Hyvinvointi leikkauspaineessa – Millainen on huominen?

Hyvinvointivaltio ja sen onnellinen, kaikista kansalaisista huolta pitävä yhteiskunta on ollut suomalaisten suuri ylpeyden aihe. Yhteiskunnallisten muutosten seurauksena sen ylläpitäminen vaatii kuitenkin uudelleen orientoitumista. Esimerkiksi kesällä 2026 uutisoitiin taas hallituksen uusista järjestöavustusleikkauksista. Viimeisen kahden vuoden aikana asunnottomuus on kasvanut Helsingissä sekä lähes kaikissa muissa kaupungeissa. Samaan aikaan myös työttömyys on noussut ennätyskorkealle ja Eurostatin työttömyystilastoissa Suomi pitää Euroopan kärkisijaa. Perustoimeentulotuen perusosaa on voitu huhtikuun 2026 alusta leikata jopa 50 % henkilöiltä, joilla ei ole ensisijaisia etuuksia maksussa. Elinkustannusten nousun myötä ihmisten tilanteet ovat käyneet entistä vaikeammaksi. Tällä hetkellä myös asiakasmaksuihin kaavaillaan lisää korotuksia ja sosiaalihuoltolakiin ajetaan muutoksia.

Edellä mainitut muutokset juontavat juurensa valtion talouden sopeuttamiseen. Sosiaaliturvaan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistetut muutokset näkyvät monen helsinkiläisen arjessa ja koskettavat isoa osaa aikuissosiaalityön asiakkaista. Helsingin aikuissosiaalityön asiakkaat ovat pääosin työikäisiä. Asiakkuuden taustalla on monesti vähävaraisuutta ja lapsiperheköyhyyttä, asumiseen liittyviä ongelmia ja asunnottomuutta, päihteiden käyttöä, vaikeita terveyshaasteita tai muunlaisesta toimintakyvyn alentumisesta johtuvaa osattomuutta. Aikuissosiaalityössä pyritään löytämään erilaisiin elämäntilanteisiin ratkaisuja ja palveluja, jotka lisäisivät ihmisten osallisuutta ja hyvinvointia.

Aikuissosiaalityössä tehdään yksilö- ja perhekohtaisen sosiaalityön lisäksi rakenteellista sosiaalityötä. Rakenteellisesta sosiaalityöstä säädetään sosiaalihuoltolaissa. Yksi rakenteellisen sosiaalityön muoto on tuottaa tietoa asiakastyöstä sekä asiakkaiden tarpeista päätöksenteon tueksi. Rakenteellisen sosiaalityön tavoitteellista tiedon tuottamista sekä palveluiden kehittämistä voidaan toteuttaa esimerkiksi järjestämällä asiakasosallisuusryhmiä. Helsingissä aikuissosiaalityössä toimii neljä tällaista ryhmää. Tämän tekstin on kirjoittanut Helsingin etelän aikuissosiaalityön asiakasosallisuusryhmä. Ryhmä on nimetty Yhteiskehittäjäryhmäksi.

Yhteinen keskustelu tukee rakenteellisen sosiaalityön tavoitteita
Yhteiskehittäjäryhmän toiminta on alusta alkaen perustunut ryhmän jäsenten ideoihin ja toiveisiin. Keväällä 2026 ryhmä ideoi kaikille helsinkiläisille avoimen paneelikeskustelutilaisuuden: Hyvinvointi leikkauspaineessa – millainen on huominen? Tilaisuus järjestettiin 21.5.2026 Kalasataman Vapaakaupungin tiloissa. Keskustelemaan kutsuttiin julkisten sote-palveluiden sekä järjestöjen ja säätiöiden edustajia.

Tapahtuman suunnittelu lähti liikkeelle Yhteiskehittäjäryhmässä jaetusta huolesta liittyen sote-palveluihin kohdistuviin lakimuutoksiin, sosiaaliturvan leikkauksiin ja järjestöjen avustusleikkauksiin. Ryhmäläiset olivat turhautuneita ja vihaisiakin sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvan muutospaineen vuoksi. Tapahtuman tavoitteena oli tuottaa tietoa ja mahdollisia ratkaisuehdotuksia työikäisen väestön sote-palveluiden kehittämisen tueksi sekä herättää keskustelua eri toimijoiden moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksista ja yhteistyön esteiden purkamisesta.

Paneelikeskustelun asiantuntijajoukko oli moniammatillinen ja kattava: THL:n osallisuuden edistämisen johtava tutkija Anna-Maria Isola, aikuissosiaalityön päällikkö Henna Niiranen, psykiatrian poliklinikan apulaisosastonhoitaja Marjut Wern, väitöskirjatutkija ja päihdepoliklinikan johtava sosiaalityöntekijä Irina Kaarnakari, Maahan muuttaneiden erityispalveluiden johtava sosiaalityöntekijä Päivi Paljärvi, Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha Pantzar, Sininauhasäätiön Koti kaikille -hankkeen projektipäällikkö Antti Kaajakari, Työttömien keskusjärjestö ry:n terveyden edistämisen koordinaattori Heli Niromaa, Ehyt ry:n erityisasiantuntija Marja Marttila sekä koulutettu kokemusasiantuntija Sirpa Sinisalo. Paneelikeskustelijoiden lisäksi tilaisuudessa kuultiin alustuksena puheenvuorot Helsingin etsivältä lähityöltä ja Sosten erityisasiantuntija Erja Saariselta. Tapahtumaa seuraamaan kutsuttiin Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet ja kutsu välitettiin myös sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan johdolle.

Tilaisuuden puheenjohtaja Isa (kuva: Annamari Aalto)

SOTE-muutosten kumuloituvat vaikutukset
Paneeliskeskustelussa korostui palveluiden saatavuuden heikkeneminen yhtäaikaisesti kasvavan tuen tarpeen kanssa. Sote-muutos ja hyvinvointialueiden heikkenevä talous luo paineen ohjata ihmisiä kevyempiin palveluihin, joissa asiakkuus päättyy nopeasti. Esimerkkeinä Ehyt ry:n Marttila ja etsivä lähityö toivat esiin päihdehuollon: kun ihminen on päässyt katkolle, riittävän pitkää jatkokuntoutusta ei aina ole saatavilla. Päihdepalveluita tutkivan päihdepalvelujen johtavan sosiaalityöntekijän Kaarnakarin mukaan ei voida enää edes puhua päihdehuollosta, koska huollollinen lähestymistapa on poistunut. Wernin mukaan myös psykiatrian poliklinikalla on paine kevyempään työotteeseen. Pitkäkestoisen avun ja tuen näkökulman nosti esiin myös kokemusasiantuntija Sinisalo toivomalla toipumisrauhaa pikaratkaisujen sijaan, jotta mahdollisimman moni pääsisi oikeasti kiinni takaisin omaan elämäänsä.

Keskustelussa esiin nousi useasti myös se, että ennaltaehkäisevän työn vähentymisen seuraukset näkyvät palveluissa. Kriisiytyneet tilanteet ja kasvavat asiakasmäärät lisäävät painetta ja yhtäaikaiset haasteet voivat pudottaa ihmisiä turvaverkon ulkopuolelle. Etsivä lähityö ja Sininauhaliiton Kaajakari nostivat esiin raskaiden palveluiden lisääntyneet tarpeen: hätämajoituspaikkoja sekä tilapäisen ja tuetun asumisen paikkoja tarvitaan lisää Helsinkiin. Oikeanlaista tai riittävää palvelua ei välttämättä löydy vastaamaan yksilöllisiin tuentarpeisiin. Lisäksi korotetut asiakasmaksut saattavat estää terveydenhuoltoon hakeutumista tai johtaa velkaantumiseen syventäen palveluiden tuen tarvetta. Takuusäätiön toimitusjohtaja Pantzarin mukaan kansalaisten taloudellinen ahdinko näkyy säätiön toiminnassa, kun asiakkaiden takaisinmaksukyky on heikentynyt leikkausten vuoksi ja jonot sen palveluun ovat kasvaneet.

Paneelikeskustelussa nousi esiin, että lakimuutosten ja rahoitusleikkausten seuraukset ovat järjestöille pahimmillaan kohtalokkaita eivätkä ne välttämättä pysty enää jatkamaan toimintaansa. Esimerkiksi EHYT ry:ltä on leikattu kahdeksanneksi eniten kaikista sote-alan järjestöistä ja järjestöavustukset ovat tippuneet noin miljoonalla vuosien 2023–2026 välisenä aikana. Yhdistyksen alueellista työtä on jouduttu supistamaan, puolet työntekijöistä on irtisanottu ja EHYT ry:n sekä sen jäsenverkoston vuosittaisen alan koulutustapahtuman Päihdepäivien ja Tipaton tammikuu -kampanjan rahoitus päättyy. Takuusäätiön rahoitus on ollut myös yksi leikkauskohde ja sen budjetti on kutistunut yli neljänneksen kolmen vuoden aikana.

Keskustelussa nostettiin myös esiin, että viime vuosien aikana julkisten palveluiden työntekijät ovat kääntyneet yhä enemmän järjestöjen puoleen. Sosten Saarinen esitti kyselyn tuloksen, jonka mukaan kolmasosa sosiaali- ja terveysjohtajista arvioi, että järjestöjen tuen piiriin ohjataan aikaisempaa enemmän ihmisiä, koska hyvinvointialueiden kustannuksia halutaan hillitä. Samaan aikaan myös järjestöjen rahoitus on kutistunut huomattavasti, mikä on johtanut toiminnan supistamiseen. Yhdistyksiä on myös lakkautettu, vaikka palveluiden tarve on kasvanut. Palvelutarpeiden kumuloituminen vaikuttaa monissa palveluissa yhtäaikaisesti ja voi johtaa siihen, ettei mikään palvelu ole sopivanlainen ja syntyy väliinputoajia.

Työttömien yhdistyksen Niromaan mukaan työttömyysturvan suojaosan poistaminen on vaikeuttanut merkittävällä tavalla ihmisten tilanteita sekä tehnyt osa-aika- ja keikkatyön vastaanottamisesta taloudellisesti kannattamatonta. Toimeentulotukilakiin keväällä 2026 tehdyt muutokset ovat vaikeuttaneet ihmisten taloudellista tilannetta entisestään, kun myös perustoimeentulotuen 150 euron ansiotulovähennys poistettiin. Toisaalta työpaikkakaan ei välttämättä tee yksilön tilanteesta helpompaa. Paljärvi toi esiin huolensa lisääntyneestä riistotyöstä, jossa työntekijää hyväksikäytetään työsuhteessa. Aikuissosiaalityön päällikön Niirasen mukaan aikuissosiaalityöhön on lisätty resursseja, asiakasmäärät ovat jonkin verran kasvaneet ja sosiaalihuoltolain mukaisia ilmoituksia tehdään enemmän. Lisäksi täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä on tehty Niirasen mukaan tänä vuonna edellisvuotta enemmän. Keskustelussa tuotiin esiin myös se, että tuen hakemisen hankaloituminen voi johtaa tukien alikäyttöön ja aiheuttaa lieveilmiöitä kuten asunnottomuutta ja sen, että elämän perusedellytyksiä rahoitetaan rikollisin keinoin. Tämä vaikuttaa yhteiskuntarauhaan ja lisää lopulta kustannuksia yhteiskunnan muissa toiminnoissa.

Paneelikeskustelu (kuva: Annamari Aalto)

Vähäisten resurssien palvelujärjestelmässä yhteistyön sujuvuus korostuu
Helsingissä asiakkaiden monisyisiin haasteisiin pyritään vastaamaan terveys- ja hyvinvointikeskusmallin avulla. Tarkoituksena siis on, että asiakkaat voivat saada tarpeidensa mukaan moniammatillista palvelua. Terveys- ja hyvinvointikeskuksissa järjestetään esimerkiksi moniammatillisia kokouksia, joissa asiakkaiden tilanteisiin on mahdollista kysyä neuvoa matalalla kynnyksellä. On myös huomattu, että mitä tutummaksi työntekijät tulevat, sitä helpompaa konsultointi on.

Paneelikeskustelussa nousi monesti esiin näkemys, että tarvitaan yhä enemmän kokonaisvaltaista arviointia sekä aikaa kohtaamiselle, jotta oikeanlainen ja oikea-aikainen apu löytyy. Moninaiset ongelmat kietoutuvat yhteen ja asiakkaan tarpeisiin vastaavan kokonaisvaltaisen tuen löytämiseksi tarvitaan enemmän konsultaatiokäytänteitä sekä selkeyttä vastuun jakautumiseen. Keskustelussa toistui ennaltaehkäisyn välttämättömyys. Ennaltaehkäisy on myös taloudellisesti järkevää. Ihmiset eivät aina istu palveluiden muotteihin, jolloin päädytään helposti tilanteeseen, jossa mikään palvelu ei ole oikea. Ammattitaidon lisäksi tarvitaan siis palvelupolkujen sekä palvelujen sopivuuden tarkastelua – ei siis soviteta asiakasta palveluun vaan palvelu asiakkaalle!

Osallisuus muutosvoimana
Yhteiskehittäjäryhmää huolettaneet aiheet nousivat keskustelussa esiin odotetusti. Taloudellisesta epävarmuudesta lisääntynyt stressi ja jokapäiväinen huoli pärjäämisestä vaikuttavat toimintakykyyn, turvallisuuden tunteeseen, voimavaroihin ja osallisuuteen. Isola totesi osallisuuden kokemuksen olevan muutosvoima, joka auttaa ihmistä näkemään omat voimavaransa ja lähtemään pienin askelin eteenpäin. Tärkeää onkin, että osallisuutta tuetaan ja mahdollistetaan yhteiskunnassa monipuolisesti. Kaikki eivät voi toimia ansiotyössä, mutta esimerkiksi vapaaehtoistyön tai kuntouttavan työtoiminnan merkitys voi olla suuri. Osallisuuden merkitys on myös yksilötasoa laajempi – Isolan sanoin: “Osallisuus on vallan uudelleen jakoa. Valta ei saa jämähtää paikoilleen.”

Demokratia perustuu ajatukseen, että valta on kansalla. Kuitenkin tiedetään, että pienituloisten sekä huono-osaisten joukossa äänestysaktiivisuus on matalampi. Tällöin on vaarana, että heidän tarpeensa ja toiveensa jäävät yhteiskunnassa huomiotta. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että rakenteellinen sosiaalityö tuo esiin myös heidän äänensä. Olennaista on myös se, että yhteiskunnallista osallisuutta ja osallistumista tuetaan ja siihen kannustetaan.

Kun kaupunkilaisen vaikuttamismahdollisuudet ovat rajalliset, muutosten aikaansaaminen voi vaatia uudenlaista asennoitumista. Yhteiskehittäjäryhmän järjestämän tapahtuman avulla haluttiin lisätä ihmisten osallisuutta yhteiskunnassa, jossa toivon kannattelu tässä ajassa on erityisen haastavaa. Tulevaisuususkon ylläpitäminen ja muutos parempaan voi vaatia kansalaisilta negatiivisten tunteiden kanavoimista. Tilaisuudessa Kaarnakari totesikin, että myös viha voi muuttua sellaiseksi käyttövoimaksi, jonka avulla lähdetään vaikuttamaan ja osallistumaan. Sellainen voisi olla huominen.

Eduskuntatalon istuntosalin ovi (kuva: Emma Pohjonen)

Teksti: Etelän aikuissosiaalityön yhteiskehittäjäryhmä
Kuvat: Annamari Aalto ja Emma Pohjonen