Etelä aikuissosiaalityössä tehtävä jalkautuva työ

Jalkautuva sosiaalityö alkaa usein pienestä liikkeestä. Työntekijä astuu tilaan, jossa ihmiset ovat jo valmiiksi. Kukaan ei ole varannut aikaa tai valmistautunut, mutta silti juuri siinä hetkessä tapahtuu jotakin olennaista. Palvelujärjestelmä taipuu ihmisen muotoon, eikä ihminen joudu taipumaan järjestelmän mukaan.

Jalkautuvassa työssä näkee nopeasti, miten ohut raja on arjen ja kaaoksen välillä. Monen asiakkaan elämässä viranomaisasiat eivät kasaudu siksi, etteivät he välittäisi. Ne kasaantuvat siksi, että elämä on jo valmiiksi täynnä selviytymistä. Kun puhelin on varastettu ja tapaamisajat unohtuvat, palvelut muuttuvat helposti maailmaksi, johon ei ole pääsyä. Jalkautuva työ tekee tästä maailmasta jälleen saavutettavan.

Tein sosionomikoulutuksen syventävän harjoittelun Kalasataman Etelän aikuissosiaalityössä, 1. tiimissä. Kävin jalkautumassa tiimini sosiaaliohjaajien kanssa matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa Osiksessa ja Tukikohdassa. Haastattelin sosiaaliohjaajia Anne Sivosta ja Hanna Granfeltia Etelän aikuissosiaalityöstä, Osiksen kohtaavan päihdetyön asiantuntijaa Pihla Valkealaa, sekä Tukikohdan toimintavastaavaa Anne Puontia.

A-klinikkasäätiön Osis on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, joka tarjoaa turvallisen tilan hengähtää, jutella työntekijöiden kanssa ja saada arjen tukea ilman ajanvarausta. Osiksessa tärkeintä on lämmin ilmapiiri ja mahdollisuus kohdata muita ihmisiä kiireettömästi. (Osis, 2026.) Tukikohdan Opastin on päihteitä käyttäville ja heidän läheisilleen suunnattu avoin kohtaamispaikka, jossa voi saada ohjausta, neuvontaa ja vertaistukea. Opastimessa voi pysähtyä kahville, jutella työntekijän kanssa tai saada apua palveluihin hakeutumisessa - kaikki omassa tahdissa ja ilman leimautumisen pelkoa. (Tukikohta ry, 2026.)

Mitä jalkautuva työ on?
Etelän aikuissosiaalityön työntekijöiden mukaan jalkautuva aikuissosiaalityö tarkoittaa sitä, että sosiaalialan ammattilaiset menevät asiakkaiden luo sinne, missä he jo valmiiksi asioivat, kuten järjestöihin ja matalan kynnyksen toimipisteisiin. Tavoitteena ei ole korvata suunnitelmallista sosiaalityötä, vaan tarjota neuvontaa ja ohjausta helposti saavutettavassa ympäristössä. Jalkautumisissa asiakkaan asiaa voidaan edistää niin pitkälle kuin se on tietoturvallisesti mahdollista, esimerkiksi neuvomalla etuusasioissa, tarkistamalla Kela-tietoja tai ohjaamalla oikeisiin palveluihin. Päätöksiä tai hakemusten vastaanottoa ei tehdä paikan päällä, jotta asiakkaiden kohtelu pysyy tasavertaisena. Jalkautuva työ edellyttää turvallista ja tietoturvallista tilaa sekä järjestön työntekijöiden tukea asiakkaiden ohjaamisessa. Sen ydin on madaltaa avun hakemisen kynnystä ja tuoda sosiaalipalvelut lähemmäs ihmisiä, jotka eivät muuten ehkä hakeutuisi viranomaispalveluihin.

Ilmiöt, jotka kertovat enemmän kuin yksittäiset tarinat
Jalkautuvien sosiaaliohjaajien ja kohtaamispaikkojen työntekijöiden haastatteluissa nousi esiin yksi ilmiö, jota kukaan ei enää voi sivuuttaa: päihteiden käytön näkyvä ja nopea lisääntyminen. Se ei ole yksittäinen havainto, vaan toistuva kokemus kaikissa toimintaympäristöissä. Anne Sivosen ja Hanna Granfeltin mukaan vakavat päihde- ja mielenterveysongelmat, hoitokontaktien puute sekä alle 30‑vuotiaiden naisten lisääntynyt määrä näkyvät tällä hetkellä heidän jalkautumisissaan. Myös Pihla Valkeala sekä Anne Puonti toteavat haastattelussa, että päihdekentän muutokset, kuten ihmisten huonontunut kunto ja erittäin haastavat elämäntilanteet esiintyvät kohtaamispaikoissa päivittäin. Ihmisillä ei ole asuntoa, puhelinta, pankkikorttia tai henkilöllisyystodistuksia. Päihdesairaudet, neurokirjon haasteet ja jatkuvasti katoavat puhelimet tekevät palveluihin kiinnittymisestä lähes mahdotonta.

Jalkautuvassa työssä nämä eivät ole abstrakteja ilmiöitä, vaan konkreettinen todellisuus. Työntekijät kohtaavat ihmisiä tilanteissa, joissa päihteet eivät ole ongelman ydin, vaan viimeinen näkyvä kerros paljon syvemmästä kuormituksesta: mielenterveyden kriiseistä, asunnottomuudesta, velkaantumisesta, palvelujärjestelmän pirstaleisuudesta. Kun päihteiden käyttö tapahtuu keskellä arkea, myös kohtaaminen tapahtuu keskellä arkea - ilman ajanvarauksia, ilman suojattuja tiloja, ilman valmiita ratkaisuja. Sote-leikkaukset ja lakimuutokset eivät näy vain budjeteissa. Ne näkyvät häädöissä, asunnottomuudessa ja näköalattomuudessa. Jalkautuva työ toimii varhaisena varoitusjärjestelmänä. Se paljastaa järjestelmän heikoimmat kohdat ja ne ihmiset, jotka maksavat niistä ensimmäisen hinnan.

Kun kohtaaminen on tärkeämpää kuin ratkaisu
Jalkautuvassa työssä oppii nopeasti, että kohtaaminen on usein tärkeämpää kuin ratkaisu. Jalkautuva työ ei ole vain palvelu. Se on yhteiskunnallinen ele, joka sanoo: me tulemme sinun luoksesi, koska sinun elämäntilanteesi ei taivu meidän rakenteisiimme. Se kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että palvelujen saavutettavuus olisi yksilön vastuulla. Se muistuttaa, että yhdenvertaisuus ei synny tarjoamalla kaikille samaa, vaan tarjoamalla tukea tavalla, joka on kullekin mahdollinen.

Kun jalkautuva työ juurtuu osaksi arkea, se kertoo, että tarve on ollut olemassa jo ennen kuin kukaan ehti sitä sanoittaa. Se paljastaa, ettei palvelujärjestelmä ole valmis, eikä ehkä koskaan tule olemaan. Silti jokainen työntekijä, joka astuu sinne missä ihmiset jo ovat, tekee näkyväksi sen, että kukaan ei ole toivottoman kaukana.

Jalkautuva työ näyttää ihmiset, jotka eivät mahdu virastojen aikatauluihin tai digitaalisiin palveluihin. Se näyttää myös sen, että palvelujärjestelmä tarvitsee joustavuutta yhtä paljon kuin ihmiset tarvitsevat tukea. Kun työ juurtuu, se muuttaa hiljalleen käsitystä siitä, mitä saavutettavuus ja yhdenvertaisuus todella tarkoittavat.

Teksti: Ansa Järvinen, sosionomiopiskelija, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Kuvat: Ansa Järvinen ja Janiika Jokela

Lähteet
Tietoa aikuissosiaalityön jalkautumisista järjestöille. Elokuu 2024. Hanna Granfelt, Anne Sivonen & Janiika Jokela

A-klinikkasäätiö - Osis, 2026, https://a-klinikkasaatio.fi/tyomme/kohtaava-tyo/osis/

Tukikohta ry, 2026, https://tukikohta.org/palvelut/kohtaamispaikka-opastin/

Haastateltavat: Anne Sivonen, Hanna Granfelt, Pihla Valkeala, Anne Puonti