Miksi nuoret voivat huonosti?

Nuorten pahoinvointi on viime aikoina ylittänyt niin monta uutiskynnystä, että ajattelimme lähteä pohtimaan tätä laajemmin myös Itäkadun perhekeskuksen näkökulmasta, sillä myös täällä aiheesta on aktiivisesti puhuttu. Nuorten hyvinvointi voidaan jakaa terveyteen, toimintakykyyn, henkisiin ja taloudellisiin resursseihin, osallisuuteen ja turvallisuuteen. Nämä ovat perustarpeita, minkä lisäksi hyvinvointi edellyttää mahdollisuuksia toteuttaa niin itseään, kuin myös itsensä mukaisia arvoja. Käyn näitä seuraavassa läpi, alkaen siitä kontekstista, missä jokainen ihminen kasvaessaan on, biologisena ja ainutlaatuisena yksilönä, jonka käyttäytymiseen vaikuttaa sosiaalisen lisäksi myös biologinen puoli. Kirjoitukseni pääkysymyksenä on se, miten nuoret suomessa voivat sekä se, mitkä tekijät ja kontekstit tähän vaikuttavat. Peilaan näitä vastauksia kahteen Itäkadun perhekeskuksessa tehtyyn nuoren (15 v. ja 12 v.) asiakashaastatteluun.

Aivot ja nuoruus
Nuoruus on monella tapaa hyvinkin mullistava vaihe ihmisen elämässä, ja sen kehitys alkaa puberteetista ja päättyy aikuisen persoonallisuuden rakenteiden vahvistamiseen. Tämä tapahtuu yleensä ikävuosien 13–22 aikana, vaikka yksilöllinen vaihtelu on samalla suurta. Biologisesti tämä tarkoittaa valtavia muutoksia niin fyysisesti, emotionaalisesti kuin myös sosiaalisesti. Nuoruus on aivojen toiseksi tärkein kehitysvaihe varhaisvaiheiden jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että limbiset, mielihyvää indikoivat alueet kasvavat nopeammin kuin aivokuoren hermoverkot, ja mielihyväkeskus reagoi palkintoihin ja jännitykseen voimakkaammin, kun taas näitä kurissa pitävät etuotsalohkojen kuorikerrosten kontrollialueet menettävät valtaansa.

Huomion arvoista tässä on se, että aivojen sosiaalinen palkitsemisjärjestelmä siirtyy murrosiän jälkeen vanhempien hyväksynnästä enemmän vertaisryhmille kuten kavereille, sosiaaliseen asemaan ja toisten hyväksyntään, ja näiden tekijöiden merkitys kasvaa. Yksi nuoruuden tärkeimmistä funktioista onkin irrottautuminen vanhemmista ikätovereitten kautta kohti autonomiaa ja itsehallintaa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että sosiaaliset tilanteet ja vertailut muihin laukaisevat voimakkaita tunnereaktioita samalla, kun kehon palovaroitin, mantelitumake on syttymisherkkä. Nuoret havaitsevat, toimivat ja reagoivat nopeasti ilman pitkää harkintaa, ja tämä on täysin luonnollista, nuoruuteen kuuluvaa elävää elämää.

Nuoruus siis uudelleenorganisoi aivoja uuteen uskoon, ja aivojen plastisuus antaa tälle muutokselle mahdollisuuden. Tämä tekeekin kontekstista äärimmäisen tärkeän, sillä nuori on herkässä tilassa rakentamassa itselleen ainutlaatuista identiteettiä saatavilla olevista aineksista. Nämä ainekset ovat hyvin erilaisia erilaisissa sosioekonomisissa kuin myös erilaisissa vallitsevissa kulttuurisissa konteksteissa. Suomalainen yhteiskunta tarjoaa kontekstin maailman onnellisimpaan kansaan, mutta mitä tämä onni todellisuudessa on?

Nuoruus tilastoissa
THL:n suorittama kouluterveyskysely (2023) kertoo, että yli kolmannes nuorista kokee terveydentilansa joko keskinkertaiseksi tai huonoksi. Suurin osa nuorista koki tyytyväisyyttä elämäänsä, ja koulunkäynnistä pitivät eniten 4–5 luokan oppilaat sekä ammatillisten oppilaitosten opiskelijat (1–2 vuosiluokat). Huolestuttavaa oli se, että kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuudesta kertoivat noin kolmannes tytöistä ja 7–8 prosenttia pojista niin 8–9 luokilla, kuin myös ammattioppilaitoksissa ja lukioissa. Tilanne ei näy piikkinä vain kouluissa. HUS:n mukaan lasten ja nuorten lääkemyrkytysten takia tehdyt käynnit yliopistosairaaloiden lasten päivystyksissä ovat viimeisen 10 vuoden aikana kaksinkertaistuneet. Muutos on ollut näkyvin vuosien 2017–2018 jälkeen, jolloin tapaturmaisista, alle 10-vuotiaiden myrkytystapauksista on siirrytty nuorisoikäisten tekemiin tahallisiin myrkytystapauksiin.

Nuorten ryöstörikollisuuden määrä on myös vuoden 2021 jälkeen ollut kasvussa. Kasvu on ollut merkittävintä alle 15-vuotiaiden parissa, ja kasvua on ollut sekä suomalaistaustaisilla että ulkomaalaistaustaisilla nuorilla. Uusina piirteinä on lyömisen ja potkimisen lisäksi mm. nöyryytysväkivaltaa, tekojen kuvaamista sekä kalliiden vaatteiden ryöstämistä. Tähän yhdistyy yleensä se, että joissain nuorisoporukoissa ihannoidaan rikollista elämäntapaa. eli ns Roadman-kulttuuria, ja teoilla leveillään somessa.

Enemmistä nuorista voi hyvin, mutta...
Suurin osa nuorista voi kuitenkin edelleen hyvin, mutta miksi osa etääntyy yhä kauemmas tästä hyvinvoivasta valtavirrasta? Sekasin kollektiivin johtaja Satu Raappana löytää tälle selkeitä syitä. Yksi näistä oli koronapandemia, jonka sulkutoimet rajoittivat monin tavoin nuorten arkea. Koronan seurauksena yhteys muihin nuoriin sekä tärkeisiin aikuisiin heikkeni juuri sillä hetkellä, kun näitä olisi kehityksellisesti tarvittu eniten. Koronaa seurasi vielä Venäjän hyökkäys Ukrainaan, mikä lisäsi pelkoa ja sodan uhkaa myös Suomessa, unohtamatta ekokriisiä, jonka takia ilmaston lämpeneminen ja luontotuho etenee suomessakin kiihtyvällä vauhdilla. Uutisotsikot kuvastavat tätä samaa dystopiaa, joka ei tarjoa toivoa, vaan tuhoa. Nuoret eivät siis olekaan Raappanan mukaan rikki, he vain yksinkertaisesti reagoivat ympärillä tapahtuvaan.

Vaikutusta on myös koko ajan enemmän yksilöä ja itseohjautuvuutta painottavassa yhteiskunnassamme, ja tämä kehitys näkyy mm. kouluissa jo perusopetuksessa. Pysyvien rakenteiden purkaminen ja valinnaisuuden lisääminen, sekä samalla tapahtunut vaatimustason nousu, kuten lukion jälkeinen ajatus siitä, että jo tässä vaiheessa pitäisi tietää mitä haluaa tehdä, pakottavat nuoren valitsemaan heti lukion alussa ne aineet, joita haluaa opiskella yliopistossa. Tämä pakottaa käytännössä suorittamaan yo-kokeet mahdollisimman hyvin, sillä yhä enemmän painotetaan opiskelijavalinnoissa ensikertalaiskiintiöitä ja todistusvalintaa. Samaan aikaan nuorten pitäisi luoda ja pohtia omaa identiteettiä, suuntaa, seksuaalisuutta ja parisuhdekysymyksiä. Professori Katariina Salmela-Aro miettiikin, että kyseessä on elämän yksi vaativimmista ajanjaksoista, jota tulisi ymmärtää paljon nykyistä paremmin. Tämä saattaisi johtaa myös parempaan kontekstiin, jossa kehittyvät aivot saisivat optimaalisemman kasvuympäristön.

Yksi keskeisimpiä tekijöitä nuorten hyvinvoinnille on myös some ja pelaaminen, joka ilmenee eri tavoin eri sukupuolilla. Tytöt keskittyvät enemmän sosiaaliseen mediaan, kun taas pojat keskittyvät enemmän pelaamiseen. Somessa tytöt vertailevat toistensa menestystä ja ulkonäköä, mikä heikentää näiden nuorten itsetuntoa. Mieli ry:n tutkimuksen mukaan huonosti voivilla nuorilla onkin erityinen riski koukuttua somen alustoille, mikä taas vaikuttaa arjen toimintakykyyn. Ongelmana on kuitenkin se, että älylaite saattaa olla ainoa väylä ulkomaailmaan ja kavereihin, joten pelkkä laitteiden takavarikoiminen ei poista tätä ongelmaa.

Parhaiten voivat Raappanan mukaan ne nuoret, jotka saavat kotoa tai läheisiltään tukea ja kannatusta. Tämä ilmeni hyvin myös Itäkadun viestintäryhmän tekemistä 15-vuotiaan ja 12-vuotiaan nuorten asiakashaastatteluista. Niiden mukaan hyvä arki koostuu kavereista, syömisestä ja nukkumisesta. Hyviin elämäntapoihin kuuluivat kavereiden lisäksi myös perheen kanssa oleminen ja tekeminen. Koulun stressaavuus kävi 15-vuotiaan nuoren haastattelusta hyvin ilmi. Nuori koki, että koulu menee hyvin, muttei niin hyvin kuin haluaisi. Asioiden yliajattelu ja koulustressi huononsi myös terveiden elämäntapojen noudattamista. Nuori koki, ettei koulussa ymmärretä sitä, jos ahdistaa, tai on ongelmia mielialan tai stressin kanssa. Nuorelta tuli haastattelussa myös kritiikkiä siitä, että jos pystyy pitämään huolta itsestään, niin ajatellaan helposti, ettei tarvita muutakaan apua. Nuoren mielestä oli väärin, että pitäisi olla tosi huonossa kunnossa, että saisi apua. Tämä olikin kannanottoa ennaltaehkäisevien palveluiden puolesta, mihin voimme hyvin yhtyä.

Valta, valinnat ja vastuu
Nuoruus ei siis ole nykyään pelkkää ruusuilla tanssimista. Monenlaiset markkinataloudesta peräisin olevat kuluttajuuden eetoksen voimat vaikuttavat siihen, että tehokkuus menee inhimillisyyden ja tutkitun tiedon edelle esimerkiksi kouluissa, jonka näennäisvapaus toimii selkeästi yhtenä isona stressin lähteenä. Nuoruusikäisen identiteetti on kontekstisidonnainen ja sirpaleinen, ja tarvittavan resilienssin ja olosuhteiden vaihtumista sietävän identiteetin muodostuminen on onnistuneen nuoruuden kehityksen lopputulos. Kun entisaikaan elämänpolku oli jo syntymästä saakka valettu sementtiin, on se nyt liiankin tuulista.

Kaikki valinnat ovat koko ajan läsnä, jolloin pitää jatkuvasti pelätä, että jättää jotain vielä parempaa valitsematta. Jatkuva kurkottelu joka suuntaan johtaa Kaltialan (2020) mukaan identiteettipalasten pysymiseen sirpaleina, jolloin identiteetistä tulee epävakaa, vaikka kehitysikäinen tarvitsisi oman ikätasonsa mukaista ohjausta ja huolenpitoa. Sama on rajojen kanssa. Jos näitä ei tule vastaan lapsuudessa, kokeillaan nuorena vielä kovemmin. Tämän takia valtaa ja vastuuta tulisi antaa vain ikätason ja kapasiteetin mukaan, jolloin ne mahdollistaisivat nuorelle ikätasoon sopivan kyvyn ja halun rakentavaan prososiaaliseen käyttäytymiseen.

Vastausta siihen, onko vanhemmuus hukassa, ei siis ole yhtä oikeaa vastausta. Se on varma, että maailma, jossa nykynuoret joutuvat identiteettinsä rakentamaan, on entistä tuulisempi, ankarampi, haastavampi ja moniulotteisempi, mikä tarkoittaa sitä, että kehittyvät nuoret ja heidän aivonsa tarvitsevat edelleen ankkurointia johonkin pysyvämpään. Tämän pysyvän tulisi tarjota kasvavalle nuorelle tämän kehitystason ymmärtävää mentalisointia, tukea ja turvaa, kuten myös muita välittäviä aikuisia, läheisiä ja luotettavia kavereita. Vain näin nuori pystyy kukoistamaan, ja elämään mahdollisimman täyttä elämää, jotta he saisivat resilienssiä myös tulevaisuuden haasteita varten.

Kirjoitus: Simo Laakso, sosiaalityöntekijä Itäkadun perheneuvola
Taustatyö: Itäkadun rakenteellisen työn ja viestinnän työryhmät
Kuva: Jukka Piitulainen
Kuvan taideteos: Sami Serpola

Lähteet
Heiskanen, L. (2024). Nuorten ryöstörikosten piirteet – Poliisin tietoon tullut ryöstörikollisuus vuosina 2015-2023. Raportti, Keskusrikospoliisi, Tiedusteluosasto, strateginen analyysi.

Henell, H. (2024). Nuorten pahoinvointi näkyy karusti HUS:in tilastoissa. Artikkeli, Iltalehti. Luettu osoitteessa: Nuorten pahoinvointi näkyy karusti Husin tilastoissa (iltalehti.fi)

Hermanson, E., Sajaniemi, N. (2018). Nuoruuden kehitys – Mitä tapahtuu pinnan alla. Artikkeli. Duodecim 2018:134.

Holopainen, E., Kosola, S. (2023). Nuoruus painekattilassa – pahoinvointi lisääntyy. Artikkeli. Duodecim 2023:139.

Jormakka, N. (2023). Nuoret voivat pahoin – Mitä voimme tehdä? Artikkeli, Hidasta elämää. Luettu osoitteessa: Nuoret voivat pahoin – Mitä voimme tehdä? (hidastaelamaa.fi)

Kaltiala, R, K. (2020). Miksi yhä useammat nuoret tarvitsevat psykiatrista hoitoa? Artikkeli. Tampereen yliopisto. Luettu osoitteessa: Miksi yhä useammat nuoret tarvitsevat psykiatrista hoitoa? (tuni.fi)

Kirkas, T. (2023). Pelkkää harmaata? Mieli Ry, Lehtiartikkeli. Luettu osoitteessa: mieli-vuosijulkaisu2023.pdf

Mattila, L., Manninen, J. (2024). Teinin mieli. Gummerus.

THL. (2023). Kouluterveyskysely 2023: Lapsia ja nuoria kuormittavat monet tekijät – selkeät arkirutiinit ja ajoissa saatu apu on tärkeää. Uutinen. Luettu osoitteessa: Kouluterveyskysely 2023: lapsia ja nuoria kuormittavat monet tekijät – selkeät arkirutiinit ja ajoissa saatu apu on tärkeää | Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL (sttinfo.fi)