”Auttanu olis se et ihan alussakin mua olis ymmärretty”
Katkonaisen koulutien taustalla on monia tekijöitä. Kouluakäymättömien lasten ja nuorten tueksi tarvitaan oikea-aikaista apua, yhteistyötä sekä ennen kaikkea kuuntelemista ja kohtaamista.
Korona-aika näkyy koulupoissaoloissa
”Mut siis poissaolot johtu siitä etten ite oo jaksanu, on tuntunu siltä ettei kuulu kouluun/siel olo on yksinäinen ja olematon, mielenterveys on vaikuttanu paljon ku sillo ku on ollu pohjalla ei todellakaa oo jaksanu käydä koulua, joskus tullu kesken pois ja joskus ei oo menny ollenkaan.”
Elokuussa käynnistyvä kouluvuosi on monelle innostava uusi alku. Toisille kouluvuosi voi kuitenkin tarkoittaa jatkuvaa taistelua omaa mieltä, kehoa tai ympäröiviä olosuhteita vastaan. Pitkittyneet koulupoissaolot voivat paisua pahimmillaan satoihin tunteihin. Poissaolojen syyt ovat moninaiset ja auttavia tahojakin voi olla useita. Aina oikeaa auttamisen tapaa ei kuitenkaan ole helppo löytää.
Kouluvuoden alussa myös moni ammattilainen pohtii, miten kouluakäymättömyyteen voitaisiin puuttua parhaiten.
Opetushallituksen vuonna 2020 valmistuneen selvityksen mukaan Suomen yläkouluissa on vähintään 4000 oppilasta, joilla poissaolot vaikeuttavat selkeästi koulunkäyntiä. Tämä vastaa noin 2–3 prosenttia kaikista yläkoululaisista.
Korona-ajan vaikutuksista koulupoissaoloihin ei ole vielä julkaistu laajaa tutkimusta, mutta arjen työn tasolla pandemian vaikutukset näkyvät. Kallion ja Kampin perhekeskusten ammattilaiset ovat havainneet lasten ja nuorten koulunkäynnissä olevan aiempaa monimuotoisempia ja pitkäkestoisempia ongelmia. Ammattilaisten pohdinnoissa koronapandemian vaikutukset, kuten pitkittyneet sairauspoissaolot ja sosiaalinen eristäytyminen, tunnistetiin merkittäviksi syiksi runsaiden koulupoissaolojen taustalla.
Resurssipula vaikeuttaa avunsaantia
”Kouluakäymättömyyttä aiheutti 2021 ysiluokalla lähinnä kiusaaminen ja kavereiden puuttuminen. Olin tippunut aiemmassa koulussa monissa aineissa kelkasta pois niin oli vaikeaa hypätä mukaan. Ei vaan lopulta oikeen huvittanut käydä koulussa ja kun tehtävät tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta.
Migreeni ei ollu vielä silloin kurissa nii seki aiheutti poissaoloja. 2022 keväällä poissaoloja on tullut enemmän mielenterveyden takia."
Opetushallituksen selvityksen mukaan ongelmallisten poissaolojen keskeisimmät syyt olivat psyykkiset oireet ja kiinnostuksen kohdistuminen koulun ulkopuolelle. Muita merkittäviä syitä olivat sairaudet tai muut fyysiset oireet, kodin olosuhteet ja sosiaaliset ongelmat koulussa kuten se, ettei oppilaalla ole ystäviä tai että häntä kiusataan.
Ammattilaisten keskusteluissa kouluakäymättömyyden taustasyyksi on huomattu myös opettajien ylikuormittunut työtilanne ja uupumus, joiden vuoksi oppilaiden poissaoloihin ei välttämättä pystytä puuttumaan oikea-aikaisesti. Lisäksi oppilashuollossa on pulaa koulupsykologeista ja -lääkäreistä, eivätkä lapset ja nuoret tämän vuoksi välttämättä saa oikea-aikaista oppilashuollon tukea.
Myös nuorten psyykkisten ongelmien kasvu ja hoidon riittämättömät resurssit näkyvät perhekeskusten asiakaslasten ja -nuorten kouluvaikeuksissa. Koronapandemia on omalta osaltaan vaikeuttanut tilannetta. Jonot psykiatriseen hoitoon ovat pitkiä, eikä asiakkuudessa olevilla lapsilla ja nuorilla välttämättä ole säännöllisiä tapaamisia tai pysyvää työntekijää, johon voisi olla yhteydessä. Mielenterveyspalvelujen resurssivaje johtaa siihen, että ongelmat monimutkaistuvat ja samalla koulupoissaolojen määrä kasvaa.
Auttaminen on yhteistyötä
”Alkuun kun äidille sanoin etten jaksa mennä kouluun se oli kärttynen ja yritti saaha mut menee kouluun mut nykyään hän ymmärtää täysin jos joskus ei jaksa mennä kouluun.”
”Koulussa asiaan ei oikein reagoitu kunnolla syksyllä tai edes kyselty missä oon ja miks en käy koulua. Vihdoin sitte oli koulupalaveri niin pääsin kasiluokalle jossa meni jonkin aikaa paremmin mutta sitten mielenterveys huononi. Pääsin keväällä käymään kuitenkin jonkin verran koulussa kun koulussa järjestettiin "tehotunteja" missä on pieni ryhmä jossa tehdään tehtäviä ja niitä oli aina joka päivä 1h niin pääsin ainakin Englannissa eteenpäin. Koulunkäynnistä syntyi paljon riitoja kotona ja sain aikapaljon myös kuulla siitäkin kuinka laiska ja saamaton olen ja jos en käy koulussa mun pitäisi mennä töihin. Asia kuitenkin korjautui tehotuntien myötä.”
Koulunkäynnin onnistumisen vastuuta kaadetaan julkisessa keskustelussa vuorotellen koulun ja vanhempien harteille. Koulunkäynnin ongelmissa tarvitaan kuitenkin kaikkien lapsen elämässä olevien tahojen tukea ja hyvää yhteistyötä.
Opetushallituksen selvityksen mukaan koulujen henkilökunta toivoo yhteistyön parantamista koulun ulkopuolisten palveluiden, erityisesti sosiaalitoimen ja nuorisopsykiatrian kanssa, koulua käymättömien oppilaiden auttamiseen tarkoitettuja lisäresursseja kouluihin sekä toimivien käytänteiden jakamista.
Joskus koulunkäynnin haasteet voivat aiheuttaa vanhemman ja koulun välille vastakkainasettelua, joka vaikeuttaa lapsen ja nuoren asioiden edistämistä entisestään. Tällöin apua voi olla ulkopuolisesta henkilöstä, esimerkiksi lapsen omasta sosiaalityöntekijästä, joka voi olla edistämässä kodin ja koulun välistä yhteistyötä.
Kysy, kuuntele, kohtaa
”Auttanu olis se et ihan alussakin mua olis ymmärretty mun poissaoloista. Se että kun sanon ettei nyt oikeesti jaksa ni ois uskottu eikä yrittää pakottaa kouluun. Tukenu olis varmasti jo ihan alussa kun ongelmat alko ni esim koulupäivän lyhennykset joita tuli sit ysillä.”
”Koulunkäynnissä olisi ehkä tukenut se että alusta alkaen olisi ollut jonkinlaisia tehotunteja / tunteja missä voi käydä epäselviä asioita opettajan kanssa läpi :> 9 luokalla tuli jäätyä ihan yksin asioiden kanssa.”
On tärkeää nähdä lapsen ja nuoren elämä kokonaisuutena. Kenenkään arki ja elämä ei koostu vain yhdestä asiasta eikä lapsen ja nuoren pitäisi näyttäytyä aikuisten silmiin vain koulunkäynnin onnistumisen tai ongelmien kautta.
Hyvän yhteistyön lisäksi tarvitaan herkkyyttä kuulla, nähdä ja tunnistaa elämän koko kirjo koulunkäynnin vaikeuksien taustalla. Vaikka lapsen ja nuoren olisi vaikeaa juuri siinä hetkessä sanoittaa, mikä voisi auttaa, on tärkeää, että aikuinen jaksaa kysyä: mitä toivot ja miten voisin auttaa juuri nyt?
Joskus paras apu on se, että joku kuuntelee ja ymmärtää.
Kirjoitus pohjautuu Kampin ja Kallion perhekeskusten rakenteellisen työryhmän ideointiin ja keskusteluun. Sitaatit on kerätty anonyymisti Nuorten Turvasatamasta. Nuorten Turvasatama on Pesäpuu ry:n, Auta Lasta ry:n ja Osallisuuden Aika ry:n yhteinen, kolmivuotinen hanke (v. 2021–2024), jonka tarkoituksena on kehittää verkkovälitteistä tukea, vertaistukea ja osallistumismuotoja lastensuojelun asiakkaina olevien ja olleiden ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi.
Teksti: Tarja Kovanen, sosiaalityöntekijä
Kuva: Unsplash
Lähteet:
Kommentit
Lähetä kommentti