"Haluan kuulua johonkin"

Vammaisten henkilöiden työtoiminta vahvistamassa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osallisuutta

Epävarmuustekijät yhteiskunnassa sekä maailmassa ovat isoja, ja tämä vaikuttaa meihin kaikkiin. Sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä keinot ja voimavarat epävarmuuden sietämiseksi ovat usein rajallisempia, jonka takia arjen ennakoitavuuden, yhteisöön kuulumisen sekä turvallisen ilmapiirin merkitys kasvaa.

Työskentelemme erityissosiaalityöntekijöinä sosiaalisen kuntoutuksen tiimissä. Asiakkaat tulevat kaikilta Helsingin alueilta, vaikka tiimimme sijoittuu hallinnollisesti lännen aikuissosiaalityöhön. Kohtaamme työssämme pääosin työkyvyttömyyseläkkeellä olevia helsinkiläisiä, jotka kaipaavat sosiaalista yhteisöä sekä tekemistä päiviinsä. Moni pohtii myös kouluttautumiseen ja työllistymiseen liittyviä kysymyksiä. Tässä kirjoituksessa haluamme tuoda esiin tämän moninaisen asiakasryhmän omasta näkökulmastamme ja kertoa, miksi työtoiminnan järjestäminen tälle asiakasryhmälle on tärkeää.

Mikä vammaisten henkilöiden työtoiminta?
Vammaisten henkilöiden työtoiminnan järjestämisestä on säädetty sosiaalihuoltolaissa (SHL 1301/2014, SHL 710/1982) ja sen tavoitteena on parantaa tai ylläpitää osatyökykyisten tai vammaisten asiakkaiden työ- ja toimintakykyä. Työtoiminta on tavoitteellista ja suunnitelmallista kokonaiskuntoutusta, jonka lähtökohtana on asiakkaan yksilöllinen tilanne ja voimavarat. Helsingissä palveluun osallistuu tällä hetkellä yhteensä noin 300 henkilöä vuositasolla. Haasteena on, että tulijoita olisi paljon, mutta paikkoja on vähän.

Hyvinvointialueet eivät ole järjestäneet vammaisten henkilöiden työtoimintaa niin laajasti kuin kuntouttavaa työtoimintaa, joka on tarkoitettu työttömille työnhakijoille ja jota säätelee Laki kuntouttavasta työtoiminnasta. Niillä hyvinvointialueilla, joilla vammaisten henkilöiden työtoimintaa järjestetään, kuten Helsingissä, työtoimintaan osallistuminen on vapaaehtoista ja perustuu palvelutarpeen arviointiin.

Valtaosa Helsingin kaupungin työtoiminnan ryhmiin ja pajoille osallistuvista asiakkaista on työttömiä työnhakijoita ja osallistuvat siten kuntouttavaan työtoimintaan. Työtoiminnasta puhuttaessa on kuitenkin tärkeä muistaa, että työtoimintapaikoilla on myös asiakkaita, jotka osallistuvat vammaisten henkilöiden työtoimintaan tai ovat esimerkiksi palkkatukityössä, työkokeilussa tai työharjoittelussa.

Uusix-verstaiden Suvilahden toimipisteen kutomo (kuva: Uusix-verstaat, viestintä)

Työtoimintaan ohjautumistavasta riippumatta työtehtäviä tehdään tasa-arvoisina ja hyvässä yhteishengessä, kukin kykyjensä ja taitojensa mukaisesti. Tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus ovat myös arvoja, joita painotetaan Helsingin kaupungin eettisissä periaatteissa; Helsinkiläinen voi olla monenlainen ja jokainen on yhtä arvokas. Yhdenvertaisuus on ihmisoikeus ja yhteiskunnan perusarvo. (Helsingin kaupungin eettiset periaatteet. 4.10.2019.)

Entistä moninaisempi asiakaskunta
Suomessa oli yhteensä 187 894 työikäistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa henkilöä vuonna 2021. Heistä 15 943 oli alle 30-vuotiaita. Nuorista, alle 30-vuotiaista, 84 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön takia (Kela 2022). Helsingissä työkyvyttömyyseläkettä saaneita 16–64-vuotiaita oli Helsingin tilastollisen vuosikirjan 2022 mukaan 15 545 henkilöä.

Vammaisten henkilöiden työtoimintaan hakeutuvista ja osallistuvista asiakkaista valtaosa kuuluu tähän kohderyhmään, eli he ovat työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä. Suurin osa heistä on yksin asuvia ja he ovat olleet työn tai koulutuksen ulkopuolella pidempään. Havaintomme mukaan työtoimintaan hakeutuu enemmän miehiä kuin naisia.

Osalla työ- ja toimintakykyyn vaikuttaa autismikirjon häiriö, oppimisvaikeudet, lievä kehitysvamma tai aistivamma. Taustalla voi olla keskeytyneitä opintoja ja joidenkin toimintakykyyn vaikuttaa myös päihdeongelma. Osa hakijoista on niin sanottuja välinputoajia; terveydenhuollossa on todettu työ- ja toimintakykyyn liittyviä haasteita, joskus jopa työkyvyttömyyttä, mutta kriteerit eläkkeeseen eivät Kelan mukaan kuitenkaan täyty. Toimintakykyyn vaikuttavat usein somaattiset vaivat ja taustalla oleva pitkä työttömyys.

Palveluun hakeutuu myös korkeakoulutettuja asiakkaita, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia sekä teknisen tai luovan alan koulutuksen saaneita. Työkokemusta saattaa olla enemmänkin, tosin monen työhistoria on katkonainen ja edellisestä työsuhteesta on usein vuosia. Moni kertoo sosiaalisten tilanteiden pelosta, yksinäisyydestä sekä kokemuksesta siitä, että on kaiken ulkopuolella.

Osallisuuden merkitys
Osallisuuden kokemisen tarve on asia, jonka työtoimintaan hakeutuvat sekä työtoiminnassa olevat asiakkaat usein nostavat esiin. ”Haluan kuulua johonkin”, ”haluan enemmän ihmisiä elämääni” ja ”haluan harjoitella sosiaalisia taitojani” ovat monelle perusteena työtoimintaan hakeutumiselle – usein vähintään yhtä vahvasti kuin itse työtoimintatehtävien opetteleminen ja tekeminen.

Vaikka moni vammaisten henkilöiden työtoimintaan osallistuva kaipaa sosiaalisessa ympäristössä olemista, vuorovaikutustilanteissa oleminen voi olla vaikeaa ja asia, joka vaatii harjoittelemista. Ohjaajien sensitiivinen työote ja vuorovaikutustaitoihin panostaminen työtoimintapaikoilla on siten erityisen tärkeää. Tämä on asia, joka vaatii huomiota, aikaa ja koulutusta. Ohjaajien määrä on myös tärkeä suhteuttaa asiakkaiden palvelutarpeisiin, jotta palvelu on laadukasta ja asiakkaita tukevaa.

Iiris Pron työtoiminnassa olevat asiakkaat kävelyllä. Iiris Pro järjestää vammaisten henkilöiden työtoimintaa ostopalveluna Helsingin kaupungille. (kuva: Karin Sivelä)

Panostaminen turvallisen ja kannattelevan yhteisön luomiseen sekä vuorovaikutustilanteissa pärjäämiseen vahvistaa myös asiakkaiden toimijuutta. On samalla muistettava, että yhteisöllisyys ja vuorovaikutuksessa oleminen voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, ja että ihmisten toiveet yhteisöllisyyteen liittyen vaihtelevat. Hyväksytyksi tulemisen kokeminen sekä vertaistuen saaminen on kuitenkin yhteinen tarve kaikille.

Haravointia ja savenvalamista
Työtoiminta on käytännönläheistä sosiaalisessa ympäristössä ja vuorovaikutuksessa tapahtuvaa toimintaa. Työtoiminta voi olla esimerkiksi ompelua, keittiötehtäviä, huonekalujen tai korujen valmistamista pajamaisessa ympäristössä. Se voi myös olla kotihoidon tai kiinteistöhuollon avustavia tehtäviä tai pakkaus- ja kokoonpanotöiden tekemistä.

Työtoimintaa ja muuta työelämävalmiuksia parantavaa toimintaa järjestetään kaupungin omana palveluna Uusix-verstailla, Pakilan työkeskuksessa sekä Avotyötoiminnan toimipisteissä ympäri kaupunkia. Tämän lisäksi työtoimintaa järjestetään ostopalveluna Live Palveluissa, Iiris Prossa ja Aula-työkodeissa. Työtoiminnasta maksetaan työosuusraha osallistumisen mukaan ja työtoimintapaikoilla noudatetaan työelämän pelisääntöjä.

Viime vuosina ulkona ja luonnossa tapahtuva työ on alkanut kiinnostaa entistä useampia. Avotyötoiminnan luonto- ja ympäristöryhmien työtoimintaan on tämän takia paljon hakijoita. Monia kiinnostaa erityisesti puutarhan- sekä ympäristönhoitoon liittyvät tehtävät sekä kokonaisvaltaisesti luontolähtöinen työtoiminta, mihin sisältyy myös ideologisella tasolla luonnon ja ihmisen hyvinvointiin liittyvää toimintaa.

Luontoon ja luontoympäristöön tukeutuvien menetelmien ammatillista, tavoitteellista ja vastuullista hyödyntämistä osana hyvinvointipalvelujen tuottamista, kutsutaan myös Green Care -toiminnaksi. Green Care -toiminnan ydinelementtejä ovat toiminta, luonto ja yhteisö. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvät muun muassa luonnon elvyttävyyden, osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla. Stadin soten työtoiminnassa on kehitetty luontolähtöistä toimintaa tähän suuntaan jo useamman vuoden ajan mm. kouluttamalla henkilöstöä ja tuottamalla konkreettisia tapoja ja työmenetelmiä toiminnan toteuttamiseksi sekä huomioimalla ympäristötietoisuus ja ekologisuus kokonaisvaltaisesti palveluita tuotettaessa. Luontolähtöisyys ja luonnonsuojelu osana palveluita kuuluu myös Helsingin kaupunginstrategian mukaisiin tavoitteisiin.

Avotyötoiminnan Vuosaaren luonto- ja ympäristöryhmä (kuva: Pasi Rantanen)

Perinteisesti luonto- ja ympäristöryhmiin on osallistunut iäkkäämpiä miehiä, joilla olisi päihdekuntoutuksen tarvetta. Nykyisin luontolähtöisestä työtoiminnasta ovat kiinnostuneet myös naiset, nuoret mielenterveyskuntoutujat sekä täysin raittiit ja päihdekuntoutusjaksoja käyneet henkilöt. Työtoimintaan osallistuminen samassa ryhmässä akuutin päihdeongelman kanssa kamppailevan henkilön kanssa voi olla haastavaa ja saattaa myös aiheuttaa työtoiminnan keskeytyksen.

Tämä asiakkaiden erilaisten tilanteiden ja tarpeiden huomioiminen on asia, joka vaatii huomiota kaikissa työtoiminnan ryhmissä. Esimerkiksi mielenterveyden pulmat saattavat näyttäytyä käytännössä suuremmilta ja asiakkaan ryhmässä oleminen saattaa vaatia enemmän tukea, kuin mitä alun perin ajateltiin. Työnjohdolla on keskeinen rooli näissä haastavissa tilanteissa. Yhteistyössä sosiaalisen kuntoutuksen tiimin kuntoutusohjaajan ja asiakkaan verkoston kanssa asioihin löytyy usein ratkaisuja.

On tärkeä muistaa, että myös vammaisten henkilöiden työtoiminnasta edetään työelämään sekä opiskelemaan. Tämä saattaa kestää pidempään, ja siihen tarvitaan usein vankkaa tukea ja kannustusta. Varsinkin nuorten asiakkaiden määrän lisääntyessä työtoiminnasta etenemisen mahdollisuus on hyvä pitää mielessä ja läsnä puheessa.

Työtoiminta pitää arjen kasassa
Iloitsemme sitä, että Helsingissä järjestetään työtoimintaa myös työikäisille osatyökykyisille ja vammaisille henkilöille. Hyvinvoinnin ja elämänlaadun kohenemisen lisäksi uskomme, että palveluun osallistuminen säästää taloudellisia kustannuksia sekä sosiaali- että terveydenhuollossa.

Kun ihminen osallistuu säännölliseen toimintaan, palvelujärjestelmän on helpompi ”ottaa koppia”, jos elämässä tai toimintakyvyssä tapahtuu muutoksia tai oma tilanne kriisiytyy. On mahdollisuus puuttua ja tarjota tukea ennen kuin tilanne pahenee. Säännöllinen, sovittuina päivinä ja aikoina työtoimintaan osallistuminen luo arkeen selkeän rakenteen. Työtoiminta voi olla asia, joka pitää arjen ja mielen kasassa tai päihdeongelman hallinnassa.

Työtoiminnan järjestäminen osatyökykyisille ja vammaisille on erityisen tärkeää, koska kaikilla on oltava yhdenvertaisesti mahdollisuus osallistua, työ- ja toimintakyvystä riippumatta, yhteiseen toimintaan ja tekemiseen, missä voi kokea olevansa osallinen, arvokas ja hyväksytty.

Kirjoittajat:
Saija Kangas, erityissosiaalityöntekijä, sosiaalinen kuntoutus
Karin Sivelä, erityissosiaalityöntekijä, sosiaalinen kuntoutus