Asunnottomuutta ennaltaehkäisevien palvelupolkujen toimivat käytännöt pysyväksi osaksi sote-palveluita

Vuonna 2020 Helsingissä oli asunnottomana 1534 yksinelävää ja 122 perhettä (ARAn asunnottomuustilastot, 2020). Yli 70 % asunnottomuuteen mahdollisesti johtavista häädöistä tapahtui institutionaaliselta vuokranantajalta. Helsingin kaupunginvaltuusto on asettanut kaupunkistrategiassaan (2021–2025) kunnianhimoisen tavoitteen poistaa asunnottomuus kokonaan kaupungista. Tavoitteen toteutumiseksi panostetaan asunnottomuuden ehkäisyyn ja tuetun asumisen kehittämiseen. Toteutumisen tukena on Stadin SAVE-hanke (Stadin asunnottomuuden vähentämisen ja ehkäisemisen hanke), jossa kehitetään nuorten asunnottomien sekä asumisneuvonnan palvelupolkuja.

Sote- ja muiden palveluiden muuttuminen digitaalisiksi haastaa monet haavoittuvassa asemassa olevat asiakkaat peruspalveluiden saavutettavuuden osalta. Siksi SAVE-hankkeen asumisneuvonnan kehittämislinjassa on perustettu asumisen neuvontapiste, jossa tarjotaan monialaista tukea asumisen haasteiden ratkaisemiseksi. Palvelu on kohdennettu erityisesti helsinkiläisille, joilla ei ole asiakkuutta muissa sote-palveluissa. Lisäksi kehittämislinjassa kehitetään yhteistyötä yksityisten ja vapaarahoitteisten vuokranantajien kanssa tehtävää työtä. Hankkeen työntekijät ovat myös järjestäneet syksyn aikana useita pop-up -tilaisuuksia ja jalkautuneet matalan kynnyksen toimipisteisiin tavoittamaan asiakkaita.

Kuva: asumisneuvoja Tuuli, asumiskummi Seinab ja työharjoittelija Fadumo jalkautuvat asunnottomien yön viikolla Oodiin pop-up- asunnonhakutapahtumaan

Monimutkaiset tilanteet vaativat laajaa selvitystyötä, myös digitaalisessa maailmassa

Asumisneuvonnan työn kehittämisen taustalla ovat huomiot erityisesti maahanmuuttajataustaisten yhdenvertaisuudesta nykyisissä sote-palveluissa. Hankkeessa on kohdattu tällä hetkellä yli 660 asiakasta, joiden asumisen tilanne on vaatinut hankkeen asumisneuvojien apua. Ilman tätä apua asiakas tai perhe olisi voinut jäädä asunnottomaksi. Seuraavat kommentit on koottu hankkeen työntekijöiden haastatteluista ja niihin on yhdistetty hankkeessa koottua tilastotietoa.

Yleisin syy palveluun tulolle on tarve saada apua asunnon hakuun (62 %). Avun tarve kohdistuu yleisimmin hakemuksen täyttämiseen (kielitaidottomuus 54 %), mutta asiakkaiden monimutkaiset tilanteet saattavat vaatia myös taloudellisen tilanteen, perhetilanteen tai Kela-etuuksien selvitystyötä. Asunnonhaku on osoittautunut monipuolista sosiaalityön ammatillista osaamista vaativaksi työksi. Vaikka asiakas puhuu sujuvasti suomea, voi kirjoitettu tai luettu kielitaito ulottua muutamiin sanoihin. Asiakkailta puuttuu monesti kielitaidon lisäksi myös digitaidot ja -välineet:

"Asiakas kertoo, ettei ole saanut apua [sotepalvelusta] hakemuksen täyttämiseen, hänellä ei ole digiosaamista tai -välineitä tehdä sitä itse. [Sotepalvelusta] annettu käteen vuokranantajalista, ja kehotettu itsenäiseen asunnonhakuun. Kela kohtuullistaa vuokran ensi kuusta alkaen."

Asunnon haun tarve liittyy useimmiten siihen, että asiakas tai perhe asuu liian kalliissa asunnossa (32 %):

"Asumisneuvoja saanut asiakkaan yhteystiedot vuokranantajalta. Jatkuva, pieni vuokravelka, asuu myös liian isossa asunnossa, johon jäänyt lasten muutettua pois. Kotikäynti asumisneuvojien parityönä, mukana myös sosiaaliohjaaja. Asumisneuvojat tarkistavat vuokravelkahistorian ja selvittävät taloudellista tilannetta Kelasta ja ulosotosta. Sosiaaliohjaaja selvittää toimeentulotuen mahdollista tarvetta vuokravelkaan. Saatu asiakkaan asiat hyvin yhdessä eteenpäin."

tai epäsopivassa asunnossa (32 %):

"Asiakas vastaanotolla kolmatta kertaa, uusitaan taas hakemukset ja varataan aika 3kk päähän uudelleen. Kahdeksanjäsenisen perheen mahdoton löytää uutta asuntoa vapailta markkinoilta, kun vapaarahoitteiset vuokranantajat rajoittavat asunnon henkilömäärän seitsemään."

39 % asiakkuuksista vaatii verkostojen kokoamista asiakkaan tilanteen ratkaisemiseksi ja 40 % asunnottomuusuhkatilanteista pystytään ratkaisemaan asumisneuvontatyöllä. Hyvä yhteistyö ei kuitenkaan ala itsestään, jos sen hyötyjä ei tunnisteta. Vaikka verkostotyöstä puhutaan paljon, on tärkeää, että työ on suunnitelmallista ja toteutuu yhdessä sovittujen tavoitteiden ja vastuiden reunaehtojen puitteissa:

"En tiiä onko koskaan ollut näin hyvää yhteistyötä sosiaaliohjaajan kanssa, kun molemmat kunnioittaa toistensa työtä. Tosi hyvä, että ollaan sovittu yhdessä, miten prosessi etenee. Palvelun saatavuus on tuotu nyt lähelle; tiesivät että ollaan paikalla, ja voi tulla konsultoimaan. Uskon siihen, että on helpompaa ottaa yhteyttä, kun on kasvotusten tai näkyvillä."

Palvelujen saavutettavuus myöskään ammattilaisten kesken ei siis aina toimi digitaalisessa maailmassa. Monesti palvelujen digitalisointi aiheuttaa vain enemmän ongelmia sekä asiakkaiden tilanteille että ammattilaisen sujuvalle työlle:

"Palveluruuhkaa on. Jonotin vuokranantajalle puhelimessa kaksi tuntia, eikä chatbot tunnista yksinkertaista ”miten haen asuntoa?”-lausettakaan. Miten asiakkaat pärjää näissä palveluissa? Ei kukaan osaa käyttää näitä, eikä asiakastilanteet etene mihinkään."

Haasteista toimiviin käytäntöihin asunnottomuuden ehkäisemisessä

Hankkeessa on tunnistettu palvelujärjestelmän haasteiden lisäksi myös hyviä käytäntöjä, jotka näyttävät toimivan asiakaspolulla, ja joita on hyvä soveltaa jatkossa erityisesti asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä.

1) Matalan kynnyksen neuvonnalla ja varhaisella puuttumisella on merkittävä vaikutus asiakkaan asunnottomuusuhkan pienenemiseen; asumisneuvonta on tärkeässä roolissa matalan kynnyksen palveluissa, jotta entistä harvempi joutuisi asunnottomaksi.

2) Erityisesti yksityisen vuokranantajan kanssa tehtävä työ tulee koordinoida, ja yhteiset prosessit sopia ja kuvata. Yhteistyön kehittäminen asumisneuvonnan ja vuokranantajan välillä perustuu molempien osapuolten luottamukselle ja kunnioittamiselle.

3) Palvelut kehitetään asiakaslähtöisesti ja asiakkaan kanssa. Yhteinen asiakas tunnistetaan kaikissa palveluissa (järjestöt ja yksityinen sektori), ja asiakkaan tiedot ja taidot huomioidaan palveluprosessin kaikissa vaiheissa.

Asunnottomuutta ennaltaehkäiseviä sote-palveluita tulisi jatkossa edelleen kehittää, mikäli halutaan päästä tavoitteeseen poistaa asunnottomuus Helsingistä kokonaan. Asunnottomuuden poistaminen kokonaan vaatii taloudellisia resursseja, yhteisen työn koordinoitua kehittämistä ja vaikuttavuuden arviointia. On panostettava sekä asunnottomuutta ennaltaehkäisevään asumisneuvontaan että tuetun asumisen kehittämiseen, eli asunnottomuuden hallintaan sen kaikissa vaiheissa. Asumisen aikana toteutetaan asunnottomuuden turvaamista siten, että asumisen ongelmiin puututaan varhaisemmassa vaiheessa (PRE), asunnottomuuden aikana turvataan riittävä hätämajoitus ja palvelut (IN) ja asunnottomuuden jälkeisessä vaiheessa (POST) asunnottomuuden uusiutumista ehkäistään. SAVE-hankkeessa testatut ja vaikuttaviksi todetut työmuodot tulisi integroida pysyväksi osaksi sote-palveluja.


Teksti: SAVE-hankkeen asumisneuvontatiimi
Kuva: Maarit Lehtinen. Kuvassa asumisneuvoja Tuuli, asumiskummi Seinab ja työharjoittelija Fadumo ovat jalkautuneet asunnottomien yön viikolla keskustakirjasto Oodiin pop-up -asunnonhakutapahtumaan. 


SAVE-hankkeen tapahtumista tiedotetaan aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, tulethan mukaan seuraamaan!

SAVE-hankkeesta löydät lisää tietoa täältä. Hankkeesta on valmistunut aiemmin tänä syksynä nuorten jonotyön kehittämislinjan sosiaalinen raportti "Asumisen tuen nuorten jonotyö ja tuetun asumisen jonoissa olevien nuorten palvelutarpeet". Raportti havainnollistaa asunnottomien tai asunnottomuusuhalla olevien nuorten aikuisten tilanteita ja palvelutarpeita sekä palvelujärjestelmän toimivuutta ja kehittämistarpeita Helsingissä.

Kommentit