Varhaiskasvatuksen työntekijäpula ja vaihtuvuus vaikuttavat lasten tuen tarpeen havaitsemiseen ja tuen toteutukseen

Varhaiskasvatuksen resurssipulasta ja työntekijöiden vaihtuvuudesta on uutisoitu jo pitkään. Ongelmat on tunnistettu myös kaupungin johdossa, ja helmikuussa 2022 Helsingin pormestari Juhana Vartiainen asetti uuden koordinaatioryhmän ratkomaan varhaiskasvatuksen pahenevaa henkilöstöongelmaa.

Varhaiskasvatuksen tilanne vaikuttaa kaikkien helsinkiläisten lapsiperheiden arkeen. Perhekeskuksen ammattilaiset ovat työssään huomanneet, että varhaiskasvatuksen rekrytointivaikeudet ja työntekijävaihtuvuus vaikuttavat myös siihen, miten tuen tarpeessa olevat lapset tunnistetaan ja millä tavalla heille suunnattu tuki toteutuu. Myös varhaiskasvatuksen henkilöstö kokee resurssien ja henkilöstön pysyvyyden vaikuttavan suuresti lapsen kehityksen ja oppimisen tukemisen mahdollisuuksiin (Eskelinen & Hjelt 2017).

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten vahvuutena on tiivis läsnäolo lapsen ja perheen arjessa. He oppivat tuntemaan lapsen hyvin ja näkevät hänen toimintaansa monissa arjen eri tilanteissa. Heillä on asiantuntemusta tunnistaa ikätasosta jäävät taidot sekä mahdolliset muutokset lapsen olemuksessa ja käyttäytymisessä. Parhaimmillaan lapsi saa tarvittavan tuen varhaisessa vaiheessa eikä vahvemmalle tuelle ole tarvetta.

Haastattelimme tätä blogitekstiä varten kahta vanhempaa ja yhtä puheterapeuttia, jotka kertoivat varhaiskasvatuksesta saadun tuen vaikutuksesta silloin, kun lapsella on erityisiä haasteita. Haastateltujen vanhempien ja heidän lastensa nimet on muutettu.

Varhaiskasvatus tuen tarpeen tunnistajana ja tuen antajana

Puheterapeutti Susanna Ruuth on työskennellyt Helsingin kaupungilla 28 vuotta; ensin kahdeksan vuotta päivähoidon puheterapeuttina ja vuodesta 2002 alkaen terveysasemalla lasten puheterapeuttina. Ruuthin mukaan varhaiskasvatus on puheterapeuttien tärkein yhteystyökumppani asiakkaiden kehityksen ja kuntoutuksen etenemistä ajatellen, ja hän näkee varhaiskasvatuksen toimivuuden tärkeänä.

Työssään Ruuth aloittaa yhteistyön varhaiskasvatuksen kanssa aina, jos vastaanotolle tulevalla lapsella havaitaan jonkinlaista pulmaa kielellisessä kehityksessä. Hän ottaa yhteyden päiväkotiin ja kuulostelee, miten siellä toimitaan; miten arki sujuu ja miten lasta jo tuetaan. Lisäksi hän kertoo, mitä itse toivoisi päiväkodissa vielä huomioitavan. Tällaisia asioita ovat usein esimerkiksi kuvien ja tukiviittomien käyttö, pienryhmätoiminta ja S2-opetus. ”Lähes kaikissa päiväkodeissa on kyllä tavalla tai toisella osattu huomioida lapsen haasteet”, Ruuth kertoo. Päiväkodissa herännyt huoli onkin monien neuvolasta tehtyjen puheterapialähetteiden taustalla. Päiväkodin kautta saadaan myös erilaista tietoa kuin mitä on mahdollista saada vastaanottokäynnillä: esimerkiksi ryhmässä ja toisten lasten kanssa toimimisesta sekä yleisesti arjen sujumisesta. Päiväkodin ryhmätilanteissa voivat nousta esiin myös erilaiset haasteet kuin kotona.

Puheterapiatarpeen lisäksi varhaiskasvatus on keskeisessä roolissa muiden tuen tarpeiden havaitsemisessa. Esimerkiksi Lauran lapsen Marin siirtyessä uuteen päiväkotiin 5-vuotiaana ryhmän kasvattajat huomasivat pian lapsen levottomuuden sekä sosiaalisissa tilanteissa ja siirtymätilanteissa ilmenevät haasteet. Marille haettiin pian erityisopettajan tukea sekä konsultaatiotukea HYKS-Varhain -työryhmältä. Tuen tarve huomattiin myös neuvolassa, josta tehtiin lähete neuvolapsykologin tutkimuksiin.

Laura kertoo, että Marin päiväkodissa kasvattajat ovat hyödyntäneet Marin arkea tukevia järjestelyitä, kuten siirtymätilanteita tukevaa time timeria sekä kuvakortteja. Samat kuvakortit on tulostettu käyttöön myös kotiin. Päiväkodissa Mari saa mennä pukemaan viimeisenä, jolloin hänen on helpompi keskittyä. Marin vastaanottaa aamuisin aina sama aikuinen, ryhmän avustaja. Mari on saanut myös kohdennettua erityisopettajan tukea.

Vaikuttava ja oikea-aikainen tuki vaatii riittäviä resursseja

Ruuthin kokemukset yhteistyöstä päiväkodin kanssa ovat pääosin positiivisia. Päiväkotien välillä on kuitenkin suurta vaihtelua. Kiire, lasten määrä ja vieraskielisten lasten osuus asettavat erityisiä haasteita varhaiskasvatukselle. Ruuthin kokemus kuitenkin on, että kiireestä huolimatta päiväkodeissa pyritään aina löytämään aikaa yhteisille keskusteluille ja suunnittelulle. Ryhmän opettajalla – tai opettajan puuttumisella – on tässä suuri merkitys. Esimerkiksi eräällä Ruuthin asiakkaista ei ole ollut päiväkotiryhmässään pätevää opettajaa koko toimintakautena, eikä lapsi näin ollen ole saanut tarvitsemaansa kielellistä tukea. Toisaalta ryhmissä, joissa on kokeneet, pätevät opettajat, on yleensä alusta asti nähty lapsen pulmat ja osattu jo tarttua niihin.

Kiire ja puutteelliset resurssit vaikuttavat siihen, miten sovitut tukitoimet toteutuvat. Ruuthinkin asiakaskunnasta löytyy useita esimerkkejä tilanteista, joissa lapselle ei esimerkiksi saada omaa avustajaa, jolloin ryhmäkohtaiseksi tarkoitettu avustaja toimii todellisuudessa tietyn lapsen tai lasten avustajana. Samoin vaikka lapselle olisi paperilla myönnetty ryhmän pienennys, saattaa ryhmä todellisuudessa olla täynnä.

Tällainen kokemus on myös toisen haastatellun vanhemman, Pekan, perheessä. Pekan lapsi Sami on lastensuojelun avohuollon asiakkaana. Samilla on kehitysvamma ja autisminkirjon häiriö. Hän tarvitsee paljon tukea arjen toiminnoissa, vuorovaikutuksessa ja toiminnanohjauksessa. Sami osaa puhua vain muutamia sanoja, ja muiden puheen ymmärtäminen on Samille vaikeaa. Sami ei osaa liittyä vastavuoroiseen leikkiin, karkailee ja on väkivaltainen pienempiä lapsia kohtaan, minkä vuoksi hänellä on jatkuvasti oltava oma aikuinen vierellä tukemassa ja ohjaamassa.

Erikoissairaanhoidossa tehdyssä kuntoutussuunnitelmassa Samille on suositeltu päiväkotiin omaa avustajaa jokaiseksi päiväksi. Pekka kuitenkin kertoo, että lapsi ei ole saanut oma avustajaa, vaan avustaja on ollut koko ryhmän avustaja kahtena päivänä viikossa. Samin päiväkotitaipaleen aikana on ollut pitkiä aikoja, jolloin avustajaa ei ole ollut ollenkaan. Päiväkodista on oltu samaa mieltä siitä, että avustaja tarvitaan, mutta yhtään hakijaa tehtävään ei ole ollut.

Viimeiseksi päiväkotivuodeksi Samille saatiin lopulta pätevä avustaja, ja Pekka on kertonut tämän jälkeen huomanneensa lapsen taidoissa edistymistä. Pekan mielestä avustajan puuttuminen ja puutteelliset resurssit ovat vaikuttaneet siihen, ettei Sami ole voinut päiväkotiaikanaan oppia asioita ja edistyä toivotusti.

Marin tapauksessa oikein ajoitettu tuki sen sijaan on johtanut tilanteen selkeään paranemiseen. Haasteissa tukemisen lisäksi päiväkodissa on pyritty kiinnittämään erityisesti huomiota Marin vahvuuksiin ja järjestämään hänelle onnistumisen kokemuksia. Laura kertoo, että viskarivuotena Marista tuli alussa lähes päivittäin negatiivista palautetta, mutta eskarivuoden aikana sitä on tullut enää vain vähän. Päiväkodissa saadun tuen myötä edistystä on tullut huimasti, minkä johdosta Mari voi aloittaa 1. luokkansa normaalilla luokalla pienluokan sijaan.

Varhaisen tuen riittävistä resursseista hyötyvät kaikki

Tuen tarpeessa oleva lapsi hyötyy saamastaan tuesta sitä enemmän, mitä varhaisemmassa vaiheessa suunnitelmallinen ja tavoitteellinen tuki pystytään aloittamaan (HE 148/2021, s. 22). Osalle perheistä varhaiskasvatuksessa annettu tuki ei yksinään riitä ja lapsen tukeminen edellyttää monialaista yhteistyötä lapsiperheiden palveluista. Me perhekeskuksen ammattilaiset olemme kuitenkin huomanneet, että varhaiskasvatuksen resurssipula ja henkilöstön vaihtuvuus voivat hidastaa muihin palveluihin ohjautumista tai heijastua palveluiden tarpeeseen pitkällä aikavälillä. Mikäli esimerkiksi lapsen neuropsykiatrisia haasteita ei tunnisteta ja tukitoimia aloiteta riittävän varhaisessa vaiheessa, voi se näkyä myöhemmin perhesosiaalityön tai lastensuojelun tarpeena koulunkäynnin haasteiden vuoksi.

Varhaiskasvatuksella on lasten ja perheiden elämässä erityinen rooli – se toimii lasten arjen näyttämönä. Näin ollen myös varhaiskasvatuksessa lapselle päivittäin annettavan ja arjessa toteutettavan tuen rooli on merkittävä ja osaltaan auttaa lapsen tuelle moniammatillisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Myös Ruuth toteaa tämän: ”Sanonkin usein päiväkodin henkilökunnalle, että se tieto ja asiantuntemus, mitä heillä siellä on, on mulle tosi tärkeetä. Mä en pysty tekemään tätä yksin.”

***

Kirjoituksen aihe syntyi Malmi-Maunulan perhekeskuksen rakenteellisen työryhmän keskustelussa.

Kirjoittajat:
Petra Aho, puheterapeutti
Petra Joensuu, sosiaalityöntekijä
Meri-Tuuli Kulmala, sosiaalityöntekijä

Kuvat:
Unsplash

Lähteet:
Eskelinen, Mervi & Hjelt, Hanna (2017) Varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapsen tuen toteuttaminen. Valtakunnallinen selvitys 2017. Saatavilla https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80737

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta HE 148/2021