Lasten harrastukset eriarvoistavana elementtinä
Suomen olympiakomitea julkaisi vuoden alusta hälyttäviä tietoja, jonka aiheita oli pohdittu paljon myös Itäkadun perhekeskuksen arjessa. Sen mukaan nuorten harrastustoiminta oli koronapandemian aiheuttamien rajoitusten avittamana edennyt siihen pisteeseen, että 20 000 lasta oli lopettanut harrastuksensa. Kun aktiivisesta harrastustoiminnasta jäätiin aikaisemmin pois 12-vuotiaana, oli tämäkin luku vastaavana aikana laskenut. Olympiakomitean seura- ja jäsentoimintayksikön johtaja Jaana Tulla arvioi tuolloin, että mikäli harrastustoimintaa edelleen rajoitetaan, jää iso osa lapsista siitä entistä nuorempina pois ja kokonaan toiminnan ulkopuolelle. Tilanne on näkynyt karuna myös seurojen kukkaroissa, jotka ovat olleet kävijämäärien vähenemisen takia ajautumassa konkurssien partaalle.
Rajoituksia on sittemmin alettu purkaa, mutta pakosti nousee esille kysymys siitä, miten lapset ovat alkaneet löytää tiensä takaisin musa- ja taidetunneille, kentille sekä saleille, ja mikäli eivät ole, niin mitä harrastusten puute sitten tarkoittaa isossa kuvassa? Mikä on harrastusten merkitys lasten hyvinvoinnille, ja mitä näin pitkä tauko on mahtanut aiheuttaa? Lähden avaamaan tätä ensin harrastusten tuoman hyvinvoinnin ja eriarvoistumisen kannalta, ja sen jälkeen myös käytännössä Itäkadun perhekeskuksen perhetyön asiakasperheiden mielipiteiden kautta. Lopuksi teen aiheesta synteesiä.
Harrastuksilla on monia hyvinvointia lisääviä elementtejä. Harrastukset ehkäisevät syrjäytymistä, tukevat nuoren ja lapsen tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä itsetunnon kehitystä, ja ovat erinomaisia väyliä saada vastapainoa ja palautumista koulutyölle, kertoo Mieli ry:n asiantuntijalääkäri Meri Larivaara. Hän pelkää, että koronan sulkutoimet ovat johtaneet siihen, ettei iso osa nuorista enää palaa harrastetoimintaan. Larivaara näkee, että sulkemisesta koituneet mielenterveys- ja muut terveydelliset haitat ovat olleet paljon suurempia kuin rajoituksista aikanaan saatu suojausteho.
Sulkutoimet ovat johtaneet myös eriarvoistumiseen, sillä voimakkaimmin tilanne on näkynyt vähemmän aktiivisten nuorten elämässä, joille toiminta on ollut tärkeää myös sosiaalisten suhteiden luomisten kannalta. Eriarvoistuminen on kuitenkin jo ennen tätä ollut ilmiönä pidemmän aikaa näkyvillä alati kallistuvien harrastuskustannusten kautta, sillä harrastukset ovat asioita, joista tingitään ensimmäisenä rahan ollessa tiukilla. Tämän vahvistaa Kari Puronahon (2019) tekemä selvitys lasten ja nuorten liikuntaharrastusten hinnoista. Sen mukaan kilpaurheilun harrastamisen hinta on lähes kaksinkertaistunut vuosien 2001–2012 aikana.
Eriarvoistuminen on näkynyt myös muussa vapaa-ajan vietossa. Lasten keskusliitto kysyi tästä perheiden taloutta ja toimeentuloa koskevassa kyselytutkimuksessa vuonna 2019. Siitä selvisi, että neljäsosalla lapsiperheistä ei ole enää varaa käydä esimerkiksi huvipuistoissa tai kylpylöissä, niiden hintojen noustessa 15 vuodessa lähes 50 %. Saman kyselyn vastaajista 15 % ilmoitti, ettei heillä ole varaa syödä halutessaan ulkona. Nämä merkit ovat hälyttäviä koko yhteiskunnan kehittymisen kannalta, sillä se luo entistä enemmän kahden kerroksen väkeä, jossa köyhempien mahdollisuudet tuottaa verkostoja ja hyvinvointia ympärilleen vähenevät. Tämä taas tuo kuormitusta auttamisjärjestelmille, joita olisi mahdollista vähentää tasavertaisempien osallistumismahdollisuuksien avulla.
Positiivinen uutinen on se, että myös valtiovalta on alkanut kiinnittää tähän huomiota. Vuonna 2017 hallitus kirjasi puoliväliriihessä, että jokaiselle lapselle ja nuorelle tulisi taata mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Tätä kutsutaan termillä harrastustakuu, ja sen tarkoituksena oli edistää nuorten ja lasten hyvinvointia, ehkäistä syrjäytymistä ja edistää yhdenvertaisuutta. Ison harppauksen hanke otti vuonna 2019, kun uusi hallitus varasi sen toteutukseen 40 miljoonaa euroa. Hankkeesta vetovastuussa oleva opetus- ja kulttuuriministeriö puhuu asiasta Suomen mallina, jonka tarkoituksena olisi mahdollistaa jokaiselle nuorelle ja lapselle maksuton harrastus koulupäivän yhteyteen. Tähän liittyen lähetettiin hiljattain Helsingissä 200 000 3–9-luokkalaiselle oppilaalle harrastuskysely, ja sen perusteella koulut ovat nyt alkaneet järjestää ilmaisia harrastuksia koulun oppilaille. Positiivisiakin asioita siis tapahtuu.
Miten harrastusasiat sitten näkyvät Itäkadun perhekeskuksen asiakkaiden elämässä? Saimme tehostetusta perhetyön arjesta tästä esimerkkejä muutaman asiakashaastattelun kautta. Nämä keskittyivät pohtimaan harrastusten merkitystä perheiden ja lasten hyvinvoinnin kannalta. Yksi perhe halusi sellaisen harrastuksen, josta lapsi tykkää ja joka toisi hänelle iloa. Toinen taas korosti harrastusten roolia sosiaalisten suhteiden luojana. Yksi vastaus taas kertoi siitä vaikeudesta, mikä lapsella oli lähteä älylaitteiden ääreltä johonkin harrastukseen.
Yksi asiakas taas toi esille oikeutetun huolen siitä, että lapsen on vaikea päättää mitä haluaa, sillä kiinnostuksen kohteet vaihtelevat. Ruuhkavuosien ongelmat tulivat taas yhdessä vastauksessa hyvin esille, sillä monilapsisen perheen arjessa on aina monta osasta, jotka jatkavat liikkumistaan myös yhden lapsen harrastuksen aikana. Kysymys olikin ehkä enemmän siitä, että mistä löytyisi harrastusta, joka tarjoaisi muulle perheelle tällä aikaa tekemistä. Enemmän toivottiin myös sitä, että tietoa erilaisista harrastusmahdollisuuksista olisi enemmän saatavilla, ja mietittiin, että voisiko koulu olla tässä ohjaavassa asemassa.
Vanhemmat toivoivat harrastuksilta siis ennen kaikkea iloa ja sosiaalisuutta. Nämä ovat myös Larivaaran mainitsemia harrastusten hyviä elementtejä, jotka heijastuvat lasten hyvinvoinnin paranemisen lisäksi koko perheen hyvinvointiin. Yhtä lailla ne luovat yhden asian ympärille rakentuneita, usein sangen omistautuneita uusheimoja, jotka omalla toiminnallaan tuottavat mikro- ja makrotasolla myös yhteiskunnallista hyvinvointia ja vakautta. Hyvät harrastukset tuovat parhaimmillaan lapsille ja nuorille myös merkitystä ja onnistumisen kokemuksia, jotka voivat kantaa pitkälle elämään. Monesti lapset ja nuoret saavat uuden yhteisön lisäksi myös uusia luotettavia aikuisia, joiden rooli saattaa olla usein yllättävänkin iso toimivan arjen sujumisen kannalta.
Näiden seikkojen takia onkin tärkeä taistella jokaisen lapsen oikeudesta harrastuksiin ja merkityksellisempään arkeen sen sijaan, että jo kurjistuvasta arjesta luotaisiin entistä yksipuolisempaa liian kalliiden maksujen takia. Harrastukset tuovat lasten älylaitteiden kyllästämään arkeen myös toiminnallisia elementtejä, joita voi löytää myös perheen yhteisestä tekemisestä. Harrastukset ovat tämän arvokkaan yhdessä tekemisen lisäksi kuitenkin myös hyvä muuhun, ympäröivään yhteisöön integroitumisen väline.
Lasten harrastamismahdollisuuksien parantamiseen voimme kaikki osallistua myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta, ja kuten idea harrastustakuusta osoittaa, voi myös positiivisia muutoksia tätä kautta tapahtua. Tämän lisäksi myös monet järjestöt ja yhdistykset ovat kiinnittäneet tähän huomiota ja tarjoavat perheiden kiperiin taloustilanteisiin apua. Olen kerännyt näiden tahojen yhteystietoja tähän loppuun, jotta entistä useampi lapsi voisi merkityksellisesti harrastaa, perheen rahallisesta tilanteesta ja lähtökohdista riippumatta.
- Tukikummit:
https://tukikummit.fi/avustuksen-hakeminen - Pelastakaa lapset:
https://www.pelastakaalapset.fi/ajankohtaista/harrastustuki/ - Hope-yhdistys:
https://hopeyhdistys.fi/kaipaan-apua/ - Tukilinja (pitkäaikainen fyysinen tai psyykkinen toimintarajoite):
https://tukilinja.fi/apurahat/ - Valio-akatemia:
https://www.valio.fi/valioakatemia/
https://nytliikunta.fi/
Teksti: Simo Laakso ja Itäkadun perhekeskuksen viestintäryhmä
Aiheen työstäminen: Itäkadun perhekeskuksen rakenteellinen työryhmä
Kuvat: Unsplash
Lähteet
Huhtinen, H. (2020) Miten kallistuvat harrastukset ja huvitukset näkyvät perheiden arjessa. Artikkeli, Op-media. Luettu osoitteessa: https://www.op-media.fi/omat-rahat/miten-kallistuvat-harrastukset-ja-huvitukset-nakyvat-perheiden-arjessa/
Larivaara, M. (2022) Lasten ja nuorten harrastukset tärkeitä mielen hyvinvoinnille. Mieli ry. Uutinen, luettu osoitteessa: https://mieli.fi/uutiset/lasten-ja-nuorten-harrastukset-tarkeita-mielen-hyvinvoinnille/
Laurila, S(2021) Korona-aika söi lasten arkiliikunnasta kolmanneksen –Liikunnanopettaja Ari neuvoo vanhemmille yhden ratkaisun. Iltalehti. Luettu 31.3. osoitteessa: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/korona-aika-soi-lasten-arkiliikunnasta-kolmanneksen-liikunnanopettaja-ari-neuvoo-vanhemmille-yhden-ratkaisun/8313916#gs.v9n7ev
Taipale, J (2022) Kylmäävä luku: 20 000 lasta lopettanut harrastamisen koronarajoitusten aikana – päättäjille risuja. Iltalehti. Luettu 29.3. osoitteessa: https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/4130cfa0-92e2-42d3-9979-00d56513b118
Vaarala, V. (2019) Kyselytutkimus: Joka kolmas vanhempi joutuu kertomaan lapselleen, että tämän harrastus maksaa liikaa. Artikkeli, Kotimaa. YLE uutiset. Luettu osoitteessa: https://yle.fi/uutiset/3-10900789
Kommentit
Lähetä kommentti