Selvitys asunnottomien palveluista asumisneuvonnassa

Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan asumisneuvonta tarjoaa asumisneuvontaa kaupunkitasoisesti helsinkiläisille riippumatta asiakkaan asumismuodosta. Asumisneuvonnan toiminnan ja kehittämisen kehykset tulevat valtion ohjauksesta, Helsingin kaupungin omasta strategiasta ja aikuissosiaalityössä määritetyistä painopisteistä. Helsingin asumisneuvonnan keskeinen tavoite on turhien häätöjen ehkäisy. 

Asumisneuvonta oli mukana vuosina 2021–2022 Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Stadin asunnottomuutta vähentävässä ja ehkäisevässä SAVE-hankkeessa. SAVE-hankkeesta saadut rohkaisevat tulokset työskentelystä itsenäiseen asumiseen kykenevien asunnottomien kanssa vaikuttivat siihen, että uudeksi asiakasryhmäksi vuoden 2023 alusta asumisneuvonnan palveluun otettiin itsenäiseen asumiseen kykenevät asunnottomat helsinkiläiset. 

Asumisneuvonnan asunnottomien palvelussa työskentelee kaksi kokoaikaista työntekijää sekä tarvittaessa työparina monikielinen ohjaaja. Asiakkaista 85 prosenttia on ollut muita kuin ruotsia tai suomea äidinkielenään puhuvia. Asumisen rahoittamis- ja koulutuskeskuksen (ARA) tilaston mukaan uussuomalaisten asunnottomuus on kasvanut vuodesta 2022 vuoteen 2023 mennessä 24 prosenttia ja heistä suurin osa asuu Helsingissä.

Mitä halusimme selvittää?
Uushelsinkiläisten asunnottomuuden määrän noustua tuntui tärkeältä tehdä selvitys asumisneuvonnan asunnottomien palveluista. Palvelun asiakkaista suurin osa on uushelsinkiläisiä ja asunnottomia. Palvelu on kohdennettu asiakkaille, joilla on mahdollista saada kevyellä tuella oma asunto. 

Kevyt tuki määrittyy palvelussa siten, että asiakkaalla on mahdollista saada työntekijän apua ja tukea tarvittaessa asuntohakemusten tekemiseen. Asiakkaan tuen tarve voi johtua esimerkiksi heikosta kielitaidosta ja tietämättömyydestä siitä, mistä asuntoja voi hakea ja millä kriteereillä. Asumisneuvonnassa olevaa palvelua uushelsinkiläisten asunnottomien kanssa työskentelyyn tarvitaan, jotta suunnitelmallisessa sosiaalityössä voidaan keskittyä niiden asiakkaiden auttamiseen, joilla on elämäntilanteissaan syntynyt erilaisia tuen tarpeita. Tekemämme selvitys vahvisti tätä näkemystä.

Asumisneuvonnan asunnottomien palvelussa kerättiin tarkempaa tietoa maaliskuussa 2024 asiakkaiksi ohjautuneilta uushelsinkiläisiltä asunnottomilta. Selvityksessä tavoitteena oli kerätä tietoa asiakkaiden kokemuksista ja näkemyksistä liittyen asunnon saannista ja asunnon saannin vaikutuksista muihin elämän osa-alueisiin. Tätä kokemusta kartoitimme kysymällä asiakkailta, miten he määrittävät tyytyväisyyden tunnettaan elämässään asiakkaaksi tulovaiheessa asteikolla 1–10 ja asiakkuuden päätyttyä asunnon saantiin asteikolla 1–10.

Asiakkuuden alussa asiakkailta kysyttiin alkutapaamisissa heidän mielipidettään tiedonkeruuseen. Kerroimme asiakkaille selvityksen teosta ja tarkoituksesta. Mukaan valikoituneet asiakkaat olivat halukkaita osallistumaan. Koska tavoitteena oli myös selvittää asunnon saannin vaikutuksia asiakkaiden muihin elämän osa-alueisiin, kysyimme asiakkailta lupaa, voimmeko tehdä seurantasoiton kolmen kuukauden päästä asiakkuuden päätyttyä. Asiakkuuden päättyminen määrittyi asunnon saantiin. Mukaan valikoituneet asiakkaat antoivat tähän luvan.

Taustatietoa asiakkaista
Toteutetussa selvityksessä lähempään tarkasteluun valikoitui kahdeksantoista asunnotonta asiakasta, joiden asiakkuus oli alkanut maaliskuussa 2024 tai sen jälkeen. Ensimmäisellä tapaamisella työntekijät kirjasivat erilliseen tiedonkeruulomakkeen asiakkaan taustatietoja kuten asiakkaan sukupuolen, iän, perhetyypin, tulotilanteen, Suomessa ja Helsingissä asumisajat, asunnottomuuden aikaisen majoittumispaikan, oleskeluluvan statuksen sekä mistä mahdollisesta palvelusta asiakkaat olivat ohjautuneet asumisneuvonnan asunnottomien palveluun. 

Mukana olleista asiakkaista 60 prosenttia oli miehiä ja puolet kaikista asiakkaista oli 31–40-vuotiaita. Perhetyypiltään 70 prosenttia asiakkaista oli yksinasuvia, joista 28 prosentilla oli lapsia. Mukana oli myös yksi pariskunta, yksi yksinhuoltajaperhe ja yksi perhe. Asiakkaiden kotimaa tai sukujuuret kohdentuivat 60 prosentilla Afrikan Sarven alueelle. Asiakkaat olivat ohjautuneet asumisneuvonnan asunnottomien palveluun pääsääntöisesti eri alueiden aikuissosiaalityöpisteistä (67 %), asumisneuvonnan ohjaajan kautta (28 %) sekä muista sosiaalipalveluista (5 %). 

Asiakkaiden Suomessa asumisaika oli 67 prosentilla yli 10 vuotta ja Helsingissä asumisaika oli 39 prosentilla yli viisi vuotta. Suurin osa selvityksessä mukana olleista asiakkaista oleskeli piiloasunnottomina sukulaistensa tai ystäviensä nurkissa. Asiakkaista 39 prosenttia sai työmarkkinatukea ja 33 prosenttia sai palkkatuloja. Muina tulolähteinä asiakkailla oli sairaspäiväraha, eläke ja lasten kotihoidontuki. Kahdella asiakkaalla ei ollut ensisijaista tulolähdettä. Asiakkaista puolet oli Suomen kansalaisia. Pysyvällä oleskeluluvalla oli 44 prosenttia asiakkaista ja yksi asiakas oli EU:n alueen kansalainen, joka asui Helsingissä työperustaisella EU-rekisteröinnillä.

Selvityksen tulokset
Asiakkaat olivat ohjautuneet palveluun asunnottomuuden takia, joten keskeisimpänä annetun palvelun vaikuttavuuden mittarina voitiin pitää saatuja asuntoja. Asiakkuuksien aloitusvaiheessa 18 osallistujasta 67 prosenttia koki elämäntilanteensa oleva asunnottomuuden takia heikentynyt. Tyytyväisyys elämään asunnottomana oli keskimäärin 4 asteikolla 1–10. 

Mukana olevilla asiakkailla oli eripituisia asunnottomuusaikoja takana johtuen esimerkiksi parisuhteiden päättymisestä tai siitä, ettei omaa vuokrasopimusta ole ollut aikaisemmin ja majoittuminen on tapahtunut tuttujen tai sukulaisten nurkissa. Työskentelyn aikana kahdeksastatoista osallistujasta kahdeksan asunnotonta asiakasta sai asunnon Hekasta, kolme yksityisiltä vuokranantajilta ja kolme yleishyödyllisiltä vuokranantajilta. Kahden asiakkaan kohdalla työskentely siirtyi asunnottomien sosiaalipalveluun ja aikuissosiaalityöhön. 

Kysyimme asiakkaiden näkemyksiä ja kokemuksia asunnottomuuden päättyessä. Neljäntoista asiakkaan näkemykset saatiin kartoitettua, sillä kaksi asiakasta siirtyi muihin sosiaalipalveluihin ja kahteen ei saatu enää yhteyttä. Vastanneiden asiakkaiden antamat tyytyväisyysarvot asunnon saatuaan sai keskiarvon 7.6 asteikolla 1–10. Vastanneista asiakkaista 33 prosenttia koki, ettei itse asunnon saannilla ole ollut merkittäviä vaikutuksia heidän kokemaan tyytyväisyyden tunteeseen elämäänsä.  Avaamme alla tarkemmin asiakkaiden kokemuksia ja näkemyksiä ennen ja jälkeen asunnon saantia.

Asiakas oli lähtenyt entiseen kotimaahan hoitamaan sairaita ja ikääntyneitä vanhempiaan ja hän halusi palata Suomeen oman eläkeiän lähestyttyä. Eläkkeen vireille laittaminen ja terveydenhuollon piiriin pääseminen olivat hänelle tärkeitä asioita saattaa kuntoon. Hämmennys ja epäusko Suomen vaikeasta asuntotilanteesta järkytti häntä.

• ”Odotin takaisin tuloa pitkän poissaolon jälkeen, mutta tilanne Suomessa on hirveän vaikea. En löydä asuntoa, mitä teen?!” Mies, 60 v.

Asunnon saanti on ollut voimaannuttava kokemus asiakkaalle. Saatu asunto on mahdollistanut tutustumisen asuinalueeseen ja mukaan lähtemisen sosiaaliseen toimintaan.

• ”Asuminen on sujunut hyvin. Asunto ja asuinalue ovat kivoja. Olen aloittanut päivätoiminnan” Nainen, 59 v.

Asunnon saannilla on ollut vaikutuksia vanhemmuuden kokemiseen. Oma asunto on vahvistanut etävanhemmuutta ja vahvistanut voimavaroja ja motivaatiota työn hakemiseen.

• ”Olen nyt niin onnellinen, että voin tavata omassa asunnossa lapsiani ja jaksan myös lähteä hakemaan tosissani töitä” Mies, 34 v.

Aina asunnon saanti ei ole ollut välttämättä positiivinen ratkaisu ihmisen kokemaan tyytyväisyyteen tunteeseen vaan se voi päinvastoin näyttäytyä elämän laatua heikentävänä tekijänä.

• ”Asunto on hyvä, mutta ikävoin lapsiani ja lapsenlapsiani. Koen yksin asuessani turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Kulttuurissani yhteisasuminen on normaalia” Nainen, 74 v.

Saadulla asunnolla on ollut vaikutusta koettuun äitiyteen. Se on mahdollistanut myös kotiäitiyden jälkeisen ajan suunnittelun.

• ”Asunto on hyvä eikä asumisessa ongelmia. Olen vielä kotona lapsen kanssa. Odotamme päivähoitopaikkaa, jotta pääsen opiskelemaan ja työelämään” Nainen, 35 v.

Yhteenveto tuloksista
Asiakkaista pääsääntöisesti kaikki oleskelivat sukulaisten tai ystävien nurkissa ollessaan asunnottomina. Eräs asiakas oli juuri palannut Suomeen ja oleskeli äitinsä kanssa tämän yksiössä. Eräs lapsiperhe puolestaan oleskeli ystäväperheen nurkissa ja iäkkäämpi henkilö lapsensa sohvalla.

Akuutein asunnontarve oli heillä, jotka joutuivat vaihtamaan paikkaa asunnosta toiseen. He kokivat asunnottomuuden raskaana ja hakivat asuntoa usealta eri vuokranantajalta ilman alue- tai mukavuusrajauksia, eli hakija ei esimerkiksi halunnut ehdottomasti parvekkeellista asuntoa. He myös kokivat elämäntilanteensa asunnottomana heikompana kuin muut selvitykseen osallistuneet asiakkaat.

Asunnon saivat nopeimmin ne, jotka hakivat asuntoa laajasti ja joilla ei ollut vanhaa vuokravelkaa tai tuetun asumisen tarvetta. Erään asiakkaan vanha vuokravelka ja toisen asiakkaan tuen tarve asumisessa tulivat ilmi asiakasprosessin aikana. Vuokravelkaisen asiakaan vuokravelkaa yritettiin selvittää entisen vuokranantajan ja ulostoton kanssa, mutta maksusuunnitelmaa ei saatu tehdyksi. Asiakas kävi Asumisen tuen haastattelussa, mutta hän ei ollut tyytyväinen tarjottuun ratkaisuun. Hän päätti muuttaa lapsensa luokse toiseen kuntaan ja häntä ei enää sen jälkeen tavoitettu. Tuetun asumisen tarpeessa oleva nuori asiakas odottaa edelleen tukiasuntoa. Selvityksessä mukana olleista kaksi asiakasta kieltäytyi tarjotuista asunnoista vedoten asunnon huonoon kuntoon, pienuuteen ja asuinalueeseen. Molemmat saivat toisen asuntotarjouksen, jonka he myös hyväksyivät.

Johtopäätökset
Tekemämme selvitys osoittaa asumisneuvonnan asunnottomien palveluiden tärkeän paikan osana asunnottomuustyötä. Itsenäiseen asumiseen kykenevät asiakkaat ovat kevyellä tuella autettavissa. Asiakkaat tarvitsevat työntekijöiden apua, sillä heillä ei ole välttämättä ymmärrystä ja tietoa siitä, mistä hakea asuntoa tai miten asuntohakemuksia täytetään johtuen riittämättömästä suomen kielen taidosta. Vajavaisesti tai väärin täytetyillä tiedoilla asuntoa ei saa. Selvitys osoitti myös sen, että asiakkaiden ohjautumiset asumisneuvontaan ovat toteutuneet hyvin eri aikuissosiaalityön toimipisteistä. Yleensä pelkkä tuen tarve asunnon hakuun ei riitä asiakkuuden käynnistämiseksi sosiaalipalveluissa. On tärkeää, että sosiaalityön sisällä on tarjolla erilaisia palveluita, joissa voidaan auttaa tukea tarvitsevia.

Tekemämme selvitys osoitti sen, että asunnon saannilla on merkittäviä vaikutuksia muihin elämän osa-alueisiin, vaikka aina asunnon saanti ei koettua elämän laatua parantanut. Pahimmillaan yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteet syvenivät asunnon saamisen myötä. Väestön ikääntyminen ja perheiden erillään asuminen Suomen rajojen sisällä ja ulkopuolella ovat selkeitä signaaleja asuntopoliittiseen päätöksentekoon, jotta tulevaisuudessa huomioitaisiin entistä enemmän väestön ikääntyessä myös monikulttuuristen yksinasuvien ihmisten tarpeet suunniteltaessa erityyppisiä asumisratkaisuja. Tällä voidaan vähentää ihmisten yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteita, jotka voivat pahimmillaan heikentää ihmisen hyvinvointia. Kokemuksemme mukaan asumisneuvonnan asunnottomien palvelu on hyvä lisä aikuissosiaalityön ja asunnottomien sosiaalipalvelujen välillä. Palvelujärjestelmässä on järkevää kohdentaa resursseja oikeanlaisesti, jotta asiakkaat saavat oikeanlaisia palveluita oikeista paikoista ja oikea-aikaisesti.

Teksti: Asumisneuvonnan asunnottomien palvelu, Helsingin kaupunki
Kuvat: Jussi Hellsten / Helsingin kaupunki ja Kaisa Sunimento / Helsingin kaupunki

Lähteet
Toimenpideohjelma asunnottomuuden poistamiseksi 2023–2025 (Helsingin kaupunki)

Asunnottomat 2023 (Aran selvitys 2/2024)