Vauvan itkuisuus pikkulapsiarjessa ja siihen saatava apu ja tuki

Perhekeskuksen ammattilaiset ovat huomanneet, että vauvaperheille suunnatuissa peruspalveluissa vauvojen itkuisuus on aihe, jonka vanhemmat ottavat usein esille. On hyvä, että huolenaiheet otetaan avoimesti puheeksi ja tällöin ammattilaisten tärkeä tehtävä on vanhempien huolen kuuleminen ja ymmärtäminen. Haastattelimme tätä kirjoitusta varten neuvolan terveydenhoitaja Júlia Lászlóa ja terapeuttisen vauvaperhetyön johtavaa psykoterapeuttia Jonna Lehtistä.

Terveydenhoitaja Júlia László kertoo, että itkuisuutta esiintyy enemmän tai vähemmän kaikissa pikkuvauvaperheissä. Vauva viestii itkullaan tarpeistaan ja se kuuluu normaaliin vauvan kehitykseen. Runsaampi itkuisuus ja koliikki-itkut ovat yleisiä vauvan ensimmäisinä kuukausina. Jonna Lehtisen mukaan itkun tarkastelu on hyvä aloittaa kokeilemalla, onko vauvan perustarpeet täytetty eli onko vauvalla nälkä, väsyttääkö vauvaa vai onko hänellä vatsakipua tai kaipaako vauva vanhemman syliin ja vanhemman seuraa ja turvaa. Vanhemmat saattavat epäillä jotakin tiettyä itkuisuuden aiheuttajaa, kuten vatsavaivoja, allergiaa, refluksia tai koliikkia. Laszlon mukaan itkuista koliikkivauvaa hoitaessa on hyvä valita samanlaisina toistuvia rauhoittelukeinoja, joihin vauva hiljalleen tottuu. Kun vauvan perustarpeista on huolehdittu, niin vauvan rauhoittelu valituilla keinoilla usein riittää.

Vaikka vauvan itkuisuus onkin hyvin tavallista, se voi olla hyvin kuormittavaa koko perheelle. Vauvan itkuisuuteen liittyy usein vanhempien voimakas huoli lapsen hyvinvoinnista, vanhempien väsymys, sekä riittämättömyyden tunne. Vauvan ensikuukausien itkuisuus sijoittuu synnyttäneen vanhemman kannalta herkkään ajankohtaan, sillä synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu 10–20 % äideistä ja isistä 8-10% (Duodecim 2022.) Vauvan itkuisuus voi korostaa masentuneen vanhemman negatiivisia tuntemuksia ja heikentää kiintymyssuhdetta vauvaan.

Tunteiden merkitys vanhemman ja vauvan vuorovaikutuksessa
Neuvolasta voidaan ohjata terapeuttiseen vauvaperhetyöhön, mikäli vanhempi tarvitsee ja haluaa tukea varhaiseen vuorovaikutukseen. Terapeuttisen vauvaperhetyön johtava psykoterapeutti Jonna Lehtinen kertoo, että vauvan itku voi herättää vanhemmassa monenlaisia tunteita. Vauvan itku on vahva viesti vanhemmalle siitä, että nyt on jotain, mihin vanhemman on tärkeää reagoida. Vauvalla ei ole muita keinoja ilmaista omia tarpeitaan kuin itku.

Ihmiselämään kuuluvat kaikenlaiset tunteet, myös negatiiviseksi mielletyt. Vanhemman on hyvä osata tunnistaa ja nimetä omat tunteet ja sanoittaa tunteitaan ja opetella myös tulkitsemaan vauvan tunteita. Lehtisen mukaan vauvan itku saattaa herättää hämmennystä, hätää ja avuttomuutta. Vauvan itku saattaa saada vanhemman kokemaan myös häpeää, jolloin vanhempi saattaa miettiä: Olenko riittävän hyvä vanhempi? Mitähän muut ajattelevat siitä, että vauva itkee? Miten saan vauvan hiljennettyä? Vanhemman tunnereaktioon vaikuttaa se, millaiset kyvyt vanhemmalla on säädellä omia tunteita ja omaa toimintaa. Omien tunteiden ja toiminnan säätelyyn puolestaan vaikuttaa mm. se, miten vanhempi itse on tullut varhaislapsuuden ja muutenkin elämän aikana omien tarpeittensa osalta kohdatuksi, autetuksi, hoivatuksi ja rauhoitetuksi.

Vanhemman olisi hyvä muistaa, että vuorovaikutus vauvan kanssa ei välttämättä suju kuin itsestään, vaan se vaatii sitä, että vanhempi ja vauva tutustuvat toisiinsa ja harjoittelevat vuorovaikutusta toistensa kanssa. Yksi osa vastavuoroisen vuorovaikutussuhteen kehittymistä on vauvan itkuun eli vauvan tarpeisiin vastaaminen. Joskus voi olla niin, että vauvaa on haastava tulkita, mutta kokemuksen ja harjoittelun kautta tilanne helpottuu. Jonna Lehtinen neuvoo, että kannattaa antaa itselle aikaa tutustua vauvaan.

Itkevän vauvan rauhoittelu on tärkeää myös vauvan itsesäätelyn kehittymisen kannalta. Vauva tarvitsee vanhempaa ja tämän rauhoittavaa hoivaa, jotta itsesäätelyn kehittyminen olisi mahdollista. Tärkeintä itkevän vauvan rauhoittelussa on, että vanhempi pysyy rauhallisena ja pyrkii helpottamaan vauvan oloa. Vauvaa ei tarvitse hiljentää, vaan tärkeää on vauvan itkun huomioiminen ja pyrkimys lohduttaa pitämällä vauvaa sylissä, vaikka omaa olkapäätä vasten, silittelemällä vauvan selkää ja juttelemalla vauvalle rauhoittavasti.

Avun hakeminen läheisverkostosta ja sote-palveluista
Vanhemman on tärkeä huolehtia omien voimavarojen riittämisestä ja pyytää apua omasta läheisverkostosta. Kovin väsyneenä, stressaantuneena ja kiukkuisena on vaikea saada vauvaa rauhoittumaan. Vaikka vauvan itku herättäisikin negatiivisia tunteita on erittäin tärkeää pyrkiä toimimaan vauvan kanssa rauhallisesti ja turvallisesti.

Neuvolassa vanhemmuuteen ja vauvan hoitoon liittyviä negatiivisia tunteita voi käsitellä turvallisessa ja luottamuksellisessa ympäristössä, eikä asioiden kanssa tarvitse jäädä yksin. Vanhemman väsymyksen tueksi neuvolasta voidaan suositella esimerkiksi kunnallista lapsiperheiden kotipalvelua tai sosiaaliohjausta arjen tueksi. Neuvolassa voidaan arvioida myös esimerkiksi perheneuvolan-, neuvolapsykologin-, psykiatrisen sairaanhoitajan tai terapeuttisen vauvaperhetyön avun tarve.

Vanhemman kannattaa hakea apua, jos tunteet vauvaa kohtaan alkavat muodostua negatiivisiksi, tulee halu jättää vauva yksin itkemään, vanhempi ei pysty vauvan itkiessä säätelemään omaa toimintaansa ja pahimmillaan tulee ajatuksia vauvan satuttamisesta. Lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin ja tukeen voi olla yhteydessä virka-aikana, jolloin sosiaalialan ammattilaiset auttavat arvioimaan palvelutarpeen ja löytämään oikean palvelun.

Kirjoittajat:
Petra Joensuu, sosiaalityöntekijä
Sari Mielonen, fysioterapeutti

Kuvat: Unsplash

Lähteet:
Itkuinen vauva ja koliikki – opas vanhemmille: https://storage.googleapis.com/ngo-production/2018/09/7fb4d966-itkuinen_vauva_ja_koliikki.pdf

Synnytyksen jälkeinen masennus: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00505