmämuotoisia infoja vastaanottokeskuksissa sekä maahanmuuttajapalveluissa. Terveyspalveluista puhumisen ohessa voi mainita, että tyttöjen ympärileikkaukset on Suomessa kielletty. Heille, joille ympärileikkaus on tehty lapsena tai nuorena, voi kertoa, että jos ongelmia ilmenee toimenpiteeseen liittyen, niitä voi ottaa puheeksi ja niihin saa apua. Apu vaihtelee tapauksesta riippuen esimerkiksi korjausleikkauksista seksuaaliterapiaan.
Kuitenkin aihe on sensitiivinen, joten on parempi, että keskustelua jatketaan yksityisesti asiakkaiden kanssa. Johanna Latvala painottaa, että kannattaa ottaa aihe puheeksi monta kertaa ja eri yhteyksissä. Myös terveydenhuollon ammattilaiset kokevat, että puheeksi oton paikkoja ovat niin perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto kuin myös neuvola ja kouluterveydenhuolto. Myös päiväkodin ammattilaiset käyvät keskusteluja jo aktiivisesti perheiden kanssa.
Silpomisesta syntyy trauma, joka voi aktivoitua, kun nainen on raskaana ja synnytys lähestyy. Nykyisiin äitiysneuvolakortteihin on merkitty kysymys FGM:stä ja se tieto olisi hyvä olla etukäteen synnytykseen mentäessä. Silpominen saattaa vaikuttaa synnytystapa-arvioon ja synnytyksen jälkeen voi tarvita tukea psyykkiseen vointiin. Ihmisoikeusliiton mukaan puheeksi otto ei toteudu riittävästi. Ammattilaisten olisikin hyvä jakaa vastuuta tämän tunteita herättävän ja vaativan aiheen puheeksi otosta.
Kirjoitus: Mirja Piitulainen, Maahanmuuttoyksikön sosiaalityöntekijä.
Lisätietoa:
THL – Lastensuojelun käsikirja: Tyttöjen sukuelinten silpominen
Ihmisoikeusliitto – Sukupuolittuneen väkivallan vastainen työ
Ennaltaehkäisy on tehokkainta suojelua
Lasten suojelemiseksi tärkeintä on ennaltaehkäisy. Ei saa unohtaa, että ennaltaehkäisy- ja vaikuttamistyötä tehdään myös maahanmuuttajien kotimaissa. Ammattilaiset voivat olla huolissaan, etteivät osaa vastata esitettyihin kysymyksiin, kun aiheesta keskustellaan, Latvala kertoo. Riittää, että lupaa selvittää asian ja keskustelua jatketaan sitten. On tärkeää muistaa, että keskustelussa ei tuomita kulttuuria tai uskontoa vaan vakava tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivalta. Ihmisoikeusperusta, kuten Istanbulin sopimus, velvoittaa viranomaiset ja ammattilaiset puuttumaan tähän ilmiöön.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vastuu puheeksi ottamisesta on kaikilla lapsiperheiden kanssa työtä tekevillä. THL on laatinut arviointilomakkeen silpomisuhan selvittämiseen, jota voi käyttää apuna keskustelun aloituksessa. Perheen tulee saada tietoa perinteen haittavaikutuksista sekä siitä, että tyttöjen sukuelinten silpominen on Suomessa kielletty. Perheelle tulee myös kertoa, että lastensuojelulaissa on säädetty lastensuojeluilmoituksen tekemisestä ja että lastensuojeluilmoituksen tekeminen voi tulla kyseeseen myös tyttöjen sukuelinten silpomista koskevissa tilanteissa. Lastensuojeluilmoituksen lisäksi on tehtävä ilmoitus poliisiin. Latvala muistuttaa, että poliisin työtä on tehdä tutkinta, onko rikosta tapahtunut. Ilmoittavalla ammattilaisella ei tarvitse olla näyttöä tai todisteita tapahtuneesta.
Rangaistava teko
Suomessa tyttöjen silpomisesta on tehty hyvin vähän rikosilmoituksia, ja näistä vain yksi tapaus on edennyt oikeuteen ja siitä tuli vapauttava tuomio. Ruotsissa on annettu kolme tuomiota ja Tanskassa kaksi. Sukuelinten silpomisesta, avunannosta tai siihen yllyttämisestä voi saada tekotavasta riippuen jopa 10 vuoden vankeusrangaistuksen. Asiaa ei muuta se, jos tyttö on viety toiseen maahan, jossa silpominen on tapahtunut. Teko on rangaistava, kun se kohdistuu Suomen kansalaiseen tai täällä pysyvästi asuvaan henkilöön tai kun tekijänä on Suomen kansalainen. Törkeän pahoinpitelyn syyteoikeus vanhenee 20 vuodessa tekopäivästä.
Matkat kotimaahan lasten kanssa ovat siten erityinen tilanne, jossa asia tulee ottaa puheeksi. Ihmisoikeusliitto on tehnyt esitteitä eri kielillä, joissa kerrotaan ympärileikkauksen riskeistä ja haitoista lapselle sekä siitä, että teko on Suomessa rikoslain nojalla rangaistava. Esite voi toimia tukena tilanteissa, joissa perheen ja suvun paine leikkauksen tekemiseen on kova, mutta Suomeen asettuneet vanhemmat eivät halua sitä lapselleen. Esitteitä voi tilata veloituksetta Ihmisoikeusliitosta. Silpomisen uhka on nykyään myös turvapaikkaperuste. Ihmisoikeusliitto antaa lausuntoja Maahanmuuttovirastolle hakijoiden tilanteesta. Hakijoita, joille lausuntoja on kirjoitettu, on ollut eri maista.
 |
Puheeksi oton paikat
Uusien maahanmuuttajien kohdalla järjestetään ryhmämuotoisia infoja vastaanottokeskuksissa sekä maahanmuuttajapalveluissa. Terveyspalveluista puhumisen ohessa voi mainita, että tyttöjen ympärileikkaukset on Suomessa kielletty. Heille, joille ympärileikkaus on tehty lapsena tai nuorena, voi kertoa, että jos ongelmia ilmenee toimenpiteeseen liittyen, niitä voi ottaa puheeksi ja niihin saa apua. Apu vaihtelee tapauksesta riippuen esimerkiksi korjausleikkauksista seksuaaliterapiaan.
Kuitenkin aihe on sensitiivinen, joten on parempi, että keskustelua jatketaan yksityisesti asiakkaiden kanssa. Johanna Latvala painottaa, että kannattaa ottaa aihe puheeksi monta kertaa ja eri yhteyksissä. Myös terveydenhuollon ammattilaiset kokevat, että puheeksi oton paikkoja ovat niin perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto kuin myös neuvola ja kouluterveydenhuolto. Myös päiväkodin ammattilaiset käyvät keskusteluja jo aktiivisesti perheiden kanssa.
Silpomisesta syntyy trauma, joka voi aktivoitua, kun nainen on raskaana ja synnytys lähestyy. Nykyisiin äitiysneuvolakortteihin on merkitty kysymys FGM:stä ja se tieto olisi hyvä olla etukäteen synnytykseen mentäessä. Silpominen saattaa vaikuttaa synnytystapa-arvioon ja synnytyksen jälkeen voi tarvita tukea psyykkiseen vointiin. Ihmisoikeusliiton mukaan puheeksi otto ei toteudu riittävästi. Ammattilaisten olisikin hyvä jakaa vastuuta tämän tunteita herättävän ja vaativan aiheen puheeksi otosta.
Kirjoitus: Mirja Piitulainen, Maahanmuuttoyksikön sosiaalityöntekijä.
Kirjoittaja on työskennellyt myös lastensuojelussa, adoptioneuvonnassa ja sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoiminnassa sosiaalityöntekijänä.
Kuvat: Pixabay
Kuvat: Pixabay
Lisätietoa:
THL – Lastensuojelun käsikirja: Tyttöjen sukuelinten silpominen
Ihmisoikeusliitto – Sukupuolittuneen väkivallan vastainen työ
Kommentit
Lähetä kommentti