Ero tai ydinperhe - tärkeintä lapselle on rauha

Joskus perheen tilanne rauhoittuu parhaiten silloin, kun hyväksytään, että edellytyksiä vanhempien väliselle yhteistyölle ei ole.

Noin 40 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa eron. Osa perheistä selviää muutoksesta oman lähiverkostonsa turvin ja tarvitsee vain vähän viranomaiskontakteja, esimerkiksi tapaamisen lastenvalvojalla tai perheasioiden sovittelussa. Toisinaan eroperheiden tilanne kuitenkin kriisiytyy ja pitkittyy jopa vuosiksi. Eroperheet tarvitsevatkin yksilöllisempää ja oikea-aikaisempaa tukea, jotta kriisit eivät pitkity ja vaikeudu.

Kuvituskuva rikkinäisestä ketjusta (kuvalähde: Unsplash)

Avio- tai avoero on monelle elämän suurin kriisi. Ero on uhka ihmisen itsetunnolle sekä itsearvostukselle, ja voi vaikuttaa merkittävästi kokemukseen siitä, onko ihminen onnistunut elämässään. Ero nostaa myös pintaan aiemmat traumaattiset kokemukset ja menneisyyden haavat.

Eroon johtaneet asiat eivät usein ole syntyneet hetkessä, vaan kyse on tunteista, tilanteista ja asioista, jotka ovat menneet solmuun vuosien saatossa. Eroamassa olevien vanhempien odotetaankin tekevän rakentavaa yhteistyötä tilanteessa, jossa he ovat haavoittuneimmillaan. Tilanteessa, jossa ihmisellä on käytössään alkeellisimmat selviytymiskeinonsa.

Onkin täysin ymmärrettävää, että kaksi ihmistä, joiden välillä on ehkä jo vuosia jatkuneita ongelmia, eivät pysty eron kohdatessa toimimaan sopuisasti. Lähtökohtaisesti vanhempien yhteistyön kuitenkin odotetaan sujuvan eron keskelläkin. Tämä asettaa osan vanhemmista mahdottomaan tilanteeseen.

Tosiasia on, että erovanhempien välinen yhteistyö ei aina onnistu.

Ihanteena eroperheille pidetään yhteistyövanhemmuutta, jossa vanhempien välinen kommunikaatio sujuu asiallisesti ja lasten välisistä asioista voidaan sopia rakentavasti. Yhteistyövanhemmuudessa vanhemmat pitävät yhdessä huolta lapsesta ja laittavat sivuun keskinäiset ristiriitansa. Vanhempien täytyy tällöin tietoisesti asettaa lasten hyvinvointi etusijalle.

Yhteistyövanhemmuuteen asettuminen vaatii paljon eikä se aina onnistu.

Yhteistyövanhemmuuden väkinäinen yrittäminen voi olla jopa vahingollista. Pahimmillaan vaatimus yhteistyövanhemmuudesta voi ylläpitää samoja konflikteja ja ristiriitoja, jotka ovat olleet eron ja parisuhteen kriisiytymisen taustalla.

Erotilanteessa olevilla vanhemmilla on usein valtavasti tietoa asioista. Työntekijän tärkein tehtävä onkin kohdata ihmiset ja heidän vaikeat tunteensa.

Turvallisuuden tunne on toimivan yhteistyövanhemmuuden edellytys. Yhteistyövanhemmuuteen ei pidä kannustaa, jos vanhempien välillä on painostusta, väkivaltaa, kontrollointia ja ahdistamista. Työntekijöillä pitäisi olla herkkyyttä huomata ja ymmärtää esimerkiksi vanhempien välisen henkisen väkivallan muotoja ja niiden vaikutuksia yhteistyöhön. Eroperheiden kanssa työskennellessä olisi myös tärkeää lisätä ja vahvistaa erovanhempien turvallisuuden tunnetta ja tukea vanhempia löytämään uusia ja erilaisia selviytymiskeinoja.

Joskus pitää vaan hyväksyä se, että yhteisymmärrystä vanhempien välille ei löydy.

Lapset jäävät usein sivustaseuraajan rooliin eroriidoissa. Tutkimukset osoittavat, että suurin riski lapsen hyvinvoinnille on vanhempien riitely riippumatta siitä, ovatko vanhemmat yhdessä vai eronneet. Lasten on mahdollista elää hyvää elämää kahdessa erilaisessa ja erillisessä kodissa, mutta vanhempien jatkuvat ja pitkittynyt riitely on lapselle vahingollista.

Tärkeintä lapselle on rauha.

Eroperheen lapsi on voinut altistua pahimmille riidoille jo ennen vanhempien eroa. Liian moni ydinperheessä asuva lapsi altistuu vanhempien haitallisille riidoille koko lapsuuteen ajan. Perhemuoto kun ei itsessään takaa onnellista, tasapainoista ja turvallista lapsuutta.

Rinnakkaisen vanhemmuuden edellytysten turvaaminen voi mahdollistaa kaikille eroperheen jäsenille rauhaa toipua ja rakentaa elämää, jossa lapsilla on mahdollisuus ylläpitää hyvät suhteet kumpaankin vanhempaan.

Rinnakkainen vanhemmuus tarkoittaa vanhemmuutta, jossa vanhempien välinen kommunikaatio on minimissä ja kumpikin saa olla omanlaisensa vanhempi. Vanhempien välillä ei ole mustamaalaamista ja toisen arvostelua, vaan toisen vanhemmuudelle annetaan oma tila.

Rinnakkaiseen vanhemmuuteen asettuminen antaa myös vanhemmille mahdollisuuden luopua riidoista ja vastakkainasettelusta. Tällöin voidaan päästä tilanteeseen, jossa aikaa ei käytetä vanhempien välisten riitojen ratkomiseen, vaan lasten hyvinvoinnin ja arjen tukemiseen.

Joskus lapsen etu toteutuu parhaiten silloin, kun myönnetään, että vanhempien välinen yhteistyö ei aina onnistu halutulla tavalla.

***
Kirjoituksen aihe syntyi Kampin ja Kallion perhekeskusten rakenteellisen työryhmän keskustelussa.

Kirjoittajat
Tarja Kovanen, sosiaalityöntekijä / Lapsiperheiden palvelutarpeen arviointi ja tuki
Taina Saarinen, sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti

Kuva: Unsplash


Lähteet:
Vaativat ero- ja huoltoriidat eri hallinnonalojen tilastoissa ja työkäytänteissä, Kirjoittajat Susanna Rautio, Johanna Vaitomaa ja Heli Korpipää. 2021.

Ensi- ja turvakotien liiton verkkosivut. Blogikirjoitus: ”Turvallinen rinnakkaisvanhemmuus”, julkaistu 25.20.2021. https://ensijaturvakotienliitto.fi/blogi/turvallinen-rinnakkaisvanhemmuus/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=turvallinen-rinnakkaisvanhemmuus

Psykologilehti.fi, ”Lapsen emotionaalinen turvallisuus perheissä”, julkaistu 26.2.2021, https://psykologilehti.fi/lapsen-emotionaalinen-turvallisuus-perheissa/

Mielenterveystalo.fi, ”Lapsi ja ero”, https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/eron_omahoito/Pages/osio3.aspx


Kommentit