Nykyistä laadukkaampi yhteistyö perhekeskuksen ja aikuissosiaalityön ammattilaisten välillä olisi asiakkaiden etu

Itäkadun perhekeskuksessa on havaittu, että elävä yhteys perhekeskuksen työn ja aikuissosiaalityön välillä on asiakkaiden etu. Tällä hetkellä tämä yhteistyö tuntuu toteutuvan hyvin vaihtelevasti. Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön internetsivuilla (2022) kerrotaan, että aikuissosiaalityö kulkee asiakkaan rinnalla ja antaa tukea arjessa pärjäämiseen, kun omat tiedot, taidot tai voimavarat eivät riitä. Lisäksi internetsivuilla kerrotaan, että yhteistyössä asiakkaan, läheisten ja eri alojen ammattilaisten kanssa aikuissosiaalityö mahdollistaa omannäköisen elämän. Aikuissosiaalityötä tarjotaan jaettuna ikäryhmittäin siten, että alle 30-vuotiaiden aikuissosiaalityötä tarjotaan nuorten sosiaalityön nimellä ja yli 30-vuotiaiden aikuissosiaalityö on erikseen.

Kun aikuisella on lapsia, voi hänen perheellään olla asiakkuus ja palveluita esimerkiksi neuvolassa, lapsiperheiden sosiaaliohjauksessa, kasvatus- ja perheneuvolassa, perhesosiaalityössä, lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa tai lastensuojelussa. Kun tähän lisätään aikuisen omat palvelut ja palveluiden tarpeet, tuntuvat perheiden palvelut pirstaloituvan liikaa. Helsingin kaupungin Haagan perhekeskuksen alueella on kiinnitetty huomiota palveluiden liiallisen kapea-alaisuuteen. Tämä aiheuttaa asiakkaiden väliinputoamista erilaisissa siirtymä- ja risteyskohdissa sekä haasteita työntekijöille auttaa asiakkaita heidän tarpeidensa mukaisiin palveluihin (Sipola, Arppe, Tikkanen ja Vikström, 2022). Apua antavien ketjujen katkeilu ei liity yksittäisiin palveluihin, vaan laajempiin kokonaisuuksiin, ja se näkyy perhekeskusten työn ja aikuissosiaalityön välillä. Pirstaloitumista lasten ja aikuisten palveluiden välillä voisi hillitä se, että aikuisen palveluiden vetovastuu tulisi pääasiassa aikuissosiaalityöstä. Lisäksi aikuisen ja perheen asioissa olisi perusteltua tehdä samasta syystä johtuen moniammatillista yhteistyötä lapsiperheiden eri palveluiden kanssa. Aikuissosiaalityön rooli on yleensäkin olla palveluita koordinoiva taho sekä auttaa ihmisiä ja heidän perheitään saamaan heille kuuluvia riittäviä palveluita (myös Perustuslaki 19 § 3 mom.).

Käytännössä sosiaalityö toteutuu useimmiten kahden ihmisen välisessä kohtaamisessa ja työskentely perustuu vahvasti vuorovaikutukseen. Onnistuneen vuorovaikutuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kohtaamisen työntekijälähtöisyys voi työntää pois asiakkuudesta, kun taas asiakaslähtöisyys auttaa kiinnittymään asiakkuuteen. Parhaimmillaan aikuissosiaalityöntekijän tapaamisella annettava psykososiaalinen tuki kannattelee aikuista pärjäämään haastavassa arjessa tai vaikean elämäntilanteen yli, ja näin tehdessään tukee koko perheen hyvinvointia.

Itäkadun perhekeskuksen eri palveluiden työntekijöistä koostuva rakenteellinen työryhmä käy yhdessä säännöllisesti keskusteluja havaitsemistaan ilmiöistä ja nostaa esiin yksittäisiä havaintoja, jotka ovat pohdituttaneet useampia tahoja. Keväällä 2022 Itäkadun perhekeskuksen rakenteellista työryhmää mietitytti aikuissosiaalityön ja perhekeskuksen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteistyön tiivistämisen tarve. Useat perhekeskuksen toimijat toivat esiin, että aikuissosiaalityön palvelut olivat toteutuneet hyvin epätasalaatuisesti ja työntekijää oli ollut vaikea saada asiakasperheen aikuiselle. Yksi esiin noussut havainto liittyi aikuissosiaalityön palveluiden jakoon alle 30-vuotiaisiin ja yli 30-vuotiaisiin asiakkaisiin. Aikuissosiaalityön havaittiin alle 30-vuotiaiden palveluissa onnistuneen vastaamaan useammin aikuisen tuen tarpeisiin.

Lapsiperheiden kanssa tiivistä asiakastyötä tekevän tehostetun perhetyön työntekijät ovat havainneet, että vanhemmat ovat tulleet korona-ajan myötä entistä tarvitsevimmiksi. Vanhemmilla on suoranaisia vaikeuksia huomioida omia lapsiaan ja heidän tarpeitaan, koska heidän omat vaikeutensa vievät niin paljon resursseja. Yksi työryhmän haastattelemista vanhemmista muistuttikin, että vanhemman hyvinvointi vaikuttaa koko perheeseen. Yhden lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin työntekijän mukaan aikuiselle haettu tuki aikuissosiaalityöstä on jäänyt harmillisen usein kevyeksi neuvonnaksi ja ohjaukseksi. Työntekijä on havainnut, että osalla vanhemmista on huono toimintakyky ja itsenäinen suoriutuminen palvelujärjestelmässä on vaikeaa, eikä kevyt neuvonta auta. Lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin työntekijän mukaan osa vanhemmista olisi tarvinnut vahvempaa psykososiaalista tukea.

Asiaan liittyen haastattelimme neljää perhekeskuksessa asiakkaana olevan lapsiperheen aikuista heidän kokemuksistaan aikuissosiaalityön toteutumisesta ja perhekeskuksen työntekijöiden ja aikuissosiaalityön työntekijöiden yhteistyöstä. Kokemuksille oli yhteistä se, että aikuiset eivät olleet kokeneet saaneensa kaipaamaansa apua. Haastatteluissa kysyttiin positiivisista kokemuksista, mutta niitä ei Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön asiakkuuksista ollut. Monimutkaisten tilanteiden ja aikuisen tuen tarpeen johdosta perhekeskuksen työntekijät olivat useasti auttaneet perheen aikuista saamaan kontaktia aikuissosiaalityöhön. Huolestuttavaa oli, että perhekeskuksen eri palveluiden työntekijät olivat myös havainneet, että ylipäätään yhteyden saaminen tuntui välillä olevan mahdotonta ja yhteisiä tapaamisia ei aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kanssa tunnuttu saavan järjestettyä.

Kaikissa asiakkaiden haastatteluissa korostui psykososiaalisen tuen tarve, jota ei oltu aikuissosiaalityössä kohdattu. Yhdellä vanhemmalla oli kokemusta toisen kunnan aikuissosiaalityöstä, missä hän oli kokenut tulleensa kohdatuksi ja saaneensa henkistä tukea. Vanhempi kertoi, että oli sen johdosta päässyt koko perhettä kohdanneesta vaikeasta elämäntilanteesta eteenpäin. Vanhempi kertoi myös, ettei olisi selvinnyt ilman aikuissosiaalityön tukea toisessa kunnassa asuessaan. Ero aikuissosiaalityön asiakkuuksissa ilmeni Helsinkiin muuton jälkeen. Ensimmäisellä asiointikerrallaan aikuissosiaalityössä vanhempi oli jopa kokenut, että hänen epäillään valehtelevan, eikä hän ollut kokenut saaneensa apua. Toinen haastateltu vanhempi kertoi kokemuksistaan aikuissosiaalityöstä, että hän olisi halunnut tulla kohdatuksi ihmisenä ja yksilönä. Hän kertoi, että hänelle jäi aikuissosiaalityöstä vain negatiivinen kokemus. Hän koki, ettei sosiaalityöntekijä tahtonut kuunnella asiakasta. Vanhemmat kertoivat kokeneensa, että heitä moralisoidaan ja jopa syyllistetään tukien väärinkäyttäjiksi. Eräs vanhempi, joka kertoi olleensa tapaamisilla itkuinen ja uupunut raskaan elämänvaiheen johdosta, oli kokenut ”saavansa sanoilla turpiin” hänet kohdanneelta aikuissosiaalityön työntekijältä. Tämä vanhempi kertoi, että työntekijä oli tuntunut tuovan tapaamisilla ilmi omia mielipiteitään ja ennakkoluulojaan.

Kysyimme myös Kontulan nuorten sosiaalityöstä mietteitä yhteistyön toimivuudesta perhekeskuksen ja aikuissosiaalityön kesken. Saamiemme vastausten perusteella nuorten aikuisten sosiaalityössä yhteistyötä perhekeskuksen palveluiden kanssa tehdään paljon. Yhteistyö on koettu hyvänä lastensuojelun ja neuvolan palveluiden kanssa, mutta on myös kertynyt kokemuksia puutteellisesta yhteistyöstä. Yhteistyötä on heikentänyt riittämätön keskustelu perheen tuen tarpeista etenkin työskentelyn alkuvaiheessa. Asiaa kommentoinut nuorten sosiaalityön sosiaalityöntekijä piti tärkeänä työskentelyä, joka toteutuu yhdessä eri palveluiden järjestämien tapaamisten avulla koko perheen asioita yhdessä hoitaen, eikä siten, että hoidetaan erillään lasten ja aikuisten asioita. Kontulan nuorten sosiaalityöstä ehdotettiin, että tietyissä tilanteissa olisi hyödyllistä, että asiakasperheellä olisi käytettävissä eri organisaatioiden ammattilaisten tiimi, joka kokoontuisi säännöllisesti tekemään yhteistyötä. Organisaatioilla tulisi olla velvollisuus tämän verkoston järjestämiseen ja siihen osallistumiseen. Kannatamme tällaista ehdotusta tilanteissa, joissa perheellä on samaan aikaan tarve aikuisuuden tuelle ja lasten asiassa on suunnitelmallisen sosiaalityön asiakkuus lastensuojelun avohuollossa ja erityisen tuen sosiaalityössä. Muissa tapauksissa ainakin kertaluonteisten yhteistyötapaamisten järjestämisen tulisi myös olla lähtökohta.

Helsingin kaupungin perhe- ja sosiaalipalveluiden alaisessa lastensuojelun organisaatiossa on kehitetty asiakaslähtöisyyden ja kohtaamisten tueksi systeemisen työotteen mallia. Tämän mallin ajatuksena on, että asiakastyö on suhdeperustaista ja perustuu tasaveroiseen ja dialogiseen kohtaamiseen. Ajatuksena myös on, että työskentelyssä lähdetään liikkeelle asiakasperheen tarpeista ja siitä, että palveluita järjestettäisiin asiakkaiden tarpeista käsin, eikä siitä käsin, mitä palveluita järjestelmä tarjoaa. Asiakkaiden ja perheiden tilanteita pyritään ymmärtämään kokonaisvaltaisesti osana yhteisöä ja yhteiskunnan rakenteita. Systeemisen lastensuojelun ajatuksista voisi hyödyntää sitä, että aikuisella tulisi olla oma sosiaalityöntekijä ja lapsella oma sosiaalityöntekijä (Fagerström, 2016). Tälle toimintamallille on annettu Helsingin kaupungin perhe- ja sosiaalipalveluiden organisaation ja johdon tuki. Eräs pitkän linjan lastensuojelun sosiaalityöntekijä on kaiholla muistellut aikaa vuosikymmeniä sitten, jolloin perheellä oli oma aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä ja oma lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja he sujuvasti työskentelivät yhteistyössä perheen auttamiseksi.

Uskallamme väittää, että aikuissosiaalityön rooli aikuisen ja perheen arjen rinnalla kulkijana on jäänyt taka-alalle palveluja kehitettäessä. Yhteistyö ja yhteys aikuissosiaalityön ja perhekeskuksen työn välillä on vaihtelevaa ja pirstaleista eikä elävää yhteistyötä aina synny. Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön palveluita haastavat resurssit, joiden johdosta palveluihin ei joko pääse tai sinne päästessä palvelua ei kuitenkaan saa. On hedelmätöntä kritisoida palveluita ja työntekijöitä silloin, kun syynä on aliresursointi, kuten nyt aikuissosiaalityön kohdalla ilmeiesesti on. Toisaalta on tärkeää nostaa esiin havaittuja ilmiöitä ja haasteita, jotta palveluita voidaan kehittää vastaamaan ihmisten ja perheiden tarpeita. 

Toimiva yhteistyö eri palveluiden kesken olisi tärkeää perheiden monisyisten haasteiden keskellä. Lastensuojelulain (3 a §) mukaan kunnan tulee järjestää ehkäisevän lastensuojelun palveluita. Aikuissosiaalityö on parhaimmillaan erittäin vaikuttavaa ennaltaehkäisevää lastensuojelua, ja yhteistyön onnistuminen lapsiperheiden palveluiden ja aikuissosiaalityön kesken olisikin ensiarvoisen tärkeää lasten ja heidän perheidensä edun näkökulmasta. Jos perheen aikuisilla on kokemus, että heillä on saatavilla palvelujärjestelmässä tukea matalalla kynnyksellä, tukee se koko perheen hyvinvointia. Onnistuneen kohtaamisen merkitystä ei voi liiaksi korostaa ja vaikka resursseja ei olisi yhtään mihinkään, ei mikään estä kohtaamasta asiakasta kunnioittavasti ja empaattisesti kuunnellen. Ihmisenä kohdatut asiakkaat ja toimiva yhteistyö eri tasojen välillä ovat keino palveluiden onnistumiseen. Itäkadun perhekeskuksen rakenteellinen työryhmä on valmis kehittämään yhteistyötä yhdessä aikuissosiaalityön ammattilaisten kanssa.

Kirjoitus: Pauliina Nylund ja Jukka Piitulainen
Kuvat: Jukka Piitulainen

Lähteet
Fagerström, K. (2016). Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu: Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä. https://www.julkari.fi/handle/10024/131498

Helsingin kaupunki. (2022). Aikuissosiaalityö yli 30-vuotiaille. https://www.hel.fi/helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/sosiaalinen-tuki-ja-toimeentulo/sosiaalityo/aikuissosiaalityo/

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417

Perustuslaki 11.6.1999/731

Sipola Merja, Tiina Arppe, Tikkanen Miia ja Vikström Riina-Maria (2022). Palveluiden saatavuus: Näemmekö puut metsältä? http://sosiaalisiailmioita.blogspot.com/2022/06/palveluiden-saatavuus.html