Kukaan ei auta kuitenkaan, on pakko pärjätä omillaan?
Itäkadun perhekeskuksen ammattilaiset ovat huomanneet vanhempien kuormituksen heikentävän vanhemmuutta estäen kaiken hyvän esille tuloa. Abraham Maslow on määritellyt ihmisen tarpeiden tärkeysjärjestystä niin, että ensin ihminen pyrkii tyydyttämään perustarpeet ja vasta niiden toteuduttua korkeamman asteen tarpeet tai tavoitteet. Ensin on huolehdittava ruuasta ja juomasta, turvallisuudesta, sen jälkeen yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeista, joihin vanhemmuuden ja kasvatuksen voisi ajatella kuuluvan ja vasta tämän jälkeen arvonannon ja itsensä toteuttamisen tarpeista. (Maslow 1943). Itäkadun perhekeskuksessa vanhempien merkittävinä kuormitustekijöinä on havaittu taloudellisia vaikeuksia, asumisen epävarmuutta, maahanmuuttoon liittyviä tekijöitä ja korona-ajan psyykkistä kuormitusta.
Tätä kirjoitusta varten haastateltiin perheen äiti Miljaa (nimi muutettu), joka asuu lastensa kanssa erottuaan lasten isästä. Milja opiskelee ja hänellä on taustallaan vuokra-asunnon menetys. Milja kertoi taloustilanteen vievän voimia sekä aiheuttavan kireyttä ja univaikeuksia. Miljan huoli siitä, että riittävätkö rahat korostuu loma-aikoina. Milja miettii, mitä voidaan tehdä ja ”voiko tehdä edes mitään halpaa yhdessä”. Äiti kuvaa tilanteen vaikuttavan vanhemmuuteen niin, että hän on omissa ajatuksissaan, eikä jaksa tai kykene olemaan läsnä, keskustelemaan tai keskittymään. Haastateltava toivoo, ettei taloustilanne tulisi lasten ajatuksiin tai kuormittaisi heitä. Tosiasia kuitenkin on, että eron jälkeen tulot ovat pienet. Milja kokee lastaan haitanneen välttämätön asunnon vaihto ja harmittavan se, että hänelle ei voida ostaa haluamiaan vaatteita, vaikka olisi tarvetta.
Perheiden on havaittu jo pidemmän aikaa jakautuneen korostuneesti hyväosaisiin ja niihin, joille ongelmat ovat kasautuneet. Koronakuormitus on korostanut eriarvoisuutta ja kuormittuneimmassa asemassa olevien perheiden ahdinkoa. (Hemanus ja Kettunen 2020; Hakulinen, Hietanen-Peltola, Hastrup, Vaara, Jahnukainen, Varonen 2020). Monissa palveluita tarjoavissa yksiköissä on havaittu syksyn 2020 olleen kenties työläin syksy ikinä. Ehkäiseviä palveluita on supistettu ja lasten ja perheiden avun tarpeet ovat lisääntyneet. Perhepalveluiden työntekijät ovat tuoneet esiin, että perheiden taloudelliset vaikeudet, turvattomuus ja yksinäisyys sekä vanhemmuuden, parisuhteiden ja mielenterveyden haasteet ovat korona-aikana lisääntyneet aiempaan verrattuna (Hakulinen ym. 2020). Tämä kaikki näkyy Itäkadun perhekeskuksessa.
Taloudellisia haasteita ovat kohdanneet nyt myös aiemmin hyvin pärjänneet perheet. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat aiemmin vuorotyötä tehneet, esimerkiksi ravintola-alalla olleet vanhemmat, joiden vuorolisien loppuminen on ajanut perheen vaikeuksiin hallita taloutta. Muutos tuloissa vaatii elintason muutosta, joka on monelle vaikeaa.
Neuvolatoiminnassa ja puheterapiassa näkyvät alle kouluikäisten lasten puheenkehityksen ja suomen kielen omaksumisen haasteet etenkin niillä lapsilla, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Ruutuajan kuormitus korostuu korona-ajan lisätessä kotona olemista ja rajoittaessa lasten harrastuksiin pääsyä. Kielenkehityksen haasteet voivat johtaa vakaviin riitatilanteisiin ja lasten aggressioon, kun lapsi ei ymmärrä muita, eikä tule itse ymmärretyksi. Tämä näkyy neuvolapsykologitoiminnassa.
Lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa näkyvät perheiden asumisen epävarmuustekijät mm. talouden haasteiden ja turvapaikan hakemisen prosessin vuoksi. Epävarmuus asumisen järjestymisestä kuormittaa vanhempia ja estää muihin asioihin tarvittavan avun vastaanottamista. Lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa kohdataan myös perheitä, joiden lapsilla voi olla lahjakkuutta, mutta vanhemmilla ei ole varaa tai henkisiä resursseja tukea lapsen kehitystä esimerkiksi harrastusten kautta. Vanhemman stressi ja kuormittuneisuus estävät lapsen täysimittaista tukemista. Lastensuojelussa ja lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa näkyy perustoimeentulotuen ja asumisen tukemisen riittämättömyys Helsingissä, jossa asuminen on kallista. Helsingissä on ääritapauksissa tukien varassa ollessa pärjättävä vähemmällä ja pystyttävä tiukempaan taloudenhallintaan kuin kunnissa, joissa asuminen ja hintataso ovat alhaisempia. Moni tarvitsisi mm. talouden hallintaan tukea. Milja kuvaa tilannetta vieraantumisena yhteiskunnasta ja yleisestä kustannustasosta, jolloin on ”kuin olisi autiolla saarella”. Miljalle esimerkiksi vaateiden ostaminen uutena tuntuisi oudolta.
Moni vanhempi on tilanteessa, jossa rahatilanne aiheuttaa ahdistusta ja häntä ohjataan keskusteluavun piiriin. Akuutissa kriisissä keskusteluapua ei välttämättä ole voimia ottaa vastaan vaan tarve on käytännölliselle avulle. Milja toteaakin: ”Mitä ihminen tarvitsee, on konkreettista apua, ei mietitä mistä ongelma johtuu tai kenen syytä se on”. Miljan on ollut vaikea ottaa apua vastaan ja tapana on ollut pyytää apua vasta, kun on ollut enemmän tai vähemmän myöhäistä. ”Kokemus on siitä, ettei kukaan auta kuitenkaan ja on pakko pärjätä omillaan”. Milja toivoo apua positiivisen löytämiseen, vaikka olisi hankalaakin. Milja on kokenut hyödylliseksi avun, jota hän on saanut palvelutarpeen arvioinnin aikuisille suunnatusta sosiaaliohjauksesta, josta on keskitytty hänen toivomaansa konkreettiseen asiaan.
Tätä kirjoitusta varten haastateltiin perheen äiti Miljaa (nimi muutettu), joka asuu lastensa kanssa erottuaan lasten isästä. Milja opiskelee ja hänellä on taustallaan vuokra-asunnon menetys. Milja kertoi taloustilanteen vievän voimia sekä aiheuttavan kireyttä ja univaikeuksia. Miljan huoli siitä, että riittävätkö rahat korostuu loma-aikoina. Milja miettii, mitä voidaan tehdä ja ”voiko tehdä edes mitään halpaa yhdessä”. Äiti kuvaa tilanteen vaikuttavan vanhemmuuteen niin, että hän on omissa ajatuksissaan, eikä jaksa tai kykene olemaan läsnä, keskustelemaan tai keskittymään. Haastateltava toivoo, ettei taloustilanne tulisi lasten ajatuksiin tai kuormittaisi heitä. Tosiasia kuitenkin on, että eron jälkeen tulot ovat pienet. Milja kokee lastaan haitanneen välttämätön asunnon vaihto ja harmittavan se, että hänelle ei voida ostaa haluamiaan vaatteita, vaikka olisi tarvetta.
Perheiden on havaittu jo pidemmän aikaa jakautuneen korostuneesti hyväosaisiin ja niihin, joille ongelmat ovat kasautuneet. Koronakuormitus on korostanut eriarvoisuutta ja kuormittuneimmassa asemassa olevien perheiden ahdinkoa. (Hemanus ja Kettunen 2020; Hakulinen, Hietanen-Peltola, Hastrup, Vaara, Jahnukainen, Varonen 2020). Monissa palveluita tarjoavissa yksiköissä on havaittu syksyn 2020 olleen kenties työläin syksy ikinä. Ehkäiseviä palveluita on supistettu ja lasten ja perheiden avun tarpeet ovat lisääntyneet. Perhepalveluiden työntekijät ovat tuoneet esiin, että perheiden taloudelliset vaikeudet, turvattomuus ja yksinäisyys sekä vanhemmuuden, parisuhteiden ja mielenterveyden haasteet ovat korona-aikana lisääntyneet aiempaan verrattuna (Hakulinen ym. 2020). Tämä kaikki näkyy Itäkadun perhekeskuksessa.
Taloudellisia haasteita ovat kohdanneet nyt myös aiemmin hyvin pärjänneet perheet. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat aiemmin vuorotyötä tehneet, esimerkiksi ravintola-alalla olleet vanhemmat, joiden vuorolisien loppuminen on ajanut perheen vaikeuksiin hallita taloutta. Muutos tuloissa vaatii elintason muutosta, joka on monelle vaikeaa.
Neuvolatoiminnassa ja puheterapiassa näkyvät alle kouluikäisten lasten puheenkehityksen ja suomen kielen omaksumisen haasteet etenkin niillä lapsilla, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Ruutuajan kuormitus korostuu korona-ajan lisätessä kotona olemista ja rajoittaessa lasten harrastuksiin pääsyä. Kielenkehityksen haasteet voivat johtaa vakaviin riitatilanteisiin ja lasten aggressioon, kun lapsi ei ymmärrä muita, eikä tule itse ymmärretyksi. Tämä näkyy neuvolapsykologitoiminnassa.
Lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa näkyvät perheiden asumisen epävarmuustekijät mm. talouden haasteiden ja turvapaikan hakemisen prosessin vuoksi. Epävarmuus asumisen järjestymisestä kuormittaa vanhempia ja estää muihin asioihin tarvittavan avun vastaanottamista. Lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa kohdataan myös perheitä, joiden lapsilla voi olla lahjakkuutta, mutta vanhemmilla ei ole varaa tai henkisiä resursseja tukea lapsen kehitystä esimerkiksi harrastusten kautta. Vanhemman stressi ja kuormittuneisuus estävät lapsen täysimittaista tukemista. Lastensuojelussa ja lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa näkyy perustoimeentulotuen ja asumisen tukemisen riittämättömyys Helsingissä, jossa asuminen on kallista. Helsingissä on ääritapauksissa tukien varassa ollessa pärjättävä vähemmällä ja pystyttävä tiukempaan taloudenhallintaan kuin kunnissa, joissa asuminen ja hintataso ovat alhaisempia. Moni tarvitsisi mm. talouden hallintaan tukea. Milja kuvaa tilannetta vieraantumisena yhteiskunnasta ja yleisestä kustannustasosta, jolloin on ”kuin olisi autiolla saarella”. Miljalle esimerkiksi vaateiden ostaminen uutena tuntuisi oudolta.
Tämän kirjoituksen kautta haluamme korostaa tarvetta kuulla työskentelyssä vanhemman kuormitustekijöitä ja ensisijaisia toiveita. Hyvinvoiva vanhempi pystyy parhaimpaan vanhemmuuteen ja tätä on tärkeää tukea. Samaan aikaan toteamme, että on tärkeää pyrkiä auttamaan vanhempia akuutin konkreettisen tuen lisäksi siinä, että haetaan muutosta tekijöihin, jotka ovat hankalan tilanteen aiheuttaneet. Joskus kyse on sattumasta ja epäoikeudenmukaisesta tilanteesta, mutta joskus vanhemman omalla toiminnalla hankalassakin tilanteessa voi asioita parantaa ainakin hiukan.
Teksti: Sosiaalityöntekijä Jukka Piitulainen ja Itäkadun rakenteellisen työn viestintäryhmä
Asiakashaastattelu: Sosiaaliohjaaja Miina Pellinen
Kuvat: Jukka Piitulainen. Kuva 1. Alexander Reichsteinin taideteoksesta Lennon Aika - Time to Fly
Lähteet:
Teksti: Sosiaalityöntekijä Jukka Piitulainen ja Itäkadun rakenteellisen työn viestintäryhmä
Asiakashaastattelu: Sosiaaliohjaaja Miina Pellinen
Kuvat: Jukka Piitulainen. Kuva 1. Alexander Reichsteinin taideteoksesta Lennon Aika - Time to Fly
Lähteet:
Hakulinen Tuovi, Hietanen-Peltola Marke, Hastrup Arja, Vaara Sarianna, Jahnukainen Johanna, Varonen Päivi 2020: ”Pahin syksy ikinä”: Lasten, nuorten ja perheiden peruspalvelut koronasyksynä 2020. Työpaperi 37/2020. THL. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140643/URN_ISBN_978-952-343-579-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y [online] Luettu 5.3.2021.
Hemanus Kirsi ja Kettunen Satu: Joku välittää joulunakin. Yhteishyvä 6/2020.
Maslow, Abraham H.: A Theory of Human Motivation. Psychological Review, 1943, nro 50(4), s. 370–396. [online] http://psychclassics.yorku.ca/Maslow/motivation.htm. Luettu 26.2.2021
Katso myös: EAPN Finland: Poikkeusolot lisänneet perheiden vaikeuksia. http://www.eapn.fi/koyhyys/lapsikoyhyys/. Luettu 5.3.2021.
Kommentit
Lähetä kommentti